Asumista kommuunissa?

kiista

Sain oheisen viestin vanhemmalta tyttäreltäni pari viikkoa sitten. Treenikiengät olivat aamulla kadoksissa ja sain kuulla melkoisen saarnan siitä, miten ärsyttävää on, kun tavarat eivät pysy omilla paikoillaan.

Niinpä, ajattelin. Missä ihmeessä mun hiusharja on? Mihin pitkähihaiset T-paidat ovat kadonneet? Missä on puuterihuisku? No nyt on sitten hävinnyt meikkipussista myös terotin ja meikkivoide?

Tytöt oletteko nähneet mun harjaa /T-paitoja / puuterihuiskua / terotinta / meikkivoidetta?

Saan vastauksen: EI OLLA!!!

Joko tänne perheeseen on muuttanut kummitus tai sitten joku ei kerro totuutta. Katselin tytärtäni eräänä aamuulla ja huomasin, että hänellä on pitkään kadoksissa ollut T-paita yllään.

HEI, sulla on mun T-paita…
No, kun mulla ei oo omia.

No, entäs minä sitten? Nyt mulla ei ole paitoja. Minulle kuitenkin sanotaan, että voin aina hankkia uusia. Harjan löytymiseen tyttären kassista saan vastauksen, että mun oma on kadoksissa ja tää on todella hyvä kiharille hiuksille. Kun mekastan meikkivoiteesta ja puuterihuiskusta tiedän, että oltuani hetken pois, ne yht’äkkiä ilmestyvät meikkipussiin.

Nuoruudessani ei ollut tapana lainata äidin tai siskon vaatteita, saatikka meikkejä. En tiedä onko muissa perheissä tällaista tapaa ollut, meillä ei ollut. Toisaalta aikuiset ja nuoret pukeutuivat myös eri tavalla, kun taas nykyään farkut ja T-paita löytyvät melkein jokaisen kaapista. On kiva huomata, että vaatteeni kelpaavat tyttärilleni, mutta olen ne pääsääntöisesti tarpeeseen hankkinut ja kovassa kiiressä vaatteiden, harjan tai meikkien etsintä on todella turhauttavaa. JA mielellän ehtisin töihin ajoissa siistinä, tukka kammattuna ja edes jonkinlaisessa meikissä.
Ärsyttää, mutta vain hetken, kunnes tämä rävähtää puhelimeeni:
kuva_edited-1

And I LOVE MY GIRLS!

Blogin perustaminen

 

Perustaessani blogin vuosi sitten, ajatuksena sen pitämiseen oli kissala ja taloprojekti. Blogin pitäminen tulikin sitten siihen kylkiäisenä. Loppujen lopuksi huomasinkin, että blogin kirjoittaminen oli SE juttu ja alkuperäiset kohteet jäivät taka-alalle. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, minulla ei ollut mitään vertailukohtaa muiden kirjoittamiin blogeihin. Kirjoitin vain, mikä tuntui kiinnostavalta.

Nyt perustaessani tätä blogia, aloitin sopivan blogialustan etsimisen ja löysin Blogilista, jossa on yli 53 000 blogia. Muotia, nuorta rakkautta, eroa, mummon mökin korjaamista, musiikkia, sisustusta, valokuvia. Voisi sanoa, että ihan mitä vaan. Eilen mm. luin blogia, jossa kirjoittajan mukaan etsitään henkisyyttä. Mielenkiintoinen aihe, ajattelin. Kirjoittajan mukaan henget ovat olleet aina osa hänen elämäänsä. HMMM, mietin. Nainen kirjoitti, että hänen talossaan asuu äiti ja poika, jotka kummittelevat ja ilmestyvät öisin.  Jahas, tämä blogin lukeminen päättyy tähän. Satuilua, mutta jokaisellahan on blogissaan oikeus kirjoittaa, mistä lystää.

Etsittyäni lisää löysinkin erittäin mielenkiintoisen blogin, kolmas pyörä. Blogissa nuori nainen kertoo salatusta rakkaudesta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Blogia oli kirjoitettu vuoden ja viimeisimmässä postauksessa nainen kirjoitti, että kaikki on palasina, ihan kaikki. Sitten hän kirjoittaa: No höpöhöpö, tämmösen lopetuksenhan suurinosa teistä olis tarinalle ja moraalittomalle, hölmöön ja vaikeaan rakkauteen huumaantuneelle teinitytölle toivonut, eikö? On vihdoin aika paljastaa, että koko blogi on ollut alusta loppuun mielikuvitukseni tuotosta. Ei, kyse ei ole ollut salaisista fantasioistani tai toiveista, ainoastaan hauskasta ajanviettotavasta ja itsensä viihdyttämisestä. Mielikuvituksen valloilleen päästämisestä.  Blogia oli luettu yli 3,1 miljoonaa kertaa!!!

Jäin pitkään miettimään näiden blogien jälkeen, että mistä sitä koskaan tietää, mikä netissä kirjoitettu on totta ja mikä ei. Toisaalta onko sillä mitään väliä.

Aikamoista säätöä

Nyt tuntuu siltä, että tämän viikon voisin lopettaa tähän päivään! On nimittäin melkoista säätöä just nyt. Sunnuntaina mies kysyi olinko huomannut Wilmasta, että meille tulee keskiviikkona venäläinen vaihtari. Asia oli avoinna vielä alkuviikosta, mutta sitten yht´äkkiä venäläiset päättivätkin ilmestyä. OMG ajattelin, keskiviikkona! Miksi juuri nyt?  Koululta tulee ohje, että venäläiset asuvat perheessä ihan normaalisti.

IMG_9069
Mitä normaali tarkoittaa uimariperheessä?  Voiko vaihtarin viedä joka ilta uima-altaalle? Tytär ilmoittaa, että hän menee uimaan aamulla ja minä otan siksi aikaa vastuun vaihtarista. Aivan! Mitä sanon hänelle, kun venäjän kielitaito on aika ohut (yksi sana ja silloinkin tytär meinaa kuolla nauruun) ja vaihtari ei kaiketi osaa englantia.

Taloyhtiössä oli vielä eilen lämmitys pois päältä ja meillä oli jäätävän kylmää. Patteriventtiilien vaihto ei tainnut ihan sujua aikataulussa. Yritin lämmittää asuntoa korillisella puita (jäänyt viime talvelta) ja pitämällä kaasu-uunia päällä. Mutta eihän se lämpö pysynyt asunnossa kuin hetken. Tytär lohdutti, että Venäjällä on kylmä ja venäläiset ovat tottuneet asumaan kylmässä. Säälin venäläistä ja toivoin, että lämmitys saadaan päälle. Ja nyt, viime tipassa jonkinlainen lämmitys onkin saatu päälle. Täällä on nyt viileä.

Sitten on vielä omat ratsastukset ja muut menot. Huomaan, että olen kotona ainoastaan torstai-iltana. Onneksi tässä vaihdossa on kyse vain kolmesta yöstä. Säälin venäläistä. Toivottavasti hän selviää näistä päivistä ilman suurempia traumoja.

Tuokoon kesäiset kukat lämpöä tälle viikolle.
IMG_2001dirhamin kukat