Valokuvatorstain haaste: siemen

Minä
….
Kaikki on sinussa: aika, ijäisyys, elämä, luonto,
isänmaa ja ihmiskunta, siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi, muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu, vuori noustava: vapaus.

Kulje kohti korkeinta oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot, täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta, painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi, muille pilvi päivän tiessä.

Mennen maailmat syleile, astu kautta aikakautten,
tao päälles taistopaita raudasta rakkaimman halusi,
hopeasta haavehesi, kuparista kuolon uhman,
kullasta sydänkuvien, piistä synkän itsepinnan.
…..

Eino Leino

IMG_7619_edited-1

Alppiruusumetsän aluskasvillisuus

Rodon alle sopivista kasveista luettelo blogissani

Rodon alle kasvien kasvattaminen ei mielestäni ole sen ihmempää kuin minkä tahansa kasvin istuttaminen metsään eli mikä kasvaa metsässä, kasvaa kyllä varmaan alppiruusunkin alla.  Rodojen alle kannattaa istuttaa lajeja, jotka tyytyvät niukkoihin oloihin:

Lamo- eli pikkuherukka (Ribes glandulosum) kasvaa noin puoli metriä korkeaksi, mutta sen versot venyvät jopa metrien pituisiksi. Lamoherukka sietää syvääkin varjo. Tuivio (Microbiata decussata) on nopeakasvuinen, matala havupensas, joka viihtyy puolivarjossa. Vaikka talvella sen versot saattavat punertua, terve vihreä väri palautuu kesäksi.

Perennoista rodojen alle sopivat tarhavarjohiippa (Epmemium x rubrum), grönlanninhanhikki (Potentilla tridentata ’Nuuk’), pikkutalvio (Vinca minor) ja varjoyrtti (Pachsandra terminalis).


Kukkivista perennoista soveltuvat rönsytiarella (Tiarella cordifolium) ja tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum).

Myös luonnonkasvien leviämistä metsään kannattaa suosia. Keväisin valkovuokkojen valtaamat alueet ovat upeita ja jos vielä sinivuokko alkaisi vallata metsää, niin vielä parempi (tosin sitä nyt sinne ei saa tuoda, jos se ei siellä jo ole).

Kielot taas kukkivat juhannuksen aikaan ja valtaavat myös hyvin kasvualueita. Mutta vuohenputkikasvustoa tulee välttää. Sen kun on puutarhaansa saanut, niin siitä ei pääse eroon. Kumpulassa taistelin tuota kiusausta vastaan ja se sa voiton. Sitkeä kuin mikä.

 

 

Kiinteistönvälitys – mikä mättää?

Kirjoitin helmikuussa ja toiseen otteeseen maaliskuussa asuntomme myyntiin liittyvistä haasteista. Kiinteistömaailmaan päädyimme yrittäjän vakuutettua, että heillä on vankka kokemus tältä alueelta, kaikki Kiinteistömaailman yksiköt pääkaupunkiseudulla myyvät kohdetta, asiakasrekisteri on laaja ja asunto saadaan myytyä korkeammalla hinnalla kuin keskimäärin alueella viimeisen vuoden aikana on myyty.

Alussa asuntoa myytiin yksityisesti ja sitä kävi katsomassa ilmeisesti koko Kiinteistömaailman potentiaalinen asiakaskunta eli 6 perhettä. Yksi teki tarjouksen, mutta kiinteistövälittäjän mukaan asunnosta saadaan parempi hinta ja lisäksi meille oli alussa vakuutettu, että asunto myydään keskiarvoa korkeampaan hintaan. Emme hyväksyneet tarjousta! Tuli hiihtoloma eikä kävijöitä näkynyt. Päätimme esitellä asuntoa yleisellä näytöllä ja kuhina kävi asunnossa. Välittäjä vakuutti, että ihan varmasti saadaan tarjous, joukossa kun oli monta potentiaalista kävijää, ei mitään satunnaisia kadulla kulkeneita. Aika kului, näyttöjä pidettiin ja välittäjä TOIVOI, että seuraavalla kerralla kävijöitä tulee enemmän. Mitä vielä, viimeiset neljä viikkoa ovat olleet hiljaisia ja ilmoitin Kiinteistömaailmalle olevani tyytymätön heidän tapaansa YRITTÄÄ myydä asuntoa.

IMG_0008

Glorian koti maaliskuun numerossa oli Arvoasunnot LKV:n myyntijohtajan Mira Kasslinin haastattelu arvoasuntokuplasta. Hänen mukaansa vain pieni osa miljoona-asunnoiksi nostetuista asunnoista on miljoonan euron arvoisia. Tästä syystä kauppa ei käy niin vilkkaasti kuin pitäisi. Epärealistiset hintapyynnöt johtuvat useasta syystä. Yksi syy on muiden kohteiden pyyntihintoihin tuijotaminen. Arvokohteet ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä, ja pyyntihintojen ja toteutuneiden hintojen välillä voi olla suuriakin eroja. Kasslinin mukaan oikein hinnoitteleva välittäjä on menestyvä välittäjä – vaikka tarvitaan siihen muitakin ominaisuuksia, kuten määrätietoisuutta ja hyviä verkostoja. Lehdessä omakotitaloaan myynyt mies kertoi, että monet välittäjät ovat laiskoja ja lepsuja, Mira saa asioita aikaiseksi.

Olen täysin samaa mieltä ja päätinkin vaihtaa asunnon välittäjää. Ilmoitin tästä Kiinteistömaailmaan ja minulle vastattiin, että olen tekemässä elämäni virhettä, sillä jos joku asunnon saa tällä alueella myydyksi, niin HE. Heidän portaalissaan käy kuukausitasolla enemmän asunnon etsijöitä kuin heidän perässään tulevalla kilpailijalla (WHO cares, kannattaisi arvioida omaa toimintaa eikä kilpailijan!). Vedottiin huonoon markkinatilanteeseen, välittäjä pahoitteli, että olivat antaneet niin valoisan kuvan myyntiä aloitettaessa (ymmärrän nyt, että tällä tavalla välittäjät saavat asunnon itselleen myyntiin), vedottiin Ukrainan tilanteeseen ja kehotettiin vielä miettimään ratkaisua, sillä he olivat se oljenkorsi, jonka varassa meidän tulisi roikkua (no sitten on kyllä asiat todella huonolla tolalla)…

001 (2)

Nyt jälkikäteen ajateltuna oli virhe pyytää tarjous vain Huoneistokeskukselta ja Kiinteistömaailmalta. Kuulin Arvoasunnot LKV:n Kasslinilta, että yli miljoonan euron asuntoja myydään tänä vuonna 15-20 kpl ja heidän kauttaan niistä kulkee yli 40%.  Isompien asuntojen myynti kannattaakin antaa niihin erikoistuneiden välittäjien käsiin. Kerroin Kiinteistömaailmalle syyt vaihtoon:

Neljä viikkoa on oman asuntomme kohdalla ollut hiljaista ja luonnollisesti, vaikka ajat ovatkin kovat, asuntoa myyvien yritysten on pystyttävä herättämään kiinnostusta potentiaalisessa asiakaskunnassa. Ei siis riitä se, että näyttöihin toivotaan ihmisten ilmestyvän. Myyntiverkostosta eli muiden toimipisteiden välittäjistä ei ymmärrykseni mukaan ole oman asuntomme myynnissä ollut mitään hyötyä tähän saakka enkä näin ollen näe siitä apua myöskään jatkossa.

Kuten kerroin pari viikkoa sitten, mietin jo maaliskuun lopulla myyntitoimeksiannon jatkoa, sillä olen ollut pettynyt asunnon eteen tehtyjen myyntiponnistusten suhteen. Ehkä teillä oli väärä myyjä vastuussa alussa, jolloin potentiaali oli suurin ja menetimme alussa olleen myyntimahdollisuuden. Mutta sitä nyt on turha miettiä, tehty mikä tehty, ja nyt meille on tärkeintä, että asunto saadaan myytyä. Tämän vuoksi tämä päätös.

Hevosen kanssa yhteistyö – koulukisoihin valmistautuminen

Olen ratsastanut ns. pienryhmässä viime syksystä saakka, jolloin vaihdoin esteratsastuksen toiseen koulutuntiin. Opettajani Outi on tiukka mimmi, joka ei päästä helpolla.ja hänen opissaan olenkin oppinut todella paljon. Pari viikkoa sitten hän ilmoitti, että toukokuussa koko ryhmä osallistuu seuran järjestämiin kouluratsastuskisoihin ja tavoitteena suorittaa B-merkin koulurata. Suoritin radan vuosi sitten kesällä, mutta suoritusta ei mitä ilmeisemmin ole ilmoitettu SRL:ään, joten nyt sitten suorittamaan se uudelleen. Miten ratsastajaa arvioidaan B-merkin kouluradassa:

1. Ratsastajan istunta ja ohjien pito (suoruus, ryhti, rentous, katse, pohkeen asento ja sijainti, käsien asento ja sijainti)
2. Ratsastajan apujen käyttö (apujen käytön moitteettomuus, tehokkuus ja vaikutus hevoseen)
3. Oikeiden teiden seuraaminen (kulmien ratsastus, liikkeiden sijoittuminen pisteisiin)
4. Hevosen ja ratsastajan harmonia (hevosen kuuliaisuus ja luottavaisuus ratsastajaan)
5. Hevosen muoto ja eteenpäinpyrkimys

Ensimmäisen kerran ratsastaessani B-kouluradan kiinnitin kaiken huomion rataan ja näitä seikkoja en liiemmin ajatellut. Ihme, että pääsin siitä läpi, sillä 1, 2 ja 5 kohta olivat hakusessa. Viime syksynä Outin opissa aukeni kuitenkin harjoitusravi hyvin konkreettisen harjoitteen avulla. Kun se oppi iskostui takaraivoon, alkoi muutakin tapahtua ja yht´äkkiä huomasin, että hevonen alkoi tunnin aikana kulkea rennosti, nosti jalkojaan ja kulki kootusti, ei koko tuntia, mutta osan tunnista. Upea tunne ja olin saavuttanut sen, mitä syksyllä sanoin opettajalle: haluan, että jokaisella tunnilla saan hevosen kulkemaan kootusti.

Netti on upea asia ja oikeilla hakusanoilla sieltä löytyy melkeinpä mitä vaan. Niinpä eilen löysin Anna Kilpeläisen pitämän Hevoselämää -blogin, jossa hän kertoo seikkaperäisesti, mistä hevosen notkeus, elastisuus ja irtonaisuus syntyvät. Hevosella on nimittäin kolme kohtaa, jotka on saatava avautumaan:  niska, kaularangan ja rintarangan liittymäkohta kaulan tyvessä sekä  hevosen selkä heti satulan takana, takaosan korkeimmalla kohdalla ja sen alapuolella. Hevosen ranka on Annan mukaan kuin leikkijuna, jossa junan veturi on viimeisenä vaununa ja työntää hevosta eteenpäin.

Oheisessa videossa hevonen kulkee kootusti keski ja lisättyä ravia. Kun katsoo ratsastajan istuntaa ja työskentelyä, näkee miten voimakkaasti hän käyttää vatsalihaksiaan ja lantiotaan hevosen kulkiessa upeasti eteenpäin. Mutta ennen kuin hevonen alkaa kulkea muodossa eteenpäin, sen on oltava rento ja luotettava ratsastajaan. Minulla on nyt tasan kuukausi aikaa tutustua uuteen ratsuun, Casperiin, joka paikkaa Grimaldia sen sairasloman aikana. Saa nähdä miten meidän käy, sillä Casperin kanssa laukan nostaminen on oma juttunsa. Onneksi minulla on ensi viikolla loma ja nyt aionkin kaikkina mahdollisina ajankohtina ratsastaa Casperia ja saada meidän yhteistyömme hyvälle tasolle.