Korvasieniä etsimässä

Ei löytynyt yhtään korvasientä, joten tartuin kameraan ja kuvasin luontoa

Kävimme syömässä Fiskarsissa korvasienikeittoa ja siltä istumalta päätimme lähteä heti, kun pihan rakentaminen on valmis, metsästämään korvasieniä. Niinpä viime viikonloppuna suuntasimme Kirkkonummelle sienikorit mukanamme.

No mistä niitä sieniä sitten kannattaa etsiä? Hakkuuaukiot, hiekkaiset mäntymetsät ja nuoret kuusikot ovat parhaita paikkoja sienten löytymiselle. Niitä voi myös kasvattaa itse hautaamalla runsaasti sanomalehtiä noin puolen metrin syvyiseen kuoppaan. Kuoppa täytetään ja jäädään odottamaan satoa. Yleensä menee pari vuotta ensimmäisten sienten nousuun.

Olen tämän korvasienten kasvatustempun tehnyt parisenkymmentä vuotta sitten. Elintarviketiedon proffa kertoi luennolla korvasineten kasvattamisesta ja totta kai sitä piti kokeilla. Viikonloppulomalla vanhempieni luona kerroin kasvatusmetodista posket hehkuen ja isän kanssa käytiin kuoppaamassa sanomalehtiä maahan. Parin vuoden jälkeen satoa alkoi tulla. Ensin kerättiin 10 sientä ja loppujen lopuksi niitä tuli kolme ämpärillistä. Nyt odotan omaa satoa tulevaksi täällä Nöykkiössä. Vuosi vielä ja sitten nähdään onnistuiko temppu.

Kävelimme hakkuaukioilla, oli kuuma. Yhtään sientä ei tullut vastaan. Niinpä tartuin puhelimeen ja kuvasin nämä kuvat.


Olisi kiva kuulla lukijoideni onnea korvasienten metsästyksessä. Oletko sinä löytänyt korvasieniä? Minkälaisilta paikoilta?

Toukokuussa kukkivia perennoja

Blogissani kuvia pihallamme toukokuussa kukkivista perennoista ja matalakasvuisesta alppiruususta.

Viime syksynä ehdin kunnostaa kolme kukkamaata ja istuttaa lisäksi tulppaneja ja muita sipulikukkia puutarhaan.

Tässä muutama kuva tällä hetkellä kukkivista perennoista ja matalakasvuisesta alppiruususta.

img_0577

Kuvissa ylhäältä alaspäin: alppiruusu, kolme erilaista tulppaania, vuorijumalten kukka, akileija ja tarhakylmänkukka. Niin ja näköjään vuorijumalten kukan kanssa samassa kuvassa sinisiä helmililjoja.

Viisi vinkkiä alppiruusun kasvattamiseen

Alppiruusut kukkivat upeasti touko-kesäkuun vaihteessa. Katso tästä vinkit alppiruusujen istuttamiseen ja kasvattamiseen.

Alppiruusut sopivat hyvin suomalaiseen puutarhaan, joka on perustettu havumetsään. Alppiruusut eli rhodot viihtyvät happamassa turve-, hiekka- tai moreenimaassa. Niiden viihtymiselle on tärkeää, että maan pintakerros pysyy kuohkeana ja ilmavana.

Aikaisemmin alppiruusut tuotiin Suomeen Hollannista ja kasvien talvenkestävyys vaihteli suuresti. Monivuotisella jalostuksella on saatu kestäviä kotimaisia alppiruusuja. Etelä-Suomen ilmasto sopii kohtuullisen hyvin rhodojen viljelyyn, mutta myös III- ja IV-vyöhykkeillä pärjäävät muutamat lajit.

Ohessa kuva tontin itäpuolella kasvavista rhodoista. Kuvassa näkyvät isot rhodot on länsipuolelta siirretystä valtavankokoisesta rhodosta, joka oli istutettu jo -70-luvulla. Loput on istuettu vuosien 2014 ja 2016 aikana. Alla kaksi kuvaa iosta siirretystä rhodosta.

Rhodot ovat joko aina- tai kesävihantia. Kesävihannat alppiruusut, kuten atsaleat, ovat suhteellisen helppohoitoisia ja viihtyvät aurinkoisella paikalla. Suurilehtiset ainavihannat alppiruusut vaativat oikean kasvupaikan kukkiakseen loistokkaasti.

Viime talvi oli kasvien suhteen rankka ja osa ainavihannista alppiruusuistani kuoli tai palellutti lehtensä. Atsaleat kuolivat kaikki. Alkukevät on yleensä alppiruusuille ongelmallista aikaa, sillä aurinko alkaa lämmittää maan ollessa vielä jäässä. Haihdunta lehtien kautta lisääntyy, mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta korvausta. Seurauksena kasvi saattaa kuivua, näin ilmeisesti kävi osalle kasveistani.
Tässä viisi vinkkiä, jolla saat rhodosi kukoistamaan

1. Istuta rhodo ilmavaan ja kuohkeaan maahan

Istutuskuopan pohjalle voi laittaa kymmenen sentin kerroksen oksia, havuja, käpyjä ja lehtiä. Lisäksi maahan voi sekoittaa soraa. Istutukseen voi myös käyttää rhodoille tarkoitettua istutusmultaa, jota voi kuohkeuttaa edellä mainituilla ainesosilla. Mitä ilmavampi istutusmulta, sen paremmin kasvi voi.

Älä unohda kastella maata perusteellisesti ennen istutusta. Raavi tai huuhtelee irtonainen maa juuriston ympäriltä niin, että uloimmat juuret paljastuvat ja laita taimi ruukkuineen noin tunniksi vesiämpäriin. Kun juuristo on kunnolla kastunut, istuta se kuoppaansa niin, että noin yksi senttimetri juuripaakusta jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Täytä monttu ja tiivistä maa käsin. Älä polje, sillä juuripaakku voi hajota.

Suurikasvuiset rhodot vaativat 45–50 cm syvän ja 100 cm halkaisijaltaan olevan istutusalueen, pienikasvuiset pienemmän. Istutusväli riippuu lajista. Suurikasvuisten istutusväli on 150–200 cm ja pienille 60–100 cm. Taimet voi myös aluksi istuttaa lähekkäin, jotta istutus näyttäisi hyvältä. Myöhemmin istutusta voi harventaa ja siirtää osan taimista uuteen paikkaan.

Maanpinta kannattaa kattaa haihdunnan vähentämiseksi. Katetta levitetään koko juuristoalueelle tasaisena 10 cm:n paksuisena kerroksena. Kattamiseen voi käyttää kuusen- ja männynhavuja, tammenlehtiä tai kaupasta ostettua katetta.

2. Maan on oltava hapan eli pH 5 

Rhodoille sopiva hapan maa sisältää seuraavia ainesosia:

  • turvetta
  • lehtikompostia tai valmista kuoriketta
  • soraa tai karkeaa hiekkaa
  • lannoitetta, kuten palanut hevosen lantaa

tai valmis rhodomultasekoitus kaupasta. Alppiruusujan lannoitukseen suositellaan hapanta klooritonta erityislannoitetta. Myös muut kloorittomat lannoitteet käyvät, kuten perunan y-lannoite.

3. Huolehdi, että maa ei ole märkä
Yleinen väärinkäsitys on, että rhodojen kasvupaikan tulisi olla jatkuvasti märkä. Liian märässä maassa juuristo kuolee ilmanpuutteeseen. Jos istutuspaikan pohjavesi on korkealla, on paikka korotettava niin korkeaksi, että ilma pääsee juuristoalueelle. Toisaalta lähellä oleva pohjavesi takaa kosteuden kesän kuivina jaksoina.

4. Kasvupaikka saa olla valoisa, mutta ei paahteinen

Yleensä alppiruusut istutetaan varjoon tai puolivarjoon. Varjossa rhodosta tulee kuitenkin helposti harva, harottavasti kasvava ja niukasti kukkiva. Suurilehtisille rhodoille paras kasvupaikka on puolivarjonen.  Aurinkoisella paikalla ne kukkivat parhaiten, mutta vaativat silloin enemmän kastelua.

Pienilehtiset alppiruusut ja atsaleat kestävät aurinkoa paremmin, joten niitä voi istuttaa myös aurinkoisille paikoille.

5. Kasvupaikka on suojaisa

Paras kasvupaikka on suojaisa vähätuulinen paikka. Tuulisella paikalla rhodon lehdistä haihtuu helposti liikaa vettä. Huolehdi rhodjen kastelusta, kuivalla kaudella ne tarvitsevat vettä kerran viikossa 15-30 litraa.

Kun rhodosi kukkivat loistokkaasti, poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Poistamalla kuihtuneet kukat, joudatat versojen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Syksyllä alppiruusujen vanhat lehdet kellastuvat. Ne voi poistaa, tosin ne putoavat kyllä itsekseen. Jos syksy on ollut kuiva, voi rhodoja kastella ennen maan routaantumista. Jos alppiruusua täytyy leikata huonon kasvutavan tai lumivaurioiden vuoksi, tee se keväällä ennen kasvuun lähtöä.

Tässä vielä kolme upeaa alppiruusumetsää esimerkiksi. Kuvat on kopioitu netistä. Toivottavsti joskus voin postata oman vastaavan kuvan alppiruusumetsästäni.

Näillä vinkeillä saat rhodot kasvamaan ja kukkimaan. Onnea rhodojen kasvattamiseen!

terveiset

Akillesjänne repeytyi, mitä sitten tapahtui?

Akillesjänne repeytyi sulkapallo-ottelussa ja kipsattiin ilman leikkausta.

Olin ehtinyt käydä pelaamassa sulkapalloa kolme kertaa erittäin pitkän tauon jälkeen. Jokaisella kerralla peli sujui paremmin ja oli erittäin mukavaa vaihteeksi pelata. Neljännen kerran loppupuolella pyysin miestäni lyömään lyhyitä lyöntejä verkon eteen. Yksi pallo jäi muita lyhyemmäksi ja ponnistaessani voimakkaasti ehtiäkseni noukkia sen, tunsin ja kuulin miten akillesjänne napsahti. Jalka nytkähti puolelta toiselle.

En voinut uskoa mitä oli tapahtunut. Makasin maassa ja pitelin jalkaani. Akillesjänteen kohdalla näkyi selvä kuoppa. Jalkaan ei sattunut, mikä kummastutti hieman. Käveleminen oli kuitenkin mahdotonta. Sain jääpussin akillesjänteen päälle ja lähdimme ajamaan Dextraan.

Onni onnettomuudessa oli, että Dextran päivystyksessä oli ortopedi paikalla. Lääkäri tutki jalan ja diagnoosi oli selvä, akillesjänne oli revennyt. Lääkäri ehdotti konservatiivista hoitoa, jossa jalka kipsataan nilkka ojennetussa asennossa (ekvinus). Jotta akillesjännerepeämän konservatiivinen hoito onnistuu, tulee repeämän olla tuore.

Kipsiä pidetään yleensä neljä viikkoa. Jalan päälle ei saa varata ja jalkaa kannattaa pitää mahdollisimman paljon vaakatasossa esim. tyynyn päällä. Suihkussa käynti on hankalaa, sillä kipsi ei saa kastua ja keppien kanssa suihkussa pyöriminen on melkoisen hankalaa jopa vaarallista. Onneksi sain töistä apuvälineitä käyttööni. Suosittelen erityisesti suihkupyörätuolin lainaamista esim. kunnan apuvälinelainaamosta.

Liikkua kannattaa vaikka jalka on kipsattu. Kävelin päivittäin pienen lenkin, jotta pääsin ulos neljän seinän sisältä. Ikimuistoinen on myös Henri Cartier-Pressonin näyttelyyn tutustuminen pyörätuolissa. Alla kuva kipsatusta jalasta kävelylenkillä ja tottahan toki Reean piti myös testata pyörätuoli. 


Neljän viikon kuluttua kipsi poistettiin ja akillesjänteen parantuminen tarkastettiin.  Hyvin oli jänne parantunut ja samalla käynnillä jalkaan laitettiin tilalle kantakiiloilla varustettu ortoosi. Pohje oli surkastunut todella paljon ja nilkassa ei ollut minkäänlaista tukea. Jalkaterä vispasi edestakaisin, kun ortoosin otti pois suihkussa käyntiä varten.


Ortoosin kanssa sai  varata painoa jalalle kivun sallimissa rajoissa. Ortoosissa oli viisi kiilapalaa, joita poistettiin tasaiseen tahtiin akillesjänteen venyttyä. Ortoosihoito jatkui neljä viikkoa, jonka jälkeen jänteen paraneminen tarkistetiin poliklinikalla.  Olihan se parantunut ja jalkaan sai laittaa oman kengän!, jossa oli kengän sisällä yhden cm korokepalaa kuukauden verran. Kävely oli tuskallista, koska jänne oli tiukka ja aiheutti ontumista.

img_0909

Autoa pystyin ajamaan noin viikko ortoosin poiston jälkeen. Alussa pohje kipeytyi, mutta melko pian jalka tottui ajamiseen, myös jarruttaminen sujui kivutta. Sauvat jätin heti, kun kykenin kävelemään vakaasti. Muistaakseni parin kolmen päivän kuluttua ortoosin poistosta.

Kolmen kuukauden jälkeen tapaturmasta alkoi fysioterapeutin ohjaamana akillesjänteen venytys. Alussa kyykistyminen oli mahdotonta, mutta pari viikkoa harjoittelua venytti akillesjänteen lähes samaan pituuteen kuin toisessa jalassa. Tässä yksi venytysliikkeistä.


Neljän kuukauden jälkeen tapaturmasta aloitettiin pohjelihaksen vahvistaminen aluksi oheisella kuminauhalla ja sen jälkeen nousemalla varpaille ja alas. Fysioterapeutin ohjauksessa kannattaa käydä, jotta liikkeet tekee oikealla tavalla.

Nyt on kulunut seitsemän kuukautta tapaturmasta. Vielä en ole käynyt juoksemassa, mutta kävely sujuu jo ilman ontumista. Lisäksi olen rakentanut pihaa kantaen painavia kiviä, joten pohje on joutunut koetukselle ja toivottavasti myös vahvistunut. Kaiken kaikkiaan akillesjänteen paraneminen kestää yhdeksän kuukautta, joten vielä pitää olla varovainen ettei se repeä uudelleen.

Löydät lisää akillesjänteen repeämisestä tästä.

Piha pian valmis

Yksi kesä ja kevät tarvittiin kivetysten sekä kukkamaiden rakentamiseen. Nyt piha alkaa olla valmis.

Pihasta on valtaosa tehty. Viimeiset kolme viikkoa ovat kuluneet pihakiveyksen ja liuskelohkareista tehdyn muurin teossa. Vielä on tekemättä liuskekivipolku terassilta etupihalle ja istutukset.

IMG_0504

Alunperin tontin länsipuolelle piti tulla uima-allas. Viime kesänä maansiirto kuitenkin paljasti, että tontti on kokonaan kalliota. Jos uima-altaan olisi halunnut rakentaa, olisi jouduttu räjäytystöihin tai sitten allasmalliin, joka jää maan pinnalle. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ollut kannattava ja niinpä allas jätettiin pois suunnitelmista.

Suunnitelmien muuttuessa myös terassin kokoa pienennettiin ja terassin toiseen päähän rakennettiin koko terassin levyinen pergola. Pergolan koko on 3,5 x 7 m, katto on lasitettu ja terassi on rakennettu siperian lehtikuusesta.

IMG_0508

Talon eteläpäätyyn rakennettiin polku liuskekivistä. Lisäksi rakennettiin ns. aurinkoterassi ja istutuslaatikot.

Terassin nimeksi tuli aurinkoterassi, sillä terassille paistaa aurinko lähes koko päivän. Keskellä päivää isot männyt varjostavat terassia, mutta illalla sinne paistaa aurinko. Tontti on muutenkin valoisa eli aurinkoa löytyy koko päivän, jos siitä on kiinnostunut. Myös aurinkoterassi on rakennettu siperian lehtikuusesta, joka harmaantuu kauniisti auringonvalon vaikutuksesta. Terassilla on jo selvästi näkyvillä harmaantumista.

Rakastan kukkia ja kasveja. Suurin kukkamaa tulee etupihalle, johon on tuotu 8 m3 multaa. Kun kasa multaa kipattiin tontille ajattelin, että nyt tuli tilattua roimasti yli tarvittavan määrän ja olimme jo aikeissa myydä osa mullasta naapureille. Onneksi kuitenkaan ei myyty, sillä muurin valmistuttua eilen multa ei riittänytkään täyttämään muuria. Tänään siis haemme lisää multaa.

Kukkamaan reunaan rakennettiin liuskekivilouheesta muuri, jonka rakentamisesta voit lukea lisää tästä. Aikamoinen urakka ja vaatii hyvät lihakset kuten myös hermot.

Muurin valmistumisen jälkeen pääsin lempipuuhaani eli istuttamaan puita, pensaita ja perennoja etupihalla olevaan maahan. Istutin siihen kolme katajaa, viisi prinsessa angervoa ja norjanangervoa, kyynelkoivun ja mangnolian. Lisäksi etualalla tässä kuvassa näkyy hakuropaju, joka on ensimmäisenä vuotenaan kasvanut todella upeaksi pikku puuksi.

img_0841

Tässä vielä muutama kuva eri puolilla tonttia olevista istutuksista.

Nurmikko kasvaa kohisten ja metsään on istutettu alppiruusuja. Ei tätä tonttia enää tunnista parin vuoden takaiseksi ja hyvä niin.