Näin rakennat muurin liuskekivilohkareesta 

Vinkit pihamuurin rakentamiseen liuskekivilouheesta

Pihan suunnittelussa tulee vastaan monenlaisia yllättäviä asioita. Alunperin pihaa suunniteltaessa terassille oli tulossa uima-allas ja terassi olisi ulottunut tien varressa oleviin mäntyihin asti. Kesällä 2015 maanrakennuksen yhteydessä tulevan pergolan alta poistettiin savinen maa ja vastaan tulikin kaksi yllätystä: tontti on kalliota eikä näin ollen uima-allasta voida rakentaa ilman räjäytystöitä ja lisäksi tien vieressä oleva alue jäi 30 cm:ä korkeammalla kuin pergolan ympäristö. Mitä siis ratkaisuksi?

Terassin kokoa pienennettiin oleellisesti ja korkeusero päätettiin ratkaista perustamalla kukkamaa, jota reunustaman rakennettiin liuskekivistä 40 cm korkea muuri. Kivimuurin rakentaminen oli raskas projekti, mutta loppujen lopuksi siitä selvittiin kuitenkin viikon ahertamisella. Ohessa on viisi vinkkiä, jotka helpottavat muurin rakentamista.

1. Kivimuurin suunnittelu

Luonnonkivimuureilla on pitkät perinteet. Muureja voidaan rakentaa kuivaladonnalla tai muuraamalla.

Luonnonkivimuurit ovat kauniita ja niiden rakentaminen ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa kuin aluksi ajattelin. Tosin työ vaatii pitkää pinnaa ja energiaakin se vie, mutta lopputulos kuitenkin palkitsee työn tekijää.

Muurin suunnittelu kannattaa tehdä huolella ja harkiten. Aloitin suunnittelun piirtämällä karttaan muurin sekä määrittämällä sen korkeuden, leveyden ja pituuden. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa kannattaa myös miettiä kasvit, jotka istutetaan muurin lähelle. Muurin ja kasvien suunnittelussa kannattaa lisäksi muistaa, että liian lähelle muuria tai sen päälle istutetut suuriksi kasvavat puut ja pensaat voivat rikkoa muurin.

2. Kivien hankinta

Kun suunnitelma on valmis, onkin vuorossa kivien hankita. Googlettamalla löytää helposti lähistöllä olevat kiviliikkeet. Myös maanomistajilta voi suoraan hankkia luonnonkiviä. Omaan liuskekivimuurimme hankimme luonnonkivilohkareet Kivikoplasta, joka on meitä lähinnä olevin ja monipuolisin kiviliike.

Luonnonkiviliuskelohkare on Oriveden mustaa ja sen koko on M. Muurin pituus on kymmenen metriä, syvyys 30 cm ja korkeus 40 cm. Kiveä tarvittiin kaiken kaikkiaan 1 m3 eli kaksi lavaa (Kivikopla myy muurilouhetta 0,5 m3 lavoina, painoa yhdellä lavalla on 1000 kg!). Samalla hankimme myös muut pihan rakentamiseen tarvittavat kivituotteet, sillä rahti on kallista. Muistaakseni maksoimme rahdista 120 euroa, sillä  olemme Kivikoplan kanta-asiakkaita. Hinnastossa hinnat ovat kuitenkin 95 eurosta ylöspäin ja koko lavallinen maksaa lähes 400 euroa!

Tässä kuorma on purettu pihallemme.


Liuskemestarien katalogissa on taulukko kuivaladotun tukimuurin kivimenekistä. Hemmo osoittaa tassullaan taulukkoa.

3. Levitä kivet ympäri pihaa

Kivimuurin rakentaminen on kuin palapelin teko, sillä palat pitää sovittaa paikoilleen. Jotta sovittaminen onnistuu, on ensin tiedettävä mitä on tarjolla.

Tämä siis tarkoitti sitä, että yli 200 kiveä oli purettava lavoilta ja levitettävä ympäri pihaa. Vaikka vaihe voi kuulostaa ihan kahjon hommalta, niin se on kuitenkin pakko tehdä. Muuten edessä voi olla mahdoton urakka, sillä kivet on ladottu lavoille kiven painon mukaan. Näin ollen painavimmat kivet ovat lavan pohjalla.




4. Kivimuurin perustus

Ladottu muuri ei tarvitse routavapaata perustusta, koska se kallistuu oikein ladottuna sisäänpäin.

Muuria varten kaivetaan oja noin 40−50 sentin syvyyteen, jonka pohjalle asetetaan salaojaputki mikäli kyseessä on märkä alue. Oja täytetään oheisen kuvan mukaisesti karkealla soralla.

Itse teimme perustuksen seuraavasti (muurin kummallekin puolelle oli jo aikaisemmin keväällä vedetty salaojaputkistoa eli salaojaa ei enää muurin alle vedetty):

Muurin alta poistettiin soraa noin 10 cm:n syvyydeltä ja tilalle lapioitiin kivituhkaa, joka tasoitettiin. Muurin rakentaminen aloitettiin valitsemalla kaikkein isoimmat ja raskaimmat kivet, jotka hinkattiin paikoilleen.

Lohkareet painoivat noin 10-20 kg kappale, joten niiden liikuttamiseen ja paikoilleen asettamiseen tarvittiin kaksi ihmistä. Tämä oli muurin rakentamisessa ehkä kaikkein raskain ja työläin vaihe. Selkä ja kädet olivat koetuksella, lepotaukoja tarvittiin.

5. Kivimuurin rakentaminen

Muurin rakentamisessa on huolehdittava, että kivimuurin seinämät kallistuvat jonkin verran sisäänpäin, sillä kaltevuus estää muurin liikkumisen. Tukimuurin kaltevuus voi olla noin 15−20 prosenttia korkeusmetriä kohti, riippuen kivityypistä ja muurin reunustamasta maamassasta. Jotta muurista tulee tukeva, kivien asettelussa kannattaa olla tarkka ja yrittää löytää toisiinsa sopivat kivet sekä lisäksi tarvittaessa täyttää isompia kivien väleihin syntyviä pienemmillä kiilamaisilla kivillä (katso kohdassa 4. olevaa kuvaa).

Liuskekivimuurissa ei vastaavaa kallistusta tarvita, sillä kitka kivien välillä pitää kivet paikoillaan. Liuskekivimuurin rakentamisessa onkin tärkeää löytää juuri toisiinsa sopivat kivet. Tämä tarkoittaa valikoimista, kokeilemista, valikoimista, kokeilemista ja niin edelleen kyllästymiseen asti…

Muurin reunustama alue täytettiin mullalla. Olimme tilanneet multaa 12 m3, jonka lisäksi tarvittiin vielä 30 säkkiä puutarhamultaa alueen täyttämiseksi.Multa ostettiin HSYltä ja se on Metsäpirtin multaa.

Kasvit hankittiin Muhevaiselta. Koska istutettava alue on salaojituksesta huolimatta märkä (naapurin puolelta valuu vettä tontillemme), märkyys otettiin huomioon kasvien hankinnassa. Keväällä maahan istutettiin kolme pylväskatajaa, viisi norjanangervoa, viisi ruusuangervoa, viisi keijuangervoa, kyynelkoivu ja kuvassa näkyvä hakuropaju. Paju nautti  kasvupaikasta ja ensimmäisen kesän aikana se räjähti.

Myöhemmin kesällä maahan istutettiin myös magnolia, sillä tämä puu on ollut jo pidempään haaveenani (lue lisää TÄSTÄ). Syksyllä hankimme vielä pilariomenapuun ja kolme marjapensasta sekä ruusupensaita. Maahan on myös istutettu lähes 200 erilaista kukkasipulia, joista osa ehti kukkia jo kesällä 2016.

Kerro omat kokemuksesi muurin rakentamisesta. Mikä oli vaikeinta, entä helpointa?

Valoa pimeään

Menun suunnittelemat minimalistiset ölylamput ja -padat luovat tunnelmaa pergolaamme

Ostin viime keväänä tanskalaisen Menun  Norm arkkitehtien suunnittelemat minimalistiset öljylamput ja -padat Finnish design shopista.


Sen lisäksi että öljylamput ja -padat ovat muotoiltultaan omaa luokkaansa ne ovat muutakin kuin lamppuja. Niitä voidaan käyttää myös kukkaruukkuina.


Öljy on nimittäin pienessä pullossa, joka kiinnitetään öljylampun kanteen. Tämä mainio keksintö mahdollistaa öljylampun monipuolisen käytön. Öljylampun mukana tuli kiinnityskoukku, jolla öljylampun sai kätevästi kiinnitettyä pergolan seinään.

Finnish design shopin sivuilta en enää löytänyt Menun valmistamia Norm öljylamppuja enkä myöskään patoja. Niitä ei myöskään löytynyt enää Normin sivuilta, mutta erinäisillä verkkosivuilta niitä kyllä vielä löytyy, kuten Gonnox, Black by design ja Design shop.

 

Salaojapuuhia

Salaojat toimivat erittäin hyvin, olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Materiaalikustannukset jäivät alle 500 euroon, aikaa salaojien tekoon kului noin viikko.

Asun vuonna 1976 rakennetussa Bungalow-talossa, joka sijaitsee kalliotontilla. Tontti on aikaisemman omistajan toimesta jaettu kolmeen osaan, mikä on vaikuttanut myös hulevesien kulkuun tonttien välillä. Länsipuolelta olevalta tontilta on nimittäin kaadettu kaikki puut yhtä lukuunottamatta ja hulevedet valuvat kalliota pitkin tontillemme.

image

Pihan teon yhteydessä selvisi, että talon ympärillä oli ollut salaojitus, mutta putket olivat nyt haperot ja täynnä hiekkaa. Halusimme uusia salaojituksen, mutta maaurakoitsija piti sitä vaikeana etappina. Hän ei nimittäin keksinyt mihin poistoveden voisi johtaa, koska tällä aluella ei ole kunnallista sadevesijärjestelmää eikä ojia johon veden olisi voinut johtaa. Ehdotin veden johtamista pihalla olevaan kaivoon, mutta se ei tärpännyt maaurakoitsijalle ja salaojitustyön tekeminen jäi talven vyöryessä niskaan.

Keväällä satoi rankasti ja eräänä aamuna huomasin, että etupiha oli täynnä vettä.  Sitä oli kertynyt kukkamaata varten tehtyyn kuoppaan litratolkulla (kuvassa näkyvä roskakasa on naapurin).

Saapas upposi vedensekaiseen soraan, jotain oli siis tehtävä. Vedet päätettiin johtaa pihalla olevaan kaivoon ja sieltä edelleen pumpun avulla talon itäpuolella olevaan metsään. Ensin kaivoon johdettiin rännikaivosta tuleva vesi, jotta saimme kuvan miten korkealle vesi nousee ilman pumppua. Jo rännistä tuleva vesi täytti kaivon eli pumppu oli hankittava.

Miten salaojitus tehtiin?
Salaojaputkistoa varten kaivettiin sokkelin reunaan ja sorapihalle ojat niin syvälle kuin kalliopohja antoi myöden. Kuvassa näkyy kaivannosta paljastunut vanha salaojaputkistoa, joka poistettiin ja tilalle asennettiin uusi putki.

Putken alle jätettiin n. 10 cm soraa ja maa tasoitettiin viettämään kaivoa kohden (kaltevuus on noin 0,5 cm metriä kohden). Koskaa soraa oli kalliosta johtuen paikoin vain 40 cm, tarkistuskaivoja ei voitu asentaa niiden korkeuden vuoksi. Putket liitettiin yhteen liitoksin. Salaojaputkena käytettiin halkaisijaltaan 110 mm:n salaojaputkea, jonka ympärille kiedottiin suodatinkangasta.

Vaikein etappi koko hankkeessa oli reikien tekeminen kaivon betonirenkaisiin. Kuvassa kaivoon on saatu vedettyä salaoja- ja vesiputket sekä pumpun poistoputki. Viennit on täytetty uretaanimassalla.


Pumpusta poistoputki kulkee metsään maanalla suojattuna 15 mm:n solumuovieristeellä. Putki on kaivettu noin 40 cm:n syvyyteen ja peitetty hiekalla.

Salaojat toimivat erittäin hyvin, olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Materiaalikustannukset jäivät alle 500 euroon, aikaa kului noin viikko.

L I O N E L  S M I T – identiteetin kasvot

Maalaukset ja veistokset esittävät eteläafrikkalaisten naisten kasvoja, joiden kautta Smit esittää käsityksen identiteetistä ja sen muodostumisesta.


Lionel Smit (s.1982) on eteläafrikkalainen kuvataiteilija, joka tunnetaan suurikokoisista muotokuvamaalauksista ja veistoksista. Laajasti maailmalla mainetta niittäneen taitelijan teokset ovat ensimmäistä kertaa Suomessa, Didrichsenin taidemuseossa

Maalaukset ja veistokset esittävät eteläafrikkalaisten naisten kasvoja, joiden kautta Smit esittää käsityksen identiteetistä ja sen muodostumisesta. Smit tutkii kuvallisesti Etelä-Afrikan alati muuttuvien väestöjen identiteettiä: monikulttuurisessa yhteisössä ja globaalissa maailmassa niiden muodostaminen ja säilyttäminen on haastavaa.

Esillä näyttelyssä on upeita maalauksia ja veistoksia, joissa näkyy Smitin kyky luoda abstrakteista viivoista ja maaliroiskeista näyttävä taideteos. Läheltä katsoen voi nähdä eri kerrokset, joiden väliin Smit on maalanut afrikkalaisen naisen kasvot.


Smitin työskentelyyn pääsee tutustumaan 15 minuutin mittaisessa videossa, jossa hänen monimuotoista työskentelyään voi ihailla. Kerros kerrokselta hän rakentaa maalauksen tai veistoksen.

Smit asuu ja työskentelee Kapkaupungissa. Hänen työnsä taiteilijana on jatkuvasti muuttuvaa, kekseliästä ja fyysistä, minkä ansiosta hän on menestynyt kaikkialla maailmassa. Muun muassa Lontoossa ja Hong Kongissa hän on pitänyt loppuunmyydyt näyttelyt ja hänen uransa saavutuksiin kuuluu myös Cristiesin huutokauppakamarin julkaisun kannessa esitetty Smitin taideteos.


Didrichsenin taidemuseossa Smitin teokset ovat esillä 29.1.2017 saakka. Kävin ja ihastuin, mahtava näyttely!

Carbonara vahveroista ja omenoista

Tämä carbonara vie kielen mennessään, salaisuus on voissa paistetuissa vahveroissa ja omenissa.

Syksyllä tuli kerättyä vahveroita ja sen myötä kiinnostus vahveroresepteihin kasvoi. Tämä carbonara vie kielen mennessään, salaisuus on voissa paistetuissa vahveroissa ja omenissa.

Ohje 4 henkilölle:
350 g pastaa keitettynä runsaassa suolavedessä al denteksi
1 pkt pekonia
1/2 l vahveroita
1 omena lohkottuna
1 sipuli
1 dl kermaa
4 munaa
2 dl pamersaaniraastetta
1/2 rkl oregaanoa (käytin tuoretta n. 1 rkl)
tuoretta lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria maustamiseen


Paista pekoni rapeaksi ja nosta talouspaperille. Lisää paistinpannulle vahverot ja anna paistua kunnes vahveroista on haihtunut vesi. Lisää joukkoon omenalohkot ja silputtu sipuli. Paista muutama minuutti, lisää paistettu pekoni, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita keskenään kerma, munat, oregano ja parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pasta on valmista, kaada päälle munaseos ja lämmitä matalalla lämmöllä. Sekoita joukkoon vahveropaistos ja laita paista suureen kulhoon. Koristele persiljalla.

ruokahalua