maaliskuu 2018 – Mindyjblog

Hännätön orava asuu Seurasaaressa

Olin joulukuun lopulla Seurasaaressa ajatuksena kuvata oravia. Löysin yhden hännättömän oravan, josta kuvia blogissani.

Hännätön orava asuu Seurasaaressa, kuten kuvista voit havaita. Kuljin polkua pitkin ja havaitsin liikettä metsikössä. Katselin tarkemmin enkä aluksi ollut uskoa näkemääni. Mikä vika tuossa oravassa on? Onko se sairas? Mitä ihmettä, siltä puuttuu häntä. Tunsin sitä kohtaan sääliä. Mutta hetken kuluttua sen olemus sai jo minut hymyilemään. Hännätön orava ei todellakaan ollut sairas, sillä se syödä mussutti pähkinöitä hyvällä ruokahalulla.

Hännätön orava

Mutta häntä on oravan kruunu vai onko? Tätä jäin miettimään sen jälkeen, kun kohtasin hännättömän oravan Seurasaaressa joulukuun loppupuolella. Yleensä orava pitää häntää pystyssä päänsä takana ja nyt kun sitä ei ollut, orava näytti alastomalta, kruunuttomalta. Suloinen orava oli ilman häntääkin, mutta luultavasti hännättömyys vaikuttaa sen tasapainoon sen kiipeillessä puissa.

Ensimmäiset orava kuvani

Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani kymmenen vuotta sitten. Kuvasin koko ajan ja kaikkea. Tytöt, linnut ja oravat olivat malleina useissa kuvissa. Seurasaaressa kävin usein kuvaamassa, sillä siellä oli iso lauma kesyjä kädestä syöviä oravia ja asuin tuolloin Helsingin keskustassa.

Alla olevat kuvat on kuvattu elokuussa 2008, jolloin tytöt olivat 8 ja 10 vuotiaita, oravien ikää en osaa veikata. Repalekorvainen vaikuttaa kuitenkin vanhimmalta. Oravat olivat todella kesyjä ja kiipesivät jopa jalkaa pitkin hakemaan pähkinöitä kädestä.

Näitä kuvia katsoessa voi havaita, että oravan turkki kesällä on kauniin punaruskea ja häntä tuuhea. Talvella sen turkki on harmaa ja häntä (tosin sitä tuolla hännättömällä ei ole) ohut.

Seurasaari

Seurasaari on ulkomuseo Helsingissä, jossa on mahdollisuus tutustua suomalaiseen rakennushistoriaan. Talonpoikaisrakennuksia alettiin siirtää Seurasaareen 1900-luvun alkupuolella ja ensimmäisenä sinne siirrettiin Konginkankaalainen Niemelän torppa. Lisäksi siellä on nähtävillä mm. Karunan kirkko, pohjalaistalot Ivars ja Kurssi, Kahiluodon kartano Taivassalosta sekä Iisalmen maalaiskunnan papilla. Viimeksi siirrettiin Savitaipaleen maalaiskaupan aitat vuonna 2002. Löydät lisää luettavaa Seurasaaresta täältä.

Rakennukset ovat mielenkiintoisia, mutta erityisesti minua Seurasaaressa on aina kiehtonut siellä elävät linnut ja oravat. Ne ovat nimittäin kesyjä ja tulevat hakemaan pähkinöitä kädestä. Kannattaa siis varata pähkinöitä mukaan, saat takuuvarmasti tintin kädellesi istumaan. Tämä sinitiainen seuraili minua lähietäisyydeltä ja kävi kädellä syömässä.

Valokuvaaminen on todella antoisa harrastus ja nykytekniikalla myös helppoa. Suosittelen hyvän kameran hankkimista ja rohkeutta kokeilla muillakin kuin automaattisäädöllä. Onnea kokeiluihin!

Talvi se vaan jatkuu ja Nuuksio on jäässä, missä on kevät?

Talvi se vaan jatkuu, mutta missä on kauan kaivattu kevät. Ensin talvea odotettiin kovasti, mutta oli vaan märkää ja nurmikko vihersi. Sitten yllättäen vyöryi Etelä-Suomeen lumimyräkkä ja paukkupakkaset. Nyt odotetaan kevättä, mutta talvi pitää kynsin hampain kiinni eikä päästä irti. Hyvä puoli pitkään maaliskuun talvessa on se, että on valoisaa eikä sada vettä. Nuuksio ainakin näyttää parhaimpia puoliaan juuri nyt.

Valokuvaus

Talvella on ollut uskomattoman ihania valokuvaushetkiä mm. Myllykoskella, Nukarinkoskella ja Risslan koskella, joista voit lukea lisää blogistani. Oma lukunsa oli Seurasaaressa elävän hännättömän oravan kuvaaminen joulukuun alkupuolella. Seuraava postaus onkin sitten pikku oravasta. Nyt olen ollut kuvaamassa Nuuksiossa, sillä olen talvilomalla. Muun perheen ollessa töissä tai koulussa, olen viettänyt vapaa-aikani valokuvaillen ja kirppareita kierrellen.

Nuuksio

Nuuksio on Etelä-Suomen tunnetuin kansallispuisto, jossa kulkeminen on suhteellisen helppoa. Sanon näin, sillä varsinkin talvella luontopolut voivat olla todella jäisiä ja koska korkeuserot ovat suuret, välillä mäkeä alastuleminen on melkeinpä vaarallista. Nastakengät talvella ovat ehdoton must Nuuksio-kierroksella.

Eilen lähdin jo aamulla aikaisin Nuuksioon, jossa viikonloppuna näimme Valklammen rannalla upeat jäätyneet kalliot. Lammen ranta alkaa olla petollinen, sillä lammelle astuessani jalka meni jään läpi ja pulppasin oikein kunnolla. Kenkä kastui ja kuljin märällä kengällä parisen tuntia sillä halusin tallentaa jään ennen kuin se sulaa tai järvi muuttuu vedeksi. Välillä kyllä mietin miten järkevää jäällä seisominen on, sillä jää paukkui. Mutta nämä kuvat oli saatava kaikesta huolimatta.

Talvi jäädyttänyt kivetkin, missä on kevät

Omakuva

Kun olin kuvannut jääkuvat, ajattelin harjoitella kameran edessä olemista. Viikon päästä nimittäin on töissä valokuvaus ja jos jotain inhoan niin oman pärstän kuvaamista. Eikä kuulemma riitä pelkkä naamakuva vaan pitää ottaa kokovartalokuva. OMG! Selfien ottaminen järjestelmäkameralla ei ole kovinkaan helppoa, sillä kamera pitää tarkentaa manuaalisesti. Jos ei ole kiintopistettä, johon tarkentaa, kuvaus on melkeinpä mahdotonta.

Alla olevassa kuvassa kohdentaminen oli helppoa, sillä käytin tarkentamiseen kiven vieressä olevaa puuta.

MindyJBlog oma kuva

Mutta tämän alla olevan kuvan tarkentamisessa meni aikaa enkä meinannut saada kuvaa tarkennettua. Lopulta sain kameran tarkennettua oikeaan kohtaan kepin avulla. Siinä sitä nyt sitten seistään keskellä kuvaa!

MindyJBlog oma kuva

Tässä vielä kuva lauantailta, jolloin kävimme ensimmäisen kerran Valklammella. Kiipesimme ylös lammen länsipuolella olevalle kalliolle. Tarkensin kameran ja kapusin kalliota alas lammelle. Mr H toimi kaukolaukaisimena :)

Nuuksio Valklampi talvi 2018

Mikäli olet kiinnostunut Nuuksion luontopoluista voit lukea niistä täältä.

Joko sinä odotat kevättä? Minä odotan! Oikein aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni.

Mökin pystytys alkaa perustusten teolla

Rakennuslupa myönnettiin helmikuun alkupuolella ja vanha mökki on purettu tontilta. Mökin pystytys alkaa perustusten teolla näillä näkymin toukokuun alkupuolella ja jatkuu siitä juhannukseen saakka.

Paljon on tapahtunut viimeisen mökkiprojektiin liittyvän haitta-ainekartoitus postauksen jälkeen. Rakennuslupa myönnettiin helmikuun alkupuolella ja vanha mökki on purettu tontilta. Mökin pystytys alkaa perustusten teolla näillä näkymin toukokuun alkupuolella ja jatkuu siitä juhannukseen saakka.

Vanhan mökin purku

Vanhan mökin purku alkoi ennen lumen tuloa. Betoni- ja tiilijätettä vietiin kaatopaikalle yli 10 tonnia! Miten ihmeessä tuo määrä sementtiä ja tiiltä on aikoinaan tuotu tontille, jonne on kuljettu pientä polkua pitkin metsän halki. Matkaa tieltä mökille on sata metriä. Melkoinen urakka mökin rakentaminen eittämättä on 50-luvun alkupuolella ollut.

Rakennuslupa

Aloin täyttää rakennuslupahakemusta heti, kun poikkeamislupa elokuun alkupuolella oli jätetty. Luvan hakeminen on teknisesti helppoa, koska sen voi tehdä sähköisesti Lupapisteessä. Lupaa täyttäessäni olin välillä aivan ulalla, mutta lukemalla ja tutustumalla vaatimuksiin pääsin hakemuksessa eteenpäin.

Välillä oli sellainen tunne, että mökin sijaan olemme rakentamassa taloa. Oli monenlaisia rakentamiseen liittyviä pykäliä, jotka tuli ymmärtää ja tehdä tarvittavat toimenpiteet. Tällaisia olivat haitta-ainekartoitus, pohjatutkimus, rakennusjätteen ja jätevesien käsittely, miten vanha rakennus puretaan, mahdollisen pilaantuneen maan käsittely jne. Lisäksi yksi iso osa prosessia oli naapurien kuuleminen, joka sekin oli teknisesti helppo tehdä Lupapisteen kautta.

Näin jälkikäteen mietittynä olisi ollut hyvä, jos ammattilainen olisi ollut mukana hakuprosessissa. Syksyllä lupaprosessi nimittäin keskeytyi kokonaan haasteellisen työtilanteen vuoksi pariksi kuukaudeksi. Ammattilaisen avustamana olisin päässyt prosessissa nopeammin eteenpäin. Toisaalta lupaprosessi eteni todella nopeasti helmikuun alun jälkeen, jolloin hyväksytyt lupapiirrokset oli tallennettu Lupapisteeseen eikä aikaisemmin sovittua huvilan pystysaikataulua tarvinnut muuttaa.

Suunnittelu

Kontio toimitti jo syyskuussa huvilan piirrokset (ohessa linkki Glass House rakennuslupakuvat-postaukseeni). Ladattuani kuvat Lupapisteeseen, rakennusvalvonta kommentoi, että mökin rakennuspaikka on lupakuvien mukaan tasaisella maalla, kun asemakuvan perusteella se on rinteessä. Lupakuviin pyydettiin merkitsemään korot, lattiataso, piirtämään poikkileikkaus jne.

Korkojen määritystä varten jouduin tilaamaan tontille tyypin mittaamaan korkeuserot. Lisäksi rakennusvalvonta pyysi täydentämään pääsuunnittelijaksi nimetyn henkilön koulutusta ja kokemusta, samoin asemapiirroksen laatijan. Olin saanut henkilöt Kontion kautta ja luottanut, että he soveltuvat tehtävään aikaisemman kokemuksensa perusteella. Tällä kertaa kumpikaan ei täyttänyt rakennusvalvonnan asettamia vaatimuksia.

Taas yksi stoppi projektiin. Onneksi olin jo aiemmin muuttaessani Bungalow-taloon tutustunut erittäin ammattitaitoiseen arkkitehtiin. Hän lupautui hankkeessen pääsuunnittelijaksi ja lupasi laittaa lupakuvat kuntoon. YES! ja rakennusvalvontakin hyväksyi arkkitehdin välittömästi.

Rakennuslupapiirrokset

Tapasimme pääsuunnittelijan ja maaurakoitsijan kanssa tontilla ennen joulua ja tammikuun alkupuolella. Rakennuspaikan ja tontin takaosan välinen korkeusero oli yli kolme metriä! Jos mökki olisi rakennettu kuten aikaisempi mökki, mökistä ei olisi näkynyt kuin savupiiput katolta.

Alussa, kun ensimmäiset versiot kuvista toimitettiin rakennusvalvontaan, insinööri ei puoltanut korkean sokkelin rakentamista. Hänen mielestään mökin rakennuspaikka oli muuttunut ja sitä oltiin rakentamassa rinteeseen ja lisäksi siinä oli enemmän rakennusneliöitä kuin oli anottu poikkeamisluvassa.

Keksimme yhdessä arkkitehdin kanssa nostaa rakennuspaikan korkeutta metrillä ja madaltaa tontin takaosaa 0,5 m alemmas. Nyt mökki tulee olemaan samalla tasolla tontin takaosan kanssa ja tontille tultaessa näyttää siis tältä:

Järvelle päin huvila näyttää tältä. Rakennuksen lattia on aikaisempaan mökkiin verrattuna 2,5 metriä korkeammalla. Odotan todella innolla mökin valmistumista ja näkymää järvelle.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten minkälainen tontti on tällä hetkellä ja miltä se valmiina näyttää. Tumma merkintä kuvassa on soraa ja mursketta, joita tarvitaan useita tonneja täyttöön.

Nyt odotan lumen sulamista, jotta mökkiprojektissa päästään eteenpäin. Joka tapauksessa odotan innolla ja innokkaasti jokaista vaihetta. Luonnollisesti sisustussuunnitelmat ovat jo käynnissä :)

Risslan koski kuvattuna syksyllä ja talvella

Risslan koski on Nukarinkosken ohella kauneimpia koskia, joita olen nähnyt Etelä-Suomessa. Blogissani kuvia syksyisestä ja talvisesta koskesta.

Risslan koski on Nukarinkosken ohella kauneimpia koskia, joita olen nähnyt. Keväältä 2017 Kim Simonssenin kirjan Tales of the Moss people innoittamana kävin tutustumassa koskeen ensimmäisen kerran. Olin haltioissani upeasta koskesta. Syksyllä kävin kuvaamassa siellä uudelleen, tosin nyt kosken sivuhaarassa (sijaitsee kosken länsipuolella). Lisäksi suuntasin sinne nyt viikonloppuna kuvaamaan talvista koskea.

Virtaava vesi on aina kiehtonut minua. Muistan, kun lapsena kolusin kaikki lähiympäristön purot ja joet. Oli ihanaa katsoa veden virtausta ja kuunnella veden solinaa. Uitin kaarnaveneitä ja tein pieniä patoja puroon. Kuvaamisen myötä ihastuin koskiin. Kuten blogistani voi huomata, olen tämänkin talven aikana viettänyt melkoisen monta viikonloppua Nurmijärvellä joko Myllykoskella tai Nukarinkoskella.

Voit lukea Suomen luonnonvaraisista koskista lisää täältä.