Nöykkiö täältä tullaan

Helmikuussa kirjoitin jännityksestä ilmassa . Asuntomme oli nimittäin laitettu myyntiin ja odotimme jännittyneenä ensi reaktioita. Asuntoa on käynyt katsomassa parisenkymmentä perhettä, mutta vielä emme kuitenkaan ole hyväksyneet tarjousta.

Valitsimme Kiinteistömaailman myymään kohdetta, sillä Kiinteistömaailma myi asuntomme 2000-luvun alussa ensimmäisellä näytöllä. Tällä kertaa meille siunaantui myyjäksi yli 50 vuotias diplomi-insinööri (mies). Jo alussa mietin onko tämä sellainen tyyppi, jonka kanssa jaksaisin tehdä töitä ja nyt on kyllä pakko sanoa, että ei ole. Kiva tyyppi, mutta meidän asuntoa hän ei saa kaupaksi. Liian tyrkky ja hössö.

Isännöintitoimistostakin hankin asiakirjat hänelle, koska muuten siitä ei olisi tullut mitään. Pelkän esitteen tekemiseen meni kaksi viikkoa ja sitten pukkasi päälle hiihtoloma. Hoh, hoijaa! Perjantaina soitin hänelle vähän ennen neljää. Hän oli kuntosalilla. Lomalta hän oli palannut torstaina. Todella kovasti hän yrittää meidän asuntoa myydä ja kävi mielessä, että välittäjä menee alta aikayksikön vaihtoon.

No, toivotaan nyt kuitenkin, että saavat asunnon myytyä.

Oman asunnon etsintä oli pysähdyksissä hetken, sillä löysin Nöykkiöstä omakotitalon ja ehdollinen tarjoukseni hyväksyttiin. Ehdollinen tarjous ei loppujen lopuksi tarkoita yhtään mitään. Vessapaperia! No, talo myytiin ennen kuin uskalsin tehdä siitä kauppaa. Harmitti ensin, mutta huomasin, että kuukaudessa oli tullut lisää mielenkiintoisia kohteita myyntiin.

Viime viikonloppuna menin nuorimman tyttäreni kanssa asuntonäytillä -76-rakennettuun Bungalow-taloon, joka oli viimeisen päälle remontoitu 2006.

Ja miten sitten kävikään? Eilen tein tarjouksen ja tänään tarjoukseni hyväksyttiin. Ei voinut mitään. En uskaltanut jäädä odottamaan, sillä talosta kiinnostui myös eräs nuori pariskunta, joka oli kiinnostunut talosta. Aikanen lintu madon nappaa, vai miten se meni? Nyt on viisi kuukautta aikaa myydä tämä nykyinen kämppä alta ja sitten minusta tulee espoolainen.

Jännitystä ilmassa

Tasan kaksi viikkoa sitten istuimme Kiinteistömaailman toimistossa allekirjoittamassa asunnon myyyntisopimusta. Päädyimme Kiinteistömaailmaan hyvien aikaisempien kokemusten vuoksi ja ripeästi asiat lähtivätkin liikkelle. Asunnossamme kävi valokuvaaja kuvaamassa, avustin pohjapiirroksen teossa ja sitten ei päästykään asiassa eteenpäin. Uusi isännöitsijäntoimistomme ei nimittäin saanut isännöitsijäntodistusta aikaiseksi. Viikon odottamisen jälkeen soitin itse toimistoon. Narisevaääninen nainen kommentoi, että heillä oli ruuhka! Oli e-laskua ja tilinpäätöstä. Entä tämä asunnon myynti, joka nyt seisoo isännöitsijätoimiston toimettomuuden vuoksi, kysyin. Minulle vastattiin, että todistus toimitetaan 14.2. mennessä eli kahden viikon toimitusajalla. Ei käy, todistus on saatava aikaisemmin, kommentoin. Pahoittelua ja verukkeita, mutta niin siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä todistus oli Kiinteistömaailmassa. Onneksi soitin ja vaadin nopeampaa palvelua.

vironkatu-14

 Pieteetillä saneerattu koti kunnioittaa 30-luvun funkistalon henkeä. Viidennen kerroksen kulmahuoneistossa on paljon aikakauden yksityiskohtia, tyyliä ja tunnelmaa. Asunto sijaitsee arvostetussa hissillisessä taloyhtiössä, ”Kruununhaan Helmessä”. Kodin valtteina ovat suuri ja valoisa olohuone, kolme reilunkokoista makuuhuonetta sekä eteishalli, jossa on toimiva takka. Keittiössä on Gaggenaun kodinkoneet ja tilaa isolle ruokapöydälle. Asunnon avaruutta lisää yli kolmen metrin huonekorkeus sekä näkymät kolmeen ilmansuuntaan. Olohuoneesta on käynti upealle kulmaparvekkeelle, josta avautuu näkymä aina Eteläsatamaan asti. Taloyhtiön katolla on noin 100 m2:n terassi panoramanäkymin. Terassilla vietät vaikka grillijuhlat ystävien kesken! Ihanteellinen asunto suuremmallekin perheelle, tai vaikka edustamiseen. (Kiinteistömaailma).

Asunto on nyt vihdoin ja viimein myynnissä. Tällä välin olen itse löytänyt ihanan talon Espoosta. Ehdollinen tarjous on hyväksytty ja nyt odotan jännityksellä, miten kotimme myynti sujuu. Jos kaikki sujuu hyvin, seuraava kotini on oheinen talo Nöykkiössä.

talo

Kohti uutta eli muutto Helsingistä Espooseen

Nyt on aika siirtyä kohti uutta eli edessä on muutto Helsingistä Espooseen.

Meritullinkatu Emil Nybergin jugend-talo

Kotini on sijainnut jo vuodesta 1996 Kruununhaassa, jossa ensimmäinen asunto sijaitsi Meritullinkadulla arkkitehti Emil Nybergin suunnittelemassa jugend-talossa.

meritullinkatu

Meritullinkadun kotiin liittyy paljon muistoja. Asunnossa oli sodan jälkeen sijainnut Petsamon nikkelin konttori ja kaksi arkullista Petsamon nikkelin asiakirjoja oli säilötty vintillemme. Mielenkiintoinen pala historiaa, johon oli mielenkiintoista tutustua. Lähtiessämme taloyhtiöstä asiakirjat siirtyivät seuraavan asukkaan huomaan (en tiedä mitä niille tämän jälkeen tapahtui).

Asunto oli rempattu vuonna 1948, joten arvata saattaa millaisessa kunnossa se oli. POMMI! Mutta kierrellässäni ylimmän kerroksen asuntoa, olohuoneen ikkunoista loistava kuu valaisi salaperäisesti asunnon. Ajattelin, että tämä on seuraava kotini. Puoli vuotta perusteellista remmonttia ja asunto oli valmis. Tyttöjen ensimmäinen koti sijaitsi täällä.

Vironkatu Matti Finellin funkis-talo

Kruununhaassa sijaitsee Vironkadun ja Mariankadun kulmassa Matti Finellin suunnittelema ja vuonna 1933 vanhasta talosta uudelleen rakennettu funkis-talo, jonka katolla sijaitsee lähes 100 m2 suuruinen kattoterassi upeine merinäköaloineen.

vironkatu-1

Olimme useasti ihastelleet taloa.  Eräänä päivänä huomasin, että talossa oli Vironkadun puolella nelännessä kerroksessa asunto myynnissä. Kävimme katsomassa asuntoa, joka oli oli huonossa kunnossa. Oli siis tiedossa remonttia, remonttia ja vielä kerran remonttia. Kolmas suuri remontti, jonka elämäni aikana olen tehnyt. Aikaisemmista remonteista poiketen, nyt kintereillä pyöri kaksi pientä lasta, joten arvata saattaa, että tuolloin alkoi remonttikiintiö olla täynnä.

Neljä vuotta vierähti ja sitten tapahtui jotain, mitä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Onnistuimme ostamaan viidennen kerroksen kulmahuoneiston Japanissa asuvalta omistajalta. Kun jotain kovasti toivoo, yleensä toive myös toteutuu. Jälleen kerran käsissä oli täydellisen remontin vaativa huoneisto, mutta upeaa oli, että huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa. Paljon upeita yksityiskohtia, joita kunnioitimme remonttia tehtäessä. Tosin tällä kertaa remontti annettiin ammatilaisten hoidettavaksi ja kahden vuoden kuluttua remontti oli valmis.

Nyt on tullut aika lähteä kohti uutta ja valitettavasti tällä kertaa se tarkoittaa tästä helmestä luopumista. Asunto on myynnissä ensi viikolla ja toivottavasti siihen löytyy mukavat uudet asukkaat.

Kohti uutta

Kotini on sijainnut jo vuodesta 1996 Kruununhaassa, jossa ensimmäinen asuntomme sijaitsi Meritullinkadulla arkkitehti Emil Nybergin suunnittelemassa jugend-talossa.

meritullinkatu

Meritullinkadun kotiimme liittyy paljon muistoja. Asunnossa oli sodan jälkeen sijainnut Petsamon nikkelin konttori ja kaksi arkullista Petsamon nikkelin asiakirjoja oli säilötty vintillemme. Mielenkiintoinen pala historiaa, johon oli mielenkiintoista tutustua. Lähtiessämme taloyhtiöstä asiakirjat siirtyivät seuraavan asukkaan huomaan (en tiedä mitä niille tämän jälkeen tapahtui). Asunto oli rempattu vuonna 1948, joten arvata saattaa millaisessa kunnossa se oli. POMMI! Mutta kierrellässäni ylimmän kerroksen asuntoa, olohuoneen ikkunoista loistava kuu valaisi salaperäisesti asunnon. Ajattelin, että tämä on seuraava kotini. Puoli vuotta perusteellista remmonttia ja asunto oli valmis. Tyttöjen ensimmäinen koti sijaitsi täällä.

Kruununhaassa sijaitsee Vironkadun ja Mariankadun kulmassa Matti Finellin suunnittelema ja vuonna 1933 vanhasta talosta uudelleen rakennettu funkis-talo, jonka katolla sijaitsee lähes 100 m2 suuruinen kattoterassi upeine merinäköaloineen.

vironkatu-1

Olimme useasti ihastelleet taloa.  Eräänä päivänä mieheni huomasi, että talossa on Vironkadun puolella nelännessä kerroksessa asunto myynnissä. Kävimme katsomassa asuntoa ja totta kai se oli huonossa kunnossa. Oli haikeaa luopuoa kivasta asunnostamme Meritullinkadulla, mutta haaveena oli pitkään ollut funkkis-talo ja nyt se oli saatavilla. Oli siis tiedossa remonttia, remonttia ja vielä kerran remonttia. Kolmas suuri remontti, jonka elämäni aikana olen tehnyt. Aikaisemmista remonteista poiketen, nyt kintereillä pyöri kaksi pientä lasta, joten arvata saattaa, että tuolloin alkoi remonttikiintiö olla täynnä.

Neljä vuotta vierähti ja sitten tapahtui jotain, mitä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Onnistuimme ostamaan viidennen kerroksen kulmahuoneiston  Japanissa asuvalta omistajalta. Kun jotain kovasti toivoo, yleensä toive myös toteutuu. Jälleen kerran käsissä oli täydellisen remontin vaativa huoneisto, mutta upeaa oli, että huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa. Paljon upeita yksityiskohtia, joita kunnioitimme remonttia tehtäessä. Tosin tällä kertaa remontti annettiin ammatilaisten hoidettavaksi ja kahden vuoden kuluttua remontti oli valmis.

Keittiö

Olohuone

TV-huone ja takkahuone

Makuuhuoneet

Eteinen, jossa alkuperäinen lattia / Välikössä oleva 30-luvun kaapisto / Kylpyhuone / Terassi, josta näköalat näkyvissä blogissani (10 kuvaa kesään).

Nyt on tullut aika lähteä kohti uutta ja valitettavasti tällä kertaa se tarkoittaa tästä helmestä luopumista. Asunto on myynnissä ensi viikolla ja toivottavasti siihen löytyy mukavat uudet asukkaat.

Punainen tupa ja perunamaa Inkoossa

Punainen tupa ja perunamaa olivat olleet haaveena jo pitkään. Pitkän etsinnän jälkeen kyllästyin etsimiseen ja keväällä päätin vuokrata huvilan, tupa jäi siis haaveeksi. Hetken vuokrahuvila olikin hyvä vaihtoehto, mutta tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla.

Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kalliita huviloita. Vastaan tulee kuitenkin ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa! Taloa pitää päästä katsomaan.

Masardikattoinen pieni tupa

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Talo on lähellä vuokrahuvilaa ja lähdemme yhdessä tyttären ja kissan kanssa etsimään taloa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Pellon reunassa on pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä, niin idyllinen kuin olla voi.

Punainen tupa Inkoossa

Punainen tupa InkoossaMyyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Myyjällä on kiire ja jään yksin tutkimaan vanhaa taloa. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin.

Tulen kuitenkin järkiini, sillä talon remontoiminen olisi vaatinut erittäin paljon aikaa ja rahaa enkä yksin ollut halukas siihen ryhtymään. Punainen tupa elää siis yhä haaveissani.

Punainen tupa Inkoossa

Reealla on päällään haalari, koska Reaalla on masussa steriloinnin jäljiltä iso haava.