Kaide rakennettiin vihdoin ja viimein

Kaide on vihdoin ja viimein rakennettu. Se rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta.

Kaide rakennettiin vihdoin ja viimein terassille, naapureillakin toivottavasti on mielenrauha. Kävin nimittäin kesällä postilaatikolla ja kohtasin siellä naapurin. Herra kehui kovasti mökkiä ja sanoi: Niin, teillä ei terassilla ole vieläkään kaidetta, huomasin ajellessani siitä ohi. Joopa joo, ajattelin, pitäisköhän se kaide vihdoin ja viimein asentaa?

Ensin halusin lasikaiteen

Arkkitehti piirsi rakennuslupaan lasikaiteen, koska ensin halusin ehdottomasti sellaisen terassille. Mökin valmistuttua mieleni kuitenkin muuttui. En tiedä mikä lopullinen syy oli, mutta jotenkin aloin pitää lasikaidetta pliisuna vaihtoehtona. Lisäksi selvitettyäni kaiteen hintaa, vaakakuppi alkoi kääntyä johonkin toiseen vaihtoehtoon.

Terassin syvyys on 2,5 metriä, leveys 10,5 metriä. Lasikaide ilman erillistä runkoa olisi maksanut lähes 10 teuroa ja se oli yli budjetoidun. Lisäksi terassin ja lasin puhtaanapito mietitytti, niinpä lasikaide tippui pois pelistä.

Sitten tuli eteen kylmä totuus

Mietin monenlaista toteutusta, mutta sitten tuli eteen kylmä totuus: rakennusvaatimukset. Itsensä toteuttaminen tässä maassa tyssää aina johonkin säädökseen tai asetukseen. Tosin sisustuslehdissä on monenmoista rakennelmaa, jotka eivät ole asetusten mukaisia. Hyvänä esimerkkinä blogissani mainittu teräsvaijerista tehty kaide.

Asetus rakennuksen käyttöturvallisuuteen ja esteettömyyteen torppaa luovuuden

ja määrittää terassin kaiteen rakentamista. Parvekkeella olevan kaiteen korkeus (kyseessä yksi asunto) on metri riippumatta putoamiskorkeudesta. Lisäksi seuraavat vaatimukset on otettava huomioon itse kaidetta suunniteltaessa:

  • jos kaiteen suojaavassa osassa on ainoastaan pystyrakenteita, sen aukoista saa mahtua läpi särmältään enintään 100 mm kuutio 
  • muunlaisen suojaavan osan aukoista saa mahtua läpi särmältään enintään 30 mm mittainen kuutio
  • kuitenkaan suojaavan osan vaakasuora rako ei saa olla 10 mm korkeampi
  • kaiteen yläreunan ja suojaavan osan välistä saa mahtua läpi särmältään enintään 200 mm mittainen kuutio
  • kaiteen suojaavan osan alareunan ja tasanteen tai askelman yläpinnan tai reunan välistä saa mahtua läpi särmältään enintään 50 mm mittainen kuutio

Lisää kaiteen rakennusvaatimuksista voit lukea täältä.

Lopulta kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta

Insinöörinä olen utelias kokeilemaan ja käytän materiaaleja ennakkoluulottomasti. Lisäksi pidän rakentamisesta (ehkäpä se on tullut tätä blogia lukiessa jo selväksi). Mr H:lle aloin kuvailla terassin kaidetta, joka olisi rakennettu kestopuusta ja teräsverkosta. Mr H:n ilmeestä näki, että hän oli epäileväinen. Eikö olisi kuitenkin parempi rakentaa vaikka lasista tai metallista? kysyi hän. Visio kaiteesta oli kuitenkin itselleni niin selvä, että vakuutin hänelle sen olevan hyvä.

Ei muuta kuin rautakauppaan 2×4 ja 2×2 kestopuuta ja mustaa terassiöljyä sekä raudoitusverkkoa ostamaan. Yhden viikonlopun käsittelimme lankkuja ja rimoja, yhden viikonlopun mr H lovesi terassiin kolot palkeille ja kaksi viikonloppua rakensimme kaidetta. Yhteensä siis kuukausi kului tässä puuhassa.

Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta
Terassilla on vihdoin ja viimein kaide, Hemmo Norjalainen metsäkissa
Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta
Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta

Tässä kaide nyt sitten on kuvattuna järven suunnalta. Huono kuva, napattu ilta-auringossa kännykällä. ja HUOM! ensi kesänä on vuorossa tukipilareiden ja terassin alapuolisen osan kunnostus. Tiedän, näyttää melkoisen sotkuiselta vielä…

Oikein värikästä syksyä ja intoa rakentamiseen!

Minna

Näin rakennat muurin liuskekivilohkareesta 

Vinkit pihamuurin rakentamiseen liuskekivilouheesta

Pihan suunnittelussa tulee vastaan monenlaisia yllättäviä asioita. Alunperin pihaa suunniteltaessa terassille oli tulossa uima-allas ja terassi olisi ulottunut tien varressa oleviin mäntyihin asti. Kesällä 2015 maanrakennuksen yhteydessä tulevan pergolan alta poistettiin savinen maa ja vastaan tulikin kaksi yllätystä: tontti on kalliota eikä näin ollen uima-allasta voida rakentaa ilman räjäytystöitä ja lisäksi tien vieressä oleva alue jäi 30 cm:ä korkeammalla kuin pergolan ympäristö. Mitä siis ratkaisuksi?

Terassin kokoa pienennettiin oleellisesti ja korkeusero päätettiin ratkaista perustamalla kukkamaa, jota reunustaman rakennettiin liuskekivistä 40 cm korkea muuri. Kivimuurin rakentaminen oli raskas projekti, mutta loppujen lopuksi siitä selvittiin kuitenkin viikon ahertamisella. Ohessa on viisi vinkkiä, jotka helpottavat muurin rakentamista.

1. Kivimuurin suunnittelu

Luonnonkivimuureilla on pitkät perinteet. Muureja voidaan rakentaa kuivaladonnalla tai muuraamalla.

Luonnonkivimuurit ovat kauniita ja niiden rakentaminen ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa kuin aluksi ajattelin. Tosin työ vaatii pitkää pinnaa ja energiaakin se vie, mutta lopputulos kuitenkin palkitsee työn tekijää.

Muurin suunnittelu kannattaa tehdä huolella ja harkiten. Aloitin suunnittelun piirtämällä karttaan muurin sekä määrittämällä sen korkeuden, leveyden ja pituuden. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa kannattaa myös miettiä kasvit, jotka istutetaan muurin lähelle. Muurin ja kasvien suunnittelussa kannattaa lisäksi muistaa, että liian lähelle muuria tai sen päälle istutetut suuriksi kasvavat puut ja pensaat voivat rikkoa muurin.

2. Kivien hankinta

Kun suunnitelma on valmis, onkin vuorossa kivien hankita. Googlettamalla löytää helposti lähistöllä olevat kiviliikkeet. Myös maanomistajilta voi suoraan hankkia luonnonkiviä. Omaan liuskekivimuurimme hankimme luonnonkivilohkareet Kivikoplasta, joka on meitä lähinnä olevin ja monipuolisin kiviliike.

Luonnonkiviliuskelohkare on Oriveden mustaa ja sen koko on M. Muurin pituus on kymmenen metriä, syvyys 30 cm ja korkeus 40 cm. Kiveä tarvittiin kaiken kaikkiaan 1 m3 eli kaksi lavaa (Kivikopla myy muurilouhetta 0,5 m3 lavoina, painoa yhdellä lavalla on 1000 kg!). Samalla hankimme myös muut pihan rakentamiseen tarvittavat kivituotteet, sillä rahti on kallista. Muistaakseni maksoimme rahdista 120 euroa, sillä  olemme Kivikoplan kanta-asiakkaita. Hinnastossa hinnat ovat kuitenkin 95 eurosta ylöspäin ja koko lavallinen maksaa lähes 400 euroa!

Tässä kuorma on purettu pihallemme.


Liuskemestarien katalogissa on taulukko kuivaladotun tukimuurin kivimenekistä. Hemmo osoittaa tassullaan taulukkoa.

3. Levitä kivet ympäri pihaa

Kivimuurin rakentaminen on kuin palapelin teko, sillä palat pitää sovittaa paikoilleen. Jotta sovittaminen onnistuu, on ensin tiedettävä mitä on tarjolla.

Tämä siis tarkoitti sitä, että yli 200 kiveä oli purettava lavoilta ja levitettävä ympäri pihaa. Vaikka vaihe voi kuulostaa ihan kahjon hommalta, niin se on kuitenkin pakko tehdä. Muuten edessä voi olla mahdoton urakka, sillä kivet on ladottu lavoille kiven painon mukaan. Näin ollen painavimmat kivet ovat lavan pohjalla.




4. Kivimuurin perustus

Ladottu muuri ei tarvitse routavapaata perustusta, koska se kallistuu oikein ladottuna sisäänpäin.

Muuria varten kaivetaan oja noin 40−50 sentin syvyyteen, jonka pohjalle asetetaan salaojaputki mikäli kyseessä on märkä alue. Oja täytetään oheisen kuvan mukaisesti karkealla soralla.

Itse teimme perustuksen seuraavasti (muurin kummallekin puolelle oli jo aikaisemmin keväällä vedetty salaojaputkistoa eli salaojaa ei enää muurin alle vedetty):

Muurin alta poistettiin soraa noin 10 cm:n syvyydeltä ja tilalle lapioitiin kivituhkaa, joka tasoitettiin. Muurin rakentaminen aloitettiin valitsemalla kaikkein isoimmat ja raskaimmat kivet, jotka hinkattiin paikoilleen.

Lohkareet painoivat noin 10-20 kg kappale, joten niiden liikuttamiseen ja paikoilleen asettamiseen tarvittiin kaksi ihmistä. Tämä oli muurin rakentamisessa ehkä kaikkein raskain ja työläin vaihe. Selkä ja kädet olivat koetuksella, lepotaukoja tarvittiin.

5. Kivimuurin rakentaminen

Muurin rakentamisessa on huolehdittava, että kivimuurin seinämät kallistuvat jonkin verran sisäänpäin, sillä kaltevuus estää muurin liikkumisen. Tukimuurin kaltevuus voi olla noin 15−20 prosenttia korkeusmetriä kohti, riippuen kivityypistä ja muurin reunustamasta maamassasta. Jotta muurista tulee tukeva, kivien asettelussa kannattaa olla tarkka ja yrittää löytää toisiinsa sopivat kivet sekä lisäksi tarvittaessa täyttää isompia kivien väleihin syntyviä pienemmillä kiilamaisilla kivillä (katso kohdassa 4. olevaa kuvaa).

Liuskekivimuurissa ei vastaavaa kallistusta tarvita, sillä kitka kivien välillä pitää kivet paikoillaan. Liuskekivimuurin rakentamisessa onkin tärkeää löytää juuri toisiinsa sopivat kivet. Tämä tarkoittaa valikoimista, kokeilemista, valikoimista, kokeilemista ja niin edelleen kyllästymiseen asti…

Muurin reunustama alue täytettiin mullalla. Olimme tilanneet multaa 12 m3, jonka lisäksi tarvittiin vielä 30 säkkiä puutarhamultaa alueen täyttämiseksi.Multa ostettiin HSYltä ja se on Metsäpirtin multaa.

Kasvit hankittiin Muhevaiselta. Koska istutettava alue on salaojituksesta huolimatta märkä (naapurin puolelta valuu vettä tontillemme), märkyys otettiin huomioon kasvien hankinnassa. Keväällä maahan istutettiin kolme pylväskatajaa, viisi norjanangervoa, viisi ruusuangervoa, viisi keijuangervoa, kyynelkoivu ja kuvassa näkyvä hakuropaju. Paju nautti  kasvupaikasta ja ensimmäisen kesän aikana se räjähti.

Myöhemmin kesällä maahan istutettiin myös magnolia, sillä tämä puu on ollut jo pidempään haaveenani (lue lisää TÄSTÄ). Syksyllä hankimme vielä pilariomenapuun ja kolme marjapensasta sekä ruusupensaita. Maahan on myös istutettu lähes 200 erilaista kukkasipulia, joista osa ehti kukkia jo kesällä 2016.

Kerro omat kokemuksesi muurin rakentamisesta. Mikä oli vaikeinta, entä helpointa?

Salaojapuuhia

Salaojat toimivat erittäin hyvin, olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Materiaalikustannukset jäivät alle 500 euroon, aikaa salaojien tekoon kului noin viikko.

Asun vuonna 1976 rakennetussa Bungalow-talossa, joka sijaitsee kalliotontilla. Tontti on aikaisemman omistajan toimesta jaettu kolmeen osaan, mikä on vaikuttanut myös hulevesien kulkuun tonttien välillä. Länsipuolelta olevalta tontilta on nimittäin kaadettu kaikki puut yhtä lukuunottamatta ja hulevedet valuvat kalliota pitkin tontillemme.

image

Pihan teon yhteydessä selvisi, että talon ympärillä oli ollut salaojitus, mutta putket olivat nyt haperot ja täynnä hiekkaa. Halusimme uusia salaojituksen, mutta maaurakoitsija piti sitä vaikeana etappina. Hän ei nimittäin keksinyt mihin poistoveden voisi johtaa, koska tällä aluella ei ole kunnallista sadevesijärjestelmää eikä ojia johon veden olisi voinut johtaa. Ehdotin veden johtamista pihalla olevaan kaivoon, mutta se ei tärpännyt maaurakoitsijalle ja salaojitustyön tekeminen jäi talven vyöryessä niskaan.

Keväällä satoi rankasti ja eräänä aamuna huomasin, että etupiha oli täynnä vettä.  Sitä oli kertynyt kukkamaata varten tehtyyn kuoppaan litratolkulla (kuvassa näkyvä roskakasa on naapurin).

Saapas upposi vedensekaiseen soraan, jotain oli siis tehtävä. Vedet päätettiin johtaa pihalla olevaan kaivoon ja sieltä edelleen pumpun avulla talon itäpuolella olevaan metsään. Ensin kaivoon johdettiin rännikaivosta tuleva vesi, jotta saimme kuvan miten korkealle vesi nousee ilman pumppua. Jo rännistä tuleva vesi täytti kaivon eli pumppu oli hankittava.

Miten salaojitus tehtiin?
Salaojaputkistoa varten kaivettiin sokkelin reunaan ja sorapihalle ojat niin syvälle kuin kalliopohja antoi myöden. Kuvassa näkyy kaivannosta paljastunut vanha salaojaputkistoa, joka poistettiin ja tilalle asennettiin uusi putki.

Putken alle jätettiin n. 10 cm soraa ja maa tasoitettiin viettämään kaivoa kohden (kaltevuus on noin 0,5 cm metriä kohden). Koskaa soraa oli kalliosta johtuen paikoin vain 40 cm, tarkistuskaivoja ei voitu asentaa niiden korkeuden vuoksi. Putket liitettiin yhteen liitoksin. Salaojaputkena käytettiin halkaisijaltaan 110 mm:n salaojaputkea, jonka ympärille kiedottiin suodatinkangasta.

Vaikein etappi koko hankkeessa oli reikien tekeminen kaivon betonirenkaisiin. Kuvassa kaivoon on saatu vedettyä salaoja- ja vesiputket sekä pumpun poistoputki. Viennit on täytetty uretaanimassalla.


Pumpusta poistoputki kulkee metsään maanalla suojattuna 15 mm:n solumuovieristeellä. Putki on kaivettu noin 40 cm:n syvyyteen ja peitetty hiekalla.

Salaojat toimivat erittäin hyvin, olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Materiaalikustannukset jäivät alle 500 euroon, aikaa kului noin viikko.

Toukokuussa kukkivia perennoja

Blogissani kuvia pihallamme toukokuussa kukkivista perennoista ja matalakasvuisesta alppiruususta.

Viime syksynä ehdin kunnostaa kolme kukkamaata ja istuttaa lisäksi tulppaneja ja muita sipulikukkia puutarhaan.

Tässä muutama kuva tällä hetkellä kukkivista perennoista ja matalakasvuisesta alppiruususta.

img_0577

Kuvissa ylhäältä alaspäin: alppiruusu, kolme erilaista tulppaania, vuorijumalten kukka, akileija ja tarhakylmänkukka. Niin ja näköjään vuorijumalten kukan kanssa samassa kuvassa sinisiä helmililjoja.

Viisi vinkkiä alppiruusun kasvattamiseen

Alppiruusut kukkivat upeasti touko-kesäkuun vaihteessa. Katso tästä vinkit alppiruusujen istuttamiseen ja kasvattamiseen.

Alppiruusut sopivat hyvin suomalaiseen puutarhaan, joka on perustettu havumetsään. Alppiruusut eli rhodot viihtyvät happamassa turve-, hiekka- tai moreenimaassa. Niiden viihtymiselle on tärkeää, että maan pintakerros pysyy kuohkeana ja ilmavana.

Aikaisemmin alppiruusut tuotiin Suomeen Hollannista ja kasvien talvenkestävyys vaihteli suuresti. Monivuotisella jalostuksella on saatu kestäviä kotimaisia alppiruusuja. Etelä-Suomen ilmasto sopii kohtuullisen hyvin rhodojen viljelyyn, mutta myös III- ja IV-vyöhykkeillä pärjäävät muutamat lajit.

Ohessa kuva tontin itäpuolella kasvavista rhodoista. Kuvassa näkyvät isot rhodot on länsipuolelta siirretystä valtavankokoisesta rhodosta, joka oli istutettu jo -70-luvulla. Loput on istuettu vuosien 2014 ja 2016 aikana. Alla kaksi kuvaa iosta siirretystä rhodosta.

Rhodot ovat joko aina- tai kesävihantia. Kesävihannat alppiruusut, kuten atsaleat, ovat suhteellisen helppohoitoisia ja viihtyvät aurinkoisella paikalla. Suurilehtiset ainavihannat alppiruusut vaativat oikean kasvupaikan kukkiakseen loistokkaasti.

Viime talvi oli kasvien suhteen rankka ja osa ainavihannista alppiruusuistani kuoli tai palellutti lehtensä. Atsaleat kuolivat kaikki. Alkukevät on yleensä alppiruusuille ongelmallista aikaa, sillä aurinko alkaa lämmittää maan ollessa vielä jäässä. Haihdunta lehtien kautta lisääntyy, mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta korvausta. Seurauksena kasvi saattaa kuivua, näin ilmeisesti kävi osalle kasveistani.
Tässä viisi vinkkiä, jolla saat rhodosi kukoistamaan

1. Istuta rhodo ilmavaan ja kuohkeaan maahan

Istutuskuopan pohjalle voi laittaa kymmenen sentin kerroksen oksia, havuja, käpyjä ja lehtiä. Lisäksi maahan voi sekoittaa soraa. Istutukseen voi myös käyttää rhodoille tarkoitettua istutusmultaa, jota voi kuohkeuttaa edellä mainituilla ainesosilla. Mitä ilmavampi istutusmulta, sen paremmin kasvi voi.

Älä unohda kastella maata perusteellisesti ennen istutusta. Raavi tai huuhtelee irtonainen maa juuriston ympäriltä niin, että uloimmat juuret paljastuvat ja laita taimi ruukkuineen noin tunniksi vesiämpäriin. Kun juuristo on kunnolla kastunut, istuta se kuoppaansa niin, että noin yksi senttimetri juuripaakusta jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Täytä monttu ja tiivistä maa käsin. Älä polje, sillä juuripaakku voi hajota.

Suurikasvuiset rhodot vaativat 45–50 cm syvän ja 100 cm halkaisijaltaan olevan istutusalueen, pienikasvuiset pienemmän. Istutusväli riippuu lajista. Suurikasvuisten istutusväli on 150–200 cm ja pienille 60–100 cm. Taimet voi myös aluksi istuttaa lähekkäin, jotta istutus näyttäisi hyvältä. Myöhemmin istutusta voi harventaa ja siirtää osan taimista uuteen paikkaan.

Maanpinta kannattaa kattaa haihdunnan vähentämiseksi. Katetta levitetään koko juuristoalueelle tasaisena 10 cm:n paksuisena kerroksena. Kattamiseen voi käyttää kuusen- ja männynhavuja, tammenlehtiä tai kaupasta ostettua katetta.

2. Maan on oltava hapan eli pH 5 

Rhodoille sopiva hapan maa sisältää seuraavia ainesosia:

  • turvetta
  • lehtikompostia tai valmista kuoriketta
  • soraa tai karkeaa hiekkaa
  • lannoitetta, kuten palanut hevosen lantaa

tai valmis rhodomultasekoitus kaupasta. Alppiruusujan lannoitukseen suositellaan hapanta klooritonta erityislannoitetta. Myös muut kloorittomat lannoitteet käyvät, kuten perunan y-lannoite.

3. Huolehdi, että maa ei ole märkä
Yleinen väärinkäsitys on, että rhodojen kasvupaikan tulisi olla jatkuvasti märkä. Liian märässä maassa juuristo kuolee ilmanpuutteeseen. Jos istutuspaikan pohjavesi on korkealla, on paikka korotettava niin korkeaksi, että ilma pääsee juuristoalueelle. Toisaalta lähellä oleva pohjavesi takaa kosteuden kesän kuivina jaksoina.

4. Kasvupaikka saa olla valoisa, mutta ei paahteinen

Yleensä alppiruusut istutetaan varjoon tai puolivarjoon. Varjossa rhodosta tulee kuitenkin helposti harva, harottavasti kasvava ja niukasti kukkiva. Suurilehtisille rhodoille paras kasvupaikka on puolivarjonen.  Aurinkoisella paikalla ne kukkivat parhaiten, mutta vaativat silloin enemmän kastelua.

Pienilehtiset alppiruusut ja atsaleat kestävät aurinkoa paremmin, joten niitä voi istuttaa myös aurinkoisille paikoille.

5. Kasvupaikka on suojaisa

Paras kasvupaikka on suojaisa vähätuulinen paikka. Tuulisella paikalla rhodon lehdistä haihtuu helposti liikaa vettä. Huolehdi rhodjen kastelusta, kuivalla kaudella ne tarvitsevat vettä kerran viikossa 15-30 litraa.

Kun rhodosi kukkivat loistokkaasti, poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Poistamalla kuihtuneet kukat, joudatat versojen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Syksyllä alppiruusujen vanhat lehdet kellastuvat. Ne voi poistaa, tosin ne putoavat kyllä itsekseen. Jos syksy on ollut kuiva, voi rhodoja kastella ennen maan routaantumista. Jos alppiruusua täytyy leikata huonon kasvutavan tai lumivaurioiden vuoksi, tee se keväällä ennen kasvuun lähtöä.

Tässä vielä kolme upeaa alppiruusumetsää esimerkiksi. Kuvat on kopioitu netistä. Toivottavsti joskus voin postata oman vastaavan kuvan alppiruusumetsästäni.

Näillä vinkeillä saat rhodot kasvamaan ja kukkimaan. Onnea rhodojen kasvattamiseen!

terveiset