Torronsuon kansallispuistossa

Aamupäivä Torronsuon kansallispuistossa oli kuvaamisen ja luonnossa liikkumisen kannalta antoisa. Saimme nauttia niittykirvisen liverryksestä ja upeasta keväisestä päivästä Etelä-Suomen paksuturpeisimmalla suolla.

Torronsuo on yksi kansallispuistoistamme ja sijaitsee Tammelassa noin 100 kilometrin päässä Espoosta. Torronsuo perustettiin vuonna 1990 ja se on pinta-alaltaan 30 km2. Pituutta suolla on 12 kilometriä eli se on yksi Etelä-Suomen suurimmista keidassoista.

Ojasta allikkoon

Oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Entä tunnetko kermin ja kuljun?

Yllä olevat termit liittyvät, kuinkas ollakaan, suohon. Torronsuo on kohosuo, joka muodostuu kuivemmista kermeistä, kosteammista kuljuista ja avovesipintaisista allikoista.

Torronsuon kansallispuisto Tammela
Avovesipintaiset allikot läikittävät Torronsuota
Torronsuon kansallispuisto Tammela
Kermi on suolla oleva kuivempi alue
Torronsuon kansallispuisto Tammela
Ja lopuksi kulju, joka on kermin ja allikon välimaastoa

Torronsuon näkee Kiljamon tornista

Torronsuolle löytää helposti valtatie 2:lta olevien opasteiden avulla. Valtatieltä 2 käännytään Somerontielle (282). Somerontien varrella keskellä Torronsuota on Kiljamon pysäköintipaikka. Kiljamon P-paikka on alueen ainut pysäköintipaikka, jolta on noin 300 metrin pituinen matka Kiljamon näkötorniin.

Kiljamon näkötorni on todella korkea ja sieltä näkee esteettömästi koko laajan Torronsuon alueen. Näköala on huikaiseva. Sovimme mr H:n kanssa, että tulemme Torronsuolle uudelleen jonakin aurinkoisena ja viileänä syksyisenä aamuna. Silloin on hyvä mahdollisuus sumuiseen värikylläiseen näköalaan.

Torronsuon kansallispuisto Tammela

Aamulla tuuli ja tornin ympärillä olevat kuuset huojuivat tuulen mukana edestakaisin. Korkean kuusen latvasta bongasin niittykirvisen, joka liversi erittäin kaunista lauluaan (kuuntele niittykirvisen laulua).

Torronsuon kansallispuisto Tammela, niittykirvinen

Pitkospuita pitkin louhokselle

Kiljamon näkötornin ja tulentekopaikan välistä lähtee noin 3 km:n mittainen reitti Härksaaren vanhalle louhokselle. Vanhasta Härksaaren avolouhoksesta on aikoinaan louhittu mm. maasälpää ja kvartsia.

Olimme Torronsuolla pääsiäisen jälkeen eli huhtikuun viimeisellä viikolla. Koska ilma oli lämmin metsätien varrella kasvoi sinivuokkoja laajoina mättäinä. Ensimmäiset kukkakuvat tuli kuvattua tänä vuonna Torronsuolla.

Sinivuokko
Sinivuokko

Suo-osuuden pitkospuilta voi ihailla Torronsuon avaria maisemia. Pitkospuut olivat melko huonossa kunnossa, mutta reitin varrella olleista varoituskylteistä huolimatta niillä pääsi hyvin kulkemaan. Paikka paikoin pitkospuut olivat tosin todella huonossa kunnossa.

Torronsuon kansallispuisto Tammela
Torronsuon kansallispuisto Tammela

Juuri ennen louhosta käännyimme takaisin Kiljamon suuntaan. Käveleminen kamerareppu selässä on sen verran raskasta, että alkoi väsyttää ja juomat oli juotu. Pikkasen harmittaa, että louhos jäi näkemättä. Ensi kerralla sitten louhokselle saakka.

Torronsuon lintuja

Torronsuolla elää kurkia, mutta niitä ei yleensä suolla näe. Luin netistä, että kurjet elävät Torronsuon pohjoisosassa sijaitsevalla Talpianjärvellä. Kuulimme yhden kurjen huutelevan matkalla läheiselle lintujärvelle, mutta tällä reissulla ei muuten tavattu yhtään kurkea.

Ruskosuohaukka
Ruskosuohaukka naaras

Suolla kävellessäni kiinnitin huomioni mustaan melko isoon lintuun, jota hätisti todella ärhäkäs töyhtöhyyppä. Tähtäsin kuukkelikanuunani kohden lintuja ja kotona huomasin, että olin kuvannut ruskosuohaukan!

Ruskosuohaukka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa. Ruskosuohaukka naaraan erottaa koiraasta höyhenpuvun värityksen perusteella: Koiras on vaalean ruskeankirjava ja sen siiven kärjet ovat mustat, naaras on yksivärisen tummanruskea, vain päälaki ja kurkku ovat kellanvalkeat. Ruskosuohaukka on Euroopan unionin lintudirektiivin mukaan suojeltava laji.

Lisäksi seurasimme pitkään niittykirvisen puuhailua. Niittykirvisellä oli pesä läheisessä ruovikossa ja säännöllisin väliajoin se nousi taivaalle lentoon palaten taas hetken kuluttua takaisin pesälleen.

Niittykirvinen
Niittykirvinen

Löydätkö muuten niittykirvisen alla olevasta kuvasta? Kuukkelikanuunalla ei parempaa kuvaa saa, paitsi jos lintu on jossakin todella lähellä :)

Niittykirvinen

Torronsuo on monipuolinen kansallispuisto. Talvella siellä on yli 30 kilometriä hiihtolatuja, kesällä lintuja ja syksyllä karpaloita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kuten myös Nuuksion kansallispuisto Espoossa.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Minna 😊

Mitä voi tehdä Kainuussa?

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. Tylsää oli ja muutaman päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. ARGGHHH…

Mitä muuta voi tehdä Kainuussa, kun hiihtäminen ja luonnossa vaeltaminen on suljettu pois eikä golf-kausi ollut vielä avattu. No ajella ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä Kajaani ja Jormua tuli nähtyä Hepokönkään lisäksi. Muuta sitten ei nähtykään, sillä lähdimme kolmantena aamuna ajamaan kotia kohden. Syy kotiin lähtöön oli se, että en päässyt lomafiilikseen Kainuussa, ahdisti ja halusin takaisin Etelä-Suomeen.

Jos mietit mitä voi tehdä Kainuussa, käy Kajaanissa

En ole aikaisemmin käynyt Kainuussa enkä liioin Kajaanissa, joten päätimme sateisena pääsiäispäivän aamuna lähteä käymään siellä. Vuokatista on vähän alle 30 km Kajaaniin, joten sinne ajaa puolessa tunnissa.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Bongasin Kajaanin keskustassa funkkis-kerrostalojen rivistön ja kiinnostuin Kajaanin historiasta. Kajaanin kaupunki perustettiin jo 1651. Kajaani on Suomen vanhimpia sisämaakaupunkeja ja Pohjois-Suomen ensimmäisiä kaupunkeja.

Kajaanissa asuu 37 000 ihmistä eli se on suurin piirtein Lohjan kokoinen. En asu Lohjalla, mutta rakennan sinne huvilaa ja tämän vuoksi vertaan pienempiä kaupunkeja Lohjaan.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Keskustan kaupunkikuva alkoi muuttua 1930-luvulla funkisliike-rakennusten myötä. Toisen maailmansodan aikana kaupungissa useat rakennukset kuitenkin tuhoutuivat ja toisen maailmansodan jälkeen Kauppakadun alue rakennettiin uudelleen.

Ensimmäisessä vaiheessa rakentui kadun pohjoispuoli. Yleisilmeen loi Eino Pitkänen. Uusien liiketalojen rakentaminen merkitsi myös Kauppakadun levenemistä.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Kun Kajaani on nähty, mitä muuta voi tehdä Kainuussa?

Vuokatin lähellä sijaitsevassa Jormuassa oli lintuhavaintoja raportoivassa Tiirassa olleiden havaintojen mukaan nähty pöllöjä ja paljon muitakin lintuja. Päivällä pöllöt eivät liiku, mutta olin utelias näkemään paikan. Ajoimme sinne paluumatkalla Hepokönkäältä, se on noin 20 kilometrin päässä Vuokatista.

Väijyä silmällä pidettäviä kuoveja

Luontoportin mukaan kuovi on vähentynyt Etelä-Suomessa ja Euroopassa se on silmällä pidettävä laji! Kainuussa sitä vastoin bongasin enemmän kuoveja kuin koskaan aikaisemmin olen niitä nähnyt. Onkohan kuovi saanut nimensä siitä, että se huutaa ihan selvästi kuooovi, kuooovi.

Kuovi on vaikesti kuvattava, sillä se ei päästä kovinkaan lähelle. Lisäksi sen väritys on todella lähellä kuivaa peltoa, mikä hankaloittaa sen löytämistä. Nyt kuitenkin onnisti, kun kuovi laskeutui lähelle ja vielä kohtaan missä oli vielä lunta jäljellä. Sain tämän yhden kuvan lähelle laskeutuneesta kuovista.

Jormualla kuoveja lenteli isoissa parvissa, mutta niiden lähelle ei päässyt. Ne lehahtivat lentoon ja lensivät pois.

Kuovi
Kuovi lentää
Kuovit

Törmätä rusakkoon

Kävelimme Jormuassa peltotietä pitkin, kun näin liikettä tien päässä lähellä paskatankkia. Kaksi rusakkoa kirmaili keskenään (toisen korvat näkyy alla olevassa kuvassa kuvan keskellä :) ).

Yht´äkkiä toinen rusakoista alkoi juosta meitä kohti. Luulin jo, että se juoksee ohi ja saamme sen kuvattua ihan läheltä. Mutta ei, se huomasi meidät ja jähmettyi paikoilleen noin 20 metrin päähän. Rusakolla on todella pitkät ja isot jalat. Lisäksi sen pää on pyöreään kaniin verrattuna suippo.

Hetken ihmettelyn jälkeen rusakko lähti käpälämäkeen.

Rusakko
Rusakko
Rusakko

Päästä lähelle kurkia

Kajaanissa löytyi syrjäiseltä pellolta kaksi kurkea. Pysyttelimme auton läheisyydessä, jolloin kurjet jatkoivat touhuilua eivätkä häiriintyneet meistä. Nyt on sitten kuvia myös kurkien päästä eikä pelkästään niistä lentoon lähdössä takaapäin kuvattuna. Mutta loppujen lopuksi nämäkin lähtivät karkuun.

kurki
Kurki
Kurjet lentää

Kuvata kaikkea mitä eteen tulee

Jos olet tylsistynyt etkä tiedä mitä voi tehdä Kainuussa, kuvaa kaikkea eteen tulevaa. Tässä muutama vastaan tullut. Yksi on muisto talvesta, yksi suomalaisuuden symboli ja yksi merkki keväästä.

Talven törröttäjä
Koivikko
Vuoden ensimmäinen perhonen

Ja sen jälkeen ajaa kotiin, kun on tehnyt kaiken mitä voi tehdä Kainuussa :)

Hyvää vappua kaikille!

Minna 😊

Pukkilan lintupellot

Pukkilan lintupellot oli todella mahtava kokemus. Oli sikkaa sattumaa, että päädyimme pääsiäisen jälkeen Pukkilan lintupelloille.

Pukkilan lintupellot oli todella mahtava kokemus. Oli silkkaa sattumaa, että päädyimme pääsiäisen jälkeen Pukkilan lintupelloille.

Olimme nimittäin pitkänä perjantaina ajaneet Vuokattiin, jossa meidän oli tarkoitus viettää talvilomaa. Pyörimme pari päivää Vuokatin ympäristössä mm. Hepokönkäällä, mutta jotenkin Kainuu ei vaan hurmannut minua. Hetken mielijohteesta hyppäsimme toisen pääsiäispäivän aamuna autoon ja suuntasimme kotia kohden.

Paluumatkalla kuuntelimme autossa Yleltä luonto-ohjelmaa, jota lähetettiin Pukkilan lintupelloilta eli ns. Popedalta. Toimittaja kertoi nähneensä aamupäivän aikana pelloilla haukkoja, kotkan ja sadoittain muuttolintuja. Tuonne Pukkilan lintupelloille oli siis päästävä.

Kevät on lintujen kuvaamiseen ainutlaatuinen ajankohta ja Pukkilan lintupellot oiva paikka

Heräsin jo KUUDELTA, jotta pääsimme ajoissa liikkeelle. Pää oli ihan sekaisin lyhyen yönunen vuoksi, mutta lintujen kuvausta harrastavat heräävät ajoissa paljon ennen auringon nousua eli siihen nähden heräsin myöhään.

Västäräkistä vähäsen ja tuulihaukan bongaus

Espoosta on noin 100 km Pukkilan lintupelloille, joten ihan lähellä kotia se ei ole. Sinne ajaessa mietin onko matka heräämisen ja ajamisen arvoinen. Mutta heti kättelyssä autosta ylös noustessani sain mielenkiintoisen kuvan koivupöllien päällä seisoskelevasta västäräkistä.

Pukkilan lintupellot, västäräkki
Västäräkki

Tullessamme pellolle näin tuulihaukan. Harmi, että minulla ei ole lintujen kuvaukseen soveltuvaa pitkää putkea enkä näin ollen yleensä saa linnuista lähikuvia. En siis saanut julkaisukelpoista kuvaa tuulihaukasta.

Kurkiaurat matkalla pohjoiseen

Olen bongannut tämän kevään aikana jo yli kaksikymmentä kurkea, mutta niiden kuvaaminen lähietäisyydeltä on todella vaikeaa. Yleensä ne lehahtavat lentoon jos välimatka lyhenee niiden mielestä liikaa. Niin myös alla olevassa kuvassa.

Linnut ottivat siivet alleen ja suuntasivat Pukkilan lintupelloilta kohti pohjoista.

Pukkilan lintupellot, kurki

Seuraavat kurjet löytyivät keltaisen talon luota. Sama juttu. Linnut pelästyivät meitä ja suuntasivat kohti pohjoista. Lähinnä olen tähän mennessä päässyt kuvamaan kurkien takapuolta…

Pukkilan lintupellot, kurki

Hanhiparvien muuttoa oli ilo seurata Pukkilan lintupelloilla

Sieltä ne tulevat tootottaen. Lauma toisensa jälkeen. Hanhet laskeutuvat Pukkilan lintupelloille lepäämään ja ruokailemaan jatkaen taas hetken kuluttua matkaansa pohjoisen suuntaan.

Pukkilan lintupellot, hanhiparvi
Pukkilan lintupellot, hanhiparvi

Tundrahanhet muuttavat yleensä yhdessä valkoposki- ja metsähanhien kanssa, sillä ne ovat matkalla Venäjän tundralle. Tundrahanhet pesivät Venäjän tundralla ja muuttavat yleensä Suomen etelä- ja keskiosan kautta Venäjälle. Alla olevassa kuvassa tundra- ja valkoposkihanhet muuttavat samassa parvessa.

Tundrahanhet tunnistaa mahan alla olevista mustista juovista, vaaleanpunaisesta nokasta ja valkeasta otsasta. Valkoposkihanhet taas valkeasta päästä ja kaulasta siiven etureunaan ulottuvasta mustasta väristä.

Tundrahanhi, valkoposkihanhi

Lasse J. Laineen lintukirjan mukaan tundrahanhia näkee keväällä huomattavasti vähemmän kuin syksyllä. Olin siis onnekas kuin sain kuvattua tundrahanhet matkalla Venäjälle.

Nämä alla olevat hanhet ovat mitä todennäköisemmin nuoria tundrahanhia. Metsähanhi muistuttaa nuorta tundrahanhea, joten en ole ihan varma kumpaa lajia nämä nyt sitten ovat. Vaikeaa tämä lintujen tunnistaminen.

tundrahanhi, Pukkilan lintupellot,

Lintujen kuvaaminen vaatii pitkää pinnaa

Istuimme tunnin verran suojaisassa pusikossa Pukkilan lintupeltojen vieressä ja seurasimme hanhien muuttoa. Niitä oli ensin muutamia Pukkilan lintupellolla tulvaveden täyttämässä lätäkössä ja tunnin kuluessa lätäkkö alkoi täyttyi. Oli mielenkiintoista seurata hanhien laskeutumista, välillä ne laskeutuivat uimassa olevien lintujen päälle. Arvata saattaa, että nahinaa siitä syntyi.

Pukkilan lintupellot, hanhet

Lätäkölle oli tulossa todella iso parvi ja jostain syystä tuhannet lätäkössä olevat hanhet ottivat siivet alleen. Hetkessä lätäkkö oli tyhjä. Pakkasimme kamerat laukkuun ja jatkoimme matkaa Myrskylän kautta Porvooseen. Pukkilan lintupellot saavat jäädä odottamaan syksyä.

Pukkilan lintupellot, hanhet

Lintujen kevätmuuttoa on ollut ilo seurata ja Pukkilan lintupellot mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Seuraavaksi hankin kunnon kokoisen putken ja toivottavasti saan myös kuvan haikaran päästä.

Lintuterveisin, Minna 😊

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngäs on Suomen korkein vapaasti virtaava vesiputous ja oli ehdottomasti ensimmäisen päivän kohokohta täällä Kainuussa, jossa olemme viettämässä talvilomaa. Lunta ei ole, joten olemme ajelleet ympäri Kainuuta etsien mielenkiintoista kuvattavaa.

Hepoköngäs on Suomen korkein vapaasti virtaava vesiputous ja oli ehdottomasti ensimmäisen päivän kohokohta täällä Kainuussa, jossa olemme viettämässä talvilomaa. Lunta ei ole, joten olemme ajelleet ympäri Kainuuta etsien mielenkiintoista kuvattavaa.

Hepoköngäs on Suomen tunnetuin ja kaunein vesiputous

Hepoköngäs oli kiinnostava kohde, vaikka sinne Vuokatista olikin matkaa. Hepoköngäs sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Puolangan keskustasta ja 80 kilometrin päässä Vuokatista.

Hepoköngäs on vuonna 2014 äänestetty Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi, joten ehdottomasti sitä oli päästävä katsomaan. Noin 50 metrin päässä koskesta alkoi kuulua kosken pauhu. Ylhäältä ei näkynyt mitään, joten kävelimme polkua pitkin eteenpäin.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngän vesiputousta voi ihailla kosken ympärille rakennetuilta näköalapaikoilta, joista toinen sijaitsee putouksen yläjuoksulla ja toinen puolivälissä putousta. Kävelin kosken alajuoksulle, jossa oli parhaimmat kuvauspaikat kosken kuvaamiseen.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngäs oli jäässä ja vesi virtasi vapaana ainoastaan putouksen alaosassa. Jäättömänä aikana vesi virtaa Hepoköngän vesiputouksessa kahdessa uomassa (luontoon.fi) eli kyseessä on harvinainen kaksihaarainen vesiputous.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngän ympärille on perustettu luonnonsuojelualue, johon voi tutustua kävelemällä ja melomalla kosken alajuoksulta jokea pitkin Puolankajärvelle. Melontareitin pituus on 25 km, suositeltava ajankohta on keväällä.

Vaikka Vuokatissa ei ole lunta, Puolangalla sitä vielä oli. Lumi oli upottavaa ja alueella kulkevat polut oli jäässä. Niinpä kuvasimme kosken ja lähdimme käymään Puolangassa.

Puolanka, Suomen keskipiste

Hepoköngän vesiputous oli upea nähtävyys ja sitä kannatti ajaa katsomaan. Puolangassa sinänsä ei ollut mitään nähtävää vaikka se on Suomen keskipiste.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli harmi etten kuvannut Puolankaa, sillä suoraan sanoen se oli ankea paikka. Kylässä oli Teboil ja grillikioski sekä muistaakseni kaksi ruokakauppaa. Muut kaupat (kaksi kappaletta) olivat sulkeutuneet yhden aikaan.

Kävimme juomassa kahvit Pessimistien grillikioskilla, jossa luvattiin olevan kahvia ja huonoa palvelua. Kahvia sieltä sai, mutta palvelu oli OK. Pessimistien grillikioskilla luin paikallisesta lehdestä mainoksen kodin ostamista Puolangasta: yksiön hinta 10 000, kaksion 12 000 ja kolmion 15 000 euroa. Halpaa on, sillä pääkaupunkiseudulla tuolla 10 000 eurolla saa kaksi neliötä.

Terveisin Vuokatista,

Minna 😊

P.S. Jos etsit koskea Etelä-Suomesta, aivan ihastuttava Risslan koski löytyy Fiskarsista.

Kopparnäs – retkeilykohde meren rannalla

Kopparnäs on upea retkeilykohde meren rannalla puolen tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Kopparnäs – mikä ja missä?

Kopparnäs on Inkoossa sijaitseva niemi, jonka kärjestä löytyy 450 hehtaarin suuruinen ulkoilualue. Ulkoilualuetta ylläpitää alueen kuntien perustama Uudenmaan virkistysalueyhdistys UUVI.

Kopparnäs kuuluu Degerbyn kylään ja sijaitsee meren rannalla noin viisi kilometriä Kantatie 51:ltä. Reitti alueelle on opastettu selkeästi Kantatie 51:ltä, kuten myös Kopparnäsintien varrella. Yllä olevassa kartassa Kopparnäsintie kulkee kartan vasemmassa reunassa ja päätyy lähelle Rävbergetiä.

Alueella on useita keittokatoksia ja ulkohuusseja, joiden ansiosta alueella voi oleilla pidempäänkin. Seuraavalle retkelle pitänee ottaa evästä mukaan ja kävellä Sandfjärdeniin eli Kopparnäsin ja Störsvikin välissä sijaitsevalle hiekkarannalle.

Tässä muutama kuva Kopparnäsin talvisista puista, jotka olen kuvannut helmikuisena pakkasaamuna.

Kopparnäs, talviset puut
Talvinen puu, Kopparnäs

Lintutorni ja lintujen ruokintapaikka

Kopparnäsin virkitysalueen alkupäässä on laaja ruovikko, jonka läheisyydessä on lintutorni sekä lintujen ruokintapaikka. Matkan varrella lintutornille on nähtävillä myös idyllinen puinen soutuvene.

Kopparnäs, ruovikko
Kopparnäs, puinen soutuvene
Kopparnäs, lintutorni

Kopparänsin lintujen ruokintapaikalla on paljon tinttejä ja lisäksi olemme tavanneet siellä myös harvinaiseksi käyneen hömötiaisen. Hömötiaisesta en ole saanut kuvaa, mutta hitaamman ja suuremman oravan sentään olen saanut vangittua kuvaan. Tässä vielä linkki vuosi sitten kuvattuun hännättömään Seurasaaren oravaan.

Kopparnäs, orava

Rävbergetin huipulta on upea näköala

Kopparnäsintien päässä on korkea mäki, Rävberget, josta on upea näkymä merelle ja ympäristössä oleviin saariin. Mäelle pääsee joko rannalta kipuamalla rinnettä pitkin tai kävelemällä tietä pitkin.

Rävberget, Kopaprnäs

Alla oleva kuva on kuvattu Rävbergetin ja Kallioniemen puolessa välissä lähellä muinaishautoja. Kuva on otettu helmikuun loppupuolella, jolloin jäät olivat särkyneet pieniksi jäälautoiksi.

Kopparnäs

Wikipedian mukaan laajaa kivikkoa kutsutaan pirunpelloksi eli muinaisrannaksi. Vesi lajittelee rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan. Pirunpelto on alue, jonka maa-ainekseksi on lajittunut isoja kiviä. Myöhemmin vedenpinta on laskenut ja pirunpeltoja on jäänyt syvällekin sisämaahan.

Kopparnäs muinaisranta

Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen tai vain piru olisi kykeneväinen kyntämään niin kivisen pellon.

Kopparnäs, pirunpelto

Kallioniemi ja Märagrundet

Kopparnäsissä sijaitsevasta Kallioniemestä on muodostunut meille suosikkikohde valokuvauksellisuutensa vuoksi. Kallioniemen edustalla on pieni Märagrundet, jossa olen kuvannut mm. alla olevan leijalautalijan.

Kopparnäs, Kallioniemi, leijalautailija

Kopparnäsissä tuulee ja se on tuonut mielenkiintoa kuvaamiseen. Lisäksi Kallioniemellä auringonlaskun kuvaaminen on muutakin kuin pelkkää auringon kuvaamista, sillä Märagrundet antaa kivan lisän kuvaan.

Kopparnäs
Kopparnäs, auringonlasku

Suosittelen Kopparnäsin upeaa virkistysaluetta kaikille, jotka nauttivat merestä, kalliomaisemista ja upeasta luonnosta.

Hyvää kevättä kaikille lukijoilleni,

Minna ❤️