My darling

tainnoksissa 

Mies oli illalla mutissut tyttärelle siitä, miten katti saa huomiota ja kiikutetaan välittömästi ortopedille, kun se pikkasen kolhaisee tassunsa.

Miten käy miehen, kun akillesjänne on turvoksissa ja pitää mennä magneettikuvaan? Vaimo tokaisee: No, mähän olen sanonut sulle, että lenkin jälkeen pitää venytellä. Paikat ei kestä…. Mies parka, jää nyt toiseksi katille juuri silloin, kun varmaan eniten kaipaisi huomiota. Siinä vaan on sellainen ero, että eläimet ja lapset eivät osaa pitää itsestään huolta eivätkä kertoa, mistä sattuu ja kuinka paljon. Tällöin eläimen omistajan on toimittava ja kannettava vastuunsa. Mies sitä vastoin osaa pitää itsestään huolta tai toivotaan ainakin niin.

Harmittaa niin kovasti Repen puolesta. Sillä oli jo toinen tainnutus tässä kuussa. Ensin sterilointi ja nyt kipeä tassu. Siellä se raasu lepäsi röntgenlaitteen alla, kun kävin kuulemassa ensimmäistä tuomiota. Kinnernivel turvoksissa ja jalka jollain tavoin toiseen verrattuna löysä. Otetaanpa lisää röntgenkuvia… Kahden tunnin odotuksen jälkeen Repe tuodaan tukka pystyssä mulle. Se on kiedottu vaippaan.

Hoitaja sanoo, että anaalirauhaset oli tukossa ja ne tyhjennettiin. Jahas, no kiva juttu. Ortopedi tulee paikalle ja kertoo, että jalka on venähtänyt. Kissan pitää levätä 10 päivää ja ottaa särkylääkettä. Kissa tärisee horkassa ja lääkäri rauhottelee, että se on saanut jotain hallusinaatioita aiheuttavaa troppia. Just, just.

Reea tassu venähdys

Repellä taitaa pörrätä päässä. Kotona katti tuijottaa ja tuijottaa, ihan kuin se ei tajuis, mitä on tapahtunut. Mies ihmettelee, mikä kauhea show yhdestä revähtäneestä jalasta voi syntyä. Ortopedit, röntgenit, särkylääkkeet, lepo. Seuraavaks tolla katilla menee munuaiset, mies tokaisee.

VOI Repe, jälleen!

Image

Olin työpäivän jälkeen työstämässä kalaa keittiössä. Repe pyöri ympärillä innoissaan ja päätti tulla lähemmin katsomaan, mitä teen. Jostain syystä hyppy epäonnistui, tassu ilmeisesti osui tuoliin ja Repe putosi tason reunalta lattialle.

Sillä on 10 viikon ikäisenä ollut reisiluun murtuma vasemmassa tassussaan. Putoamisen jälkeen Repe syöksyi sängyn alle, jossa se naukui säälittävästi pitäen tassuaan ilmassa. Mua niin harmittaa Repen puolesta ja nyt toivon, että tassu ei ole murtunut uudelleen. Huomenna on aika ortopedille klo 10.40. Voi Repe :(

Punainen tupa ja perunamaa

Keväällä päätin, että talon etsintä on ohi ja vuokrahuvila on hyvä vaihtoehto. Hetken se olikin hyvä vaihtoehto, mutta, mutta. Tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla. Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kallista. No, ei ole tuollaiset talot minulle. Vastaan tulee ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa!
_MG_9713_edited-1

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Miksiköhän purkukuntoinen? Ajamme siis tyttären ja kissan kanssa taloa kohti, aurinko paistaa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Siellä se seisoo pellon reunassa pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä. Kaivokin kuivunut. Myyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin. En ymmärrä mikä tässä talossa minua viehtää.

Perheen yhteinen harrastus ?

Aamutokkurassa juuri herättyäni saan tyttären terveystarkastuslapun eteeni. Ai, mä unohdin tän, mut saatsä tän täytettyy kahdeskymmenes minuutis? Mul on tänää joku terveystarkastus. Otan kahvikupin eteeni ja yritän keskittyä lappuun.  Jahas, mitä täällä nyt oikein kysellään. Alku menee hyvin, ei mitään ihmeellistä, kunnes tullaan perhettä koskevaan osioon.

Syökö perheenne kerran päivässä yhdessä? Jostain syystä haluaisin miellyttää terkkaria ja vastata positiivisesti, mutta vastaan rehellisesti. Emme syö yhdessä. Kauheaa! Kivaahan se olisi, mutta mahdotonta. Perhe valuu kotiin viiden ja kahdeksan välillä. Milloin siis olisi paras aika yhteiselle aterialle?

Mukavat kysymykset jatkuvat. Mikä on perheenne yhteinen harrastus? Nyt alan jo ahdistua. Mitä ihmettä me harrastamme yhdessä? Miksi tällaisilla kysymyksillä kiusataan vanhempia? Taas vetoan ajanpuutteeseen ja vastaan: Emme harrasta mitään yhdessä. Voi hyvät ihmiset, ihan kauhea perhe.

Kaikilla perheessä on omat juttunsa ja kiinnostuksen aiheet. Tämä on kyllä tärkeä kysymys ja tätä on syytä miettiä tarkemmin. Sitten keksin: UINTI. Tytöt ui ja me kannustamme ja tuemme. Tyttöjen mukaan liikaakin: Sun ei tarvii aina olla kommentoimassa MUN uintia, tää on MUN harrastus, ei sun. Yritän puolustella, että tästä on kyllä muodostunut väkisinkin perheen yhteinen harrastus, koska uinti hallitsee kaikkien elämää. Lomatkin pitää sunnitella kisojen mukaan. Siis yhteinen harrastus on sittenkin olemassa.

Vielä yksi haasteellinen kohta: Mikä on perheenne vahvuus? Siis perheen vahvuus. Kysyn tyttäreltä, mikä on meidän vahvuutemme? Urheilu, vastaa hän. Meidän vahvuutemme on urheilullisuus…  En oikein tiedä, mitä tästä ajatella. Kait se sitten loppujen lopuksi on hyvä juttu?