Aamupäivä Torronsuon kansallispuistossa oli kuvaamisen ja luonnossa liikkumisen kannalta antoisa. Saimme nauttia niittykirvisen liverryksestä ja upeasta keväisestä päivästä Etelä-Suomen paksuturpeisimmalla suolla.
Torronsuo on yksi kansallispuistoistamme ja sijaitsee Tammelassa noin 100 kilometrin päässä Espoosta. Torronsuo perustettiin vuonna 1990 ja se on pinta-alaltaan 30 km2. Pituutta suolla on 12 kilometriä eli se on yksi Etelä-Suomen suurimmista keidassoista.
Ojasta allikkoon
Oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Entä tunnetko kermin ja kuljun?
Yllä olevat termit liittyvät, kuinkas ollakaan, suohon. Torronsuo on kohosuo, joka muodostuu kuivemmista kermeistä, kosteammista kuljuista ja avovesipintaisista allikoista.
Torronsuon näkee Kiljamon tornista
Torronsuolle löytää helposti valtatie 2:lta olevien opasteiden avulla. Valtatieltä 2 käännytään Somerontielle (282). Somerontien varrella keskellä Torronsuota on Kiljamon pysäköintipaikka. Kiljamon P-paikka on alueen ainut pysäköintipaikka, jolta on noin 300 metrin pituinen matka Kiljamon näkötorniin.
Kiljamon näkötorni on todella korkea ja sieltä näkee esteettömästi koko laajan Torronsuon alueen. Näköala on huikaiseva. Sovimme mr H:n kanssa, että tulemme Torronsuolle uudelleen jonakin aurinkoisena ja viileänä syksyisenä aamuna. Silloin on hyvä mahdollisuus sumuiseen värikylläiseen näköalaan.
Aamulla tuuli ja tornin ympärillä olevat kuuset huojuivat tuulen mukana edestakaisin. Korkean kuusen latvasta bongasin niittykirvisen, joka liversi erittäin kaunista lauluaan (kuuntele niittykirvisen laulua).
Pitkospuita pitkin louhokselle
Kiljamon näkötornin ja tulentekopaikan välistä lähtee noin 3 km:n mittainen reitti Härksaaren vanhalle louhokselle. Vanhasta Härksaaren avolouhoksesta on aikoinaan louhittu mm. maasälpää ja kvartsia.
Olimme Torronsuolla pääsiäisen jälkeen eli huhtikuun viimeisellä viikolla. Koska ilma oli lämmin metsätien varrella kasvoi sinivuokkoja laajoina mättäinä. Ensimmäiset kukkakuvat tuli kuvattua tänä vuonna Torronsuolla.
Suo-osuuden pitkospuilta voi ihailla Torronsuon avaria maisemia. Pitkospuut olivat melko huonossa kunnossa, mutta reitin varrella olleista varoituskylteistä huolimatta niillä pääsi hyvin kulkemaan. Paikka paikoin pitkospuut olivat tosin todella huonossa kunnossa.
Juuri ennen louhosta käännyimme takaisin Kiljamon suuntaan. Käveleminen kamerareppu selässä on sen verran raskasta, että alkoi väsyttää ja juomat oli juotu. Pikkasen harmittaa, että louhos jäi näkemättä. Ensi kerralla sitten louhokselle saakka.
Torronsuon lintuja
Torronsuolla elää kurkia, mutta niitä ei yleensä suolla näe. Luin netistä, että kurjet elävät Torronsuon pohjoisosassa sijaitsevalla Talpianjärvellä. Kuulimme yhden kurjen huutelevan matkalla läheiselle lintujärvelle, mutta tällä reissulla ei muuten tavattu yhtään kurkea.
Suolla kävellessäni kiinnitin huomioni mustaan melko isoon lintuun, jota hätisti todella ärhäkäs töyhtöhyyppä. Tähtäsin kuukkelikanuunani kohden lintuja ja kotona huomasin, että olin kuvannut ruskosuohaukan!
Ruskosuohaukka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa. Ruskosuohaukka naaraan erottaa koiraasta höyhenpuvun värityksen perusteella: Koiras on vaalean ruskeankirjava ja sen siiven kärjet ovat mustat, naaras on yksivärisen tummanruskea, vain päälaki ja kurkku ovat kellanvalkeat. Ruskosuohaukka on Euroopan unionin lintudirektiivin mukaan suojeltava laji.
Lisäksi seurasimme pitkään niittykirvisen puuhailua. Niittykirvisellä oli pesä läheisessä ruovikossa ja säännöllisin väliajoin se nousi taivaalle lentoon palaten taas hetken kuluttua takaisin pesälleen.
Löydätkö muuten niittykirvisen alla olevasta kuvasta? Kuukkelikanuunalla ei parempaa kuvaa saa, paitsi jos lintu on jossakin todella lähellä :)
Torronsuo on monipuolinen kansallispuisto. Talvella siellä on yli 30 kilometriä hiihtolatuja, kesällä lintuja ja syksyllä karpaloita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kuten myös Nuuksion kansallispuisto Espoossa.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
Minna 😊
