Syksy

IMG_3683_edited-1

_MG_0951

IMG_3861_edited-1

IMG_6878 copy

IMG_0359_edited-1
/p> Olen kuvannut syksyä vuodesta 2008, jolloin hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Muistan, kun olin nuorimman tyttäreni kanssa kuvaamassa syksyn tunnelmaa Kaupunginpuutarhan puistossa. Puisto oli keltaisenaan lehtiä ja tuuli kylmästi pohjoisesta. Kahdeksan vuotias oli kokeilunhaluinen ja lehdet saivatkin kyytiä! Parin vuoden kuluttua halusin vangita saman tunnelman vanhimman 12 vuotiaan tyttäreni kanssa, mutta kuvasta tulikin hyvin erilainen (mustavalkoiset kuvat).

Punainen tupa ja perunamaa Inkoossa

Punainen tupa ja perunamaa olivat olleet haaveena jo pitkään. Pitkän etsinnän jälkeen kyllästyin etsimiseen ja keväällä päätin vuokrata huvilan, tupa jäi siis haaveeksi. Hetken vuokrahuvila olikin hyvä vaihtoehto, mutta tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla.

Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kalliita huviloita. Vastaan tulee kuitenkin ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa! Taloa pitää päästä katsomaan.

Masardikattoinen pieni tupa

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Talo on lähellä vuokrahuvilaa ja lähdemme yhdessä tyttären ja kissan kanssa etsimään taloa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Pellon reunassa on pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä, niin idyllinen kuin olla voi.

Punainen tupa Inkoossa

Punainen tupa InkoossaMyyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Myyjällä on kiire ja jään yksin tutkimaan vanhaa taloa. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin.

Tulen kuitenkin järkiini, sillä talon remontoiminen olisi vaatinut erittäin paljon aikaa ja rahaa enkä yksin ollut halukas siihen ryhtymään. Punainen tupa elää siis yhä haaveissani.

Punainen tupa Inkoossa

Reealla on päällään haalari, koska Reaalla on masussa steriloinnin jäljiltä iso haava.

Punainen tupa ja perunamaa

Keväällä päätin, että talon etsintä on ohi ja vuokrahuvila on hyvä vaihtoehto. Hetken se olikin hyvä vaihtoehto, mutta, mutta. Tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla. Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kallista. No, ei ole tuollaiset talot minulle. Vastaan tulee ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa!
_MG_9713_edited-1

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Miksiköhän purkukuntoinen? Ajamme siis tyttären ja kissan kanssa taloa kohti, aurinko paistaa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Siellä se seisoo pellon reunassa pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä. Kaivokin kuivunut. Myyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin. En ymmärrä mikä tässä talossa minua viehtää.