Puut on nyt kaadettu tontilta niiltä osin kuin itse olemme osanneet. Syyskuussa pari metsuria tulee kaatamaan jäljellä olevat puut, jonka jälkeen ainoastaan rantaan jää puita. Harmi sinänsä, mutta tontilla olevat isot männyt ja koivut sijaitsevat väärässä paikassa eikä niitä mitenkään saa siirrettyä uuteen paikkaan.
Viime viikonloppuna kävimme kärräämässä kaikki kesän aikana pilkotut pöllit lähemmäs rakennuspaikkaa. Huh, mikä määrä pöllejä. Kukakohan nuo kaikki pilkkoo klapeiksi? Osa pölleistäkin lojuu vielä maassa eli töitä riittää ennen talven tuloa.
Muuten mökkiprojekti on nyt jumissa lupaviidakossa. Heinäkuun puolen välin jälkeen olen kirjoittanut lupahakemuksia, sillä tontille tarvitaan sekä poikkeamis- että rakennuslupa ennen kuin sieltä voidaan purkaa vanha rakennus ja aloittaa uuden rakentaminen. Rakennuslupa edellyttää poikkeamislupaa eli ensin siis oli perehdyttävä sen tekemiseen.
Tontille on kahteen kertaan myönnetty poikkeamislupa, mutta kummallakin kerralla se on rauennut. Ennen kaupantekoa sovin myyjän kanssa, että mikäli poikkeamislupaa ei myönnetä, kauppa puretaan. Yleensä poikkeamislupa myönnetään, mikäli tontilla on ollut aikaisemmin rakennus ja uusi rakennus rakennetaan entiseen rakennuspaikkaan. Mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin lupa on myönnetty.
Miksi poikkeamislupa tarvitaan?
Ranta-alueelle voi rakentaa, jos tontti on rantayleis- tai ranta-asemakaava-aluella. Lisäksi on joukko muita säännöksiä, jotka asettavat vaatimuksia tontille. Jos on poikkeamia säännöksistä, niin tarvitaan poikkeamislupa.
Tontti sijaitsee osayleiskaava-alueella rantavyöhykkeellä ja oli myös muita poikkeamia, jotka selvisivät aikaisemman omistajan tekemästä hakemuksesta. Poikkeamien kirjaamisen jälkeen piti myös perustella miksi lupa pitäisi myöntää. Perusteluihin lisäsin muun muassa hankkeen positiivisen vaikutuksen alueen ilmeeseen sekä aikaisemmat myönteiset poikkeamisluvat.
Hakemukseen tarvittiin myös selvitys naapurien kuulemisesta ja allekirjoitukset asemapiirrokseen. Toinen naapuri antoi suostumuksensa, mutta edellytti aidan rakentamista rajalle, toinen ei halunnut keskustella asiasta, jolloin asia siirtyi Lohjan kaupungin hoidettavaksi. Tässä vaiheessa kuulin, että aikaisemmilla kerroilla kummatkin naapurit olivat yhteisestä päätöksestä yrittäneet kumota poikkeamisluvan siinä kuitenkaan onnistumatta. Tällä kertaa vain toinen naapuri heittäytyi hankalaksi.
Aikaa hakemuksen lähettämisestä on nyt kulunut kolme viikkoa ja kuulin rakennusvalvonnasta, että toinen naapuri vaatii rakennuksen sijoittamista 5 metrin päähän rajasta (hakemuksessa oli pyydetty lupaa 4 metriin). Nyt asemapiirros piirretään jälleen kerran uusiksi, jotta saadaan lupaprosessi etenemään ja pääsen etenemään rakennusluvan kanssa.
Lupien täyttäminen vaatii perehtymistä monenlaisiin asioihin. Välillä olen ollut kuin Liisa Ihmemaassa, mutta oppinut todella paljon uusia asioita. Poikkeamisluvan jälkeen haen rakennusluvan, jolla pääsemme viemään tämän kasan kaatopaikalle
rakentamaan Glass Housen
ja nauttimaan tästä maisemasta
Onnea kaikille rakentajille tai sitä suunnitteleville! Tsemppiä ja pitkää pinnaa!
