Mökin rakentaminen, mitä opin?

Mökin rakentaminen oli rankka kokemus, mitä opin?

Yhteenveto löytyy postauksen lopulta. Lisäksi kävin läpi kuusi vaihetta, joista toivon lukijoilleni löytyvän vinkkejä omaan projektiin.

Mökin rakentaminen oli rankka kokemus, mitä opin?

Yhteenveto löytyy postauksen lopulta. Lisäksi kävin läpi kuusi vaihetta, joista toivon lukijoilleni löytyvän vinkkejä omaan projektiin.

Ensimmäinen vaihe – mökille kulku eli raivaus ja mökkitien rakentaminen

Ensimmäinen kerta tontilla sai hetkeksi miettimään, mihin ihmeeseen olin ryhtymässä, sillä vastassa oli sakea metsikkö ja lauma hyttysiä. Rantaa ei näkynyt, kaikkialla oli puskaa, puita ja erittäin jyrkkä rinne rantaan.

Vuonna 1952 rakennettu mökki oli parhaat päivänsä nähnyt ja jäljellä oli kasa lautoja, muutama seinä, ruostuneet vadit sekä rakennusajan sanomalehtiä vuosilta -51 ja -52.

Aloitimme tontin raivauksen Mr H:n kanssa eli kaadoimme pienemmät ja keskikokoiset puut, loput jäi metsurin kaadettavaksi.

Tien rakentamisesta voit lukea lisää täältä: Puiden kaato ja tien teko.

Toinen vaihe – vanhan mökin purku

Vanhan mökin purku vaatii luvan ja haitta-ainekartoituksen. Asbesti- eli haitta-ainekartoitus on asbestiin ja muihin haitta-aineisiin erikoistuneen ammattilaisen tekemä kartoitus, jossa huomioidaan asbestin lisäksi lyijy, PCB- ja PAH-yhdisteet. 

Kartoituksessa ei löydetty asbestia, lyijyä eikä PCB:tä, mutta seinissä olevat tervapaperit sisälsivät PAH-aineita ja ne piti erikseen kaapia irti seinistä. Kaatopaikalla ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun raahasin ne tervapaperilla täytetyt pussit sinne. Ihmettelivät, että mitä näille oikein tehdään!

Kun tervapaperit oli kaavittu irti, urakoitsija huolehti mökin kuljetuksen kaatopaikalle. Yhteensä jätettä tuli yli 15 tonnia + ne säkilliset tervapaperia.

Kolmas vaihe mökin rakentamisessa – maansiirtotyöt ja perustukset

Ennen rakentamiseen ryhtymistä on tontin korkeuserot määritettävä (vaaitus) ja tehtävä maaperätutkimus.

Vaaitus ja pohjatutkimus

Vaaitus määrittää tontin korkeuskäyrät ja maaperätutkimus taas maan laadun ja kantokyvyn.

Tässä projektissa vastoinkäymisiä on ollut yllin kyllin. Vaaituksessa tapahtui virhe, jonka vuoksi mittaukset tehtiin myöhemmin uudelleen. Korkeuserot oli määritetty oikein, mutta korkeuskäyriin tuli kahden metrin muutos.

Kuinka ollakaan maaurakoitsija käytti ennen uusinta mittausta laadittuja suunnitelmia, joissa käyrät olivat kaksi metriä liian alhaalla. Niinpä hän kaivoi parvekkeen pilarit kaksi metriä suunniteltua syvemmälle. Mökin parvekkeen alle muurattiin 4,2 metriä korkeat pilarit!

Maaurakoitsija ei myöntänyt virhettä eikä luonnollisestikaan tullut vastaan kustannuksissa. Pinna paloi, sekä urakoitsija että vastaava mestari saivat lähteä.

Mökin perustukset

Maansiirtotöistä ja perustuksista voit lukea lisää aikaisemmasta postauksestani.

Patolevyjen asentaminen mökin sokkeliin

Patolevyn asentamisesta mökin sokkeliin on kerrottu seikkaperäisesti oheisessa postauksessa. Patolevyt kannattaa kiinnittää huolellisesti ja huolehtia, että patolevy on oikein päin sokkelia vasten. Se suojaa sokkelia kosteudelta, sillä kosteus tiivistyy patolevyyn ja valuu alas maahan.

Neljäs vaihe – mökin rungon pystytys

Mökkipaketti saapui isolla rekka-autolla sateisena kesäkuun päivänä. Piha täyttyi tavarasta ja vettä satoi kaatamalla. Kastuin ja palelin.

Taukoa sateessa, onneksi. Takanani näkyy mökin parvekkeen pilarit, jotka kohoavat maan pinnasta 4,2 metrin korkeuteen!

Mökin pystytys

Voit lukea lisää mökin pystytyksestä täältä.

Kontion kautta urakoitsijaksi tuli virolainen Domino Nordic. Onneksi tein urakkasopimuksen, jossa sovimme viivästyssakosta, rakennustelineistä, kiinnitystarvikkeista ja aikataulusta. Urakan kestoksi sovittiin kahdeksan viikkoa eli mökin piti olla valmis elokuun lopussa.

Urakan alkamisesta on nyt kulunut 1,5 vuotta ja vieläkin mökin rakentamiseen liittyviä puutteita on avoinna. Urakoitsija ei ole maksanut viivästyssakkoa vaikka kuluttaja-asiamies on kehottanut häntä sakon maksamiseen. Nyt sitten kaiken kukkuraksi huomasin, että se pulju on mennyt viime kesänä konkurssiin. Että se siitä sitten!

Viides vaihe – mökin seinät ja katto

Ensin mökissä oli yksi iso huone, roikkuvat sähköjohdot ja pari viemäriä. Sitten väliseinät, katto ja lattia. Lisää väliseinien pystytyksestä voit lukea täältä.

Mitä mieltä olet paneelien ulkonäöstä ylläolevassa kuvassa? Vertailuna alla Kontion mökki Nurmijärvellä. Ero oksaisuudessa on huomattava. Kontion mökissä on käytetty huomattavasti parempilaatuista lautaa kuin mitä minulle toimitettiin.

Kontio suositteli lautoihin kellastumista ehkäisevää käsittelyä, jolloin seinät olisivat jääneet puunvärisiksi. Osa seinistä olisi voinutkin olla puunvärisiä, mutta täplikkäinä ne olivat todella rumat ja levottomat. Maalattuani seinät ja katon, huomasin kaikkien lautojen päissä painuman, joka näkyy erittäin hyvin ja häiritsee minua joka kerta, kun auringonvalo valaisee kattoja ja seiniä. Painumat ovat kaikissa laudoissa!

Kuudes vaihe – mökin sisätyöt

Marraskuun puolivälissä mökin seinät, katot ja lattia olivat valmiit maalattaviksi. Kaikki seinät, katot ja lattiat on maalattu Osmo Colorin tuotteilla.

Miksi juuri Osmo Color? Laaja valikoima värejä, vaihtoehtoja, luonnonmukaisuus ja ympäristöystävällisyys. Ne painoivat vaakakupissa eniten valinnassani. Ja huom! en tee yhteistyötä Osmo Colorin, kuten en minkään muunkaan kaupallisen tahon kanssa.

Kirjoittelin värien valinnasta ja katon maalaamisesta omat postaukset. Eli sieltä sitten lisää info, mikäli noi aihealueet kiinnostaa.

Kylpyhuone

Kylpyhuoneen lattia on laatoitettu ruotsalaisen Marrakesh designin laatoilla. Seiniin valitsin K-raudasta 10×20 mattavalkoista peruslaattaa, jossa tiililadonta. Lisäksi teetin puusepällä tammesta tilaan sopivan kaapin.

Keittiö

Keittiö oli oma episodinsa ja siitä voit lukea täältä. Keittiöpaketin myyjästä löytyi netistä kirjoituksia, joiden perusteella olisin mennyt muualle tekemään tilausta.

Mitä tekisin toisin?

Nyt kun tämä projekti on loppuvaiheessa ja olemme siirtymässä ulkotöihin, olen melkoisen huojentunut. Vastoinkäymisiä, huonosti nukuttuja öitä, mielipahaa ja ylimääräisiä kustannuksia on ollut yllin kyllin. Tässä muutama tärkeä seikka rakentamisen kannalta, jotka nyt tekisin toisin.

Vastaava mestari

Alussa tein virhevalinnan vastaavan mestarin suhteen. En selvittänyt henkilön pätevyyttä, sillä Kontion myyjä vakuutti hänen olevan pätevä. Kesken projektin selvisi ettei kaverilla ollut pätevyyttä saatikka halua toimia edunvalvojana.

Löysin muuten mielenkiintoisen Hesarissa olleen artikkelin vastaavan mestarin valinnasta.

Pakollinen kumileimasin vai rakentajan tärkein kumppani? Parhaimmillaan vastaava mestari on rakentajan oikeana kätenä rakentamisen sääntöviidakossa, aina suunnitteluvaiheesta talon valmistumiseen saakka. Mestarin vastuulla on varmistaa, että työmaalla noudatetaan lakeja ja määräyksiä. Yleensä vastaavan mestarin tehtäviin kuuluu myös valvoa, että työt tehdään rakennusteknisesti oikein. Hän antaa tarvittaessa ohjeita töiden tekijöille. Hyvä mestari ajaa aina rakennuttajan etua ja varmistaa osaltaan, että lopputuloksena on terve ja kestävä talo.

Urakoitsija

Urakoitsijan valintakin meni persiilleen. Urakoitsija tuli Kontion kautta enkä selvittänyt yrityksen taustoja. Myyjä kehui Kallea (Domino Nordic) maasta taivaaseen ja kuinka hyvää työtä ovat aikaisemmin tehneet Kontion kohteissa. Olivat kuulemma Kontion parhaimmistoa! Lisäksi myyjä kertoi, että Kalle on ollut rakentamassa useita Glass House- taloja ja huviloita. Ne kun vaativat erityisosaamista.

Urakoitsija, kuten myös vastaava mestari, ovat avain projektin onnistumiseen. Kannattaa etsiä urakoitsija, jonka tunnet tai saat muuten hyvät suositukset luotettavalta taholta. Myyjään ei kannata luottaa…

Ja tee aina urakkasopimus!

Talopaketin maksaminen

Vaikka talopaketin toimittaja on vikkelä laskujen lähettämisessä, laskuja ei kuitenkaan kannata maksaa ennen kuin on selvillä minkälaista tavaraa on toimitettu. Vasta sen jälkeen kun kaikki rakennusmateriaali on tarkastettu (käytännössä sitä mukaan kun rakennusprojekti etenee), kannattaa maksaa laskut.

Kontion laatu ei vastaa sitä, mitä minulle myytiin. Reklamoin Kontiota ja vaadin korvausta. Kontio ilmoitti, että heillä on korvauksen maksamisen sijaan oikeus vaihtaa viallinen materiaali uuteen ja että he eivät pyytämääni korvausta maksa.

No niinpä sitten pyysin Kontiota vaihtamaan kaikki laudat sekä seinistä että katoista. Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös asennettujen kalusteiden purkamista, seinien ja kattojen maalaamista, kalusteiden uudelleen asentamista sekä korvauksen maksamista siltä ajalta, kun huvila on pois käytöstä. Arvata saattaa, että Kontio muutti mieltään ja on nyt vetäytynyt vastuusta. En saa minkäänlaista vastausta ja asia seisoo. Jos en olisi maksanut talopakettia ennen kuin tiedän mitä on toimitettu, olisin voinut vaikuttaa paremmin laatuun.

Ota selvää !

Selvitä taustat, netissä kirjoittelu, pyydä referenssejä.

P.S. Olisi kiva kuulla onko muilla Kontion asiakkailla vastaavanlaisia ongelmia?

Talvi tuli yllättäen

Talvi tuli yllättäen ja ihan samalla tavalla se myös lähti. Muutama valkoinen luminen päivä ja jälleen musta maa. Onneksi ehdin ikuistaa talven näihin muutamiin kuviin.

Talven pumpulipuut

Perjantai-illan myrsky ja kylmä luoteistuuli saivat aikaan upean talvisen maiseman pikkujouluksi. Lauantaina oli ihanaa herätä talviseen maisemaan, jossa puut olivat kuin pumpulissa. Talvi oli saapunut Etelä-Suomeen!

Talvinen maisema, pumpulipuut

Kävelin illalla pimeässä rantaan ihmettelemään myrskyä. Tuuli puhalsi luoteesta suoraan rantaan, vesi lensi ja laituri heilui holtittomasti ylös ja alas. Lumi lensi tuulen mukana ja tarttui kiinni puiden runkoihin.

Yön aikana ranta ja puut jäätyivät. Aamulla aurinko sai rannalla olevat jään kuorruttamat talventörröttäjät sädehtimään. Talvi loi omaa taidetta.

Jäätynyt talvinen kasvi, talventörröttäjä

Omenapuista haaveilevat peurat

Mökin lähellä on iso kartano omenapuineen. Omenapuita on tuhansia. Keväällä ne kukkivat valkoisina, kesällä keltaiset voikukat valtaavat nurmen, syksyllä oksia koristavat omenat.

Mutta nyt ne olivat saaneet upean valkoisen peitteen.

Talviset puut, talvimaisema

Pysähdyin kuvaamaan talven omenapuita ja kuulin rasahduksen takanani. Kolme peuraa oli tulossa omenatarhan suuntaan, mutta viime hetkellä ne näkivät minut ja juoksivat karkuun. Valoa oli sen verran heikosti, että sain vain yhden ikuistettua valokuvaan.

Juokseva peura, talvimaisema

Eilen vietettiin Suomen 102-vuotispäivää. Viime vuonna järvi jäätyi itsenäisyyspäivän aikaan. Nyt kuitenkin sataa vettä ja lumesta on jäljellä vain muistot kuviin tallentuneina. Toivon kuitenkin, että saamme vielä kauniin valkoisen talven ja paksun jään peittämään järveä. Talvi, odotan sinua!

Kaide rakennettiin vihdoin ja viimein

Kaide on vihdoin ja viimein rakennettu. Se rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta.

Kaide rakennettiin vihdoin ja viimein terassille, naapureillakin toivottavasti on mielenrauha. Kävin nimittäin kesällä postilaatikolla ja kohtasin siellä naapurin. Herra kehui kovasti mökkiä ja sanoi: Niin, teillä ei terassilla ole vieläkään kaidetta, huomasin ajellessani siitä ohi. Joopa joo, ajattelin, pitäisköhän se kaide vihdoin ja viimein asentaa?

Ensin halusin lasikaiteen

Arkkitehti piirsi rakennuslupaan lasikaiteen, koska ensin halusin ehdottomasti sellaisen terassille. Mökin valmistuttua mieleni kuitenkin muuttui. En tiedä mikä lopullinen syy oli, mutta jotenkin aloin pitää lasikaidetta pliisuna vaihtoehtona. Lisäksi selvitettyäni kaiteen hintaa, vaakakuppi alkoi kääntyä johonkin toiseen vaihtoehtoon.

Terassin syvyys on 2,5 metriä, leveys 10,5 metriä. Lasikaide ilman erillistä runkoa olisi maksanut lähes 10 teuroa ja se oli yli budjetoidun. Lisäksi terassin ja lasin puhtaanapito mietitytti, niinpä lasikaide tippui pois pelistä.

Sitten tuli eteen kylmä totuus

Mietin monenlaista toteutusta, mutta sitten tuli eteen kylmä totuus: rakennusvaatimukset. Itsensä toteuttaminen tässä maassa tyssää aina johonkin säädökseen tai asetukseen. Tosin sisustuslehdissä on monenmoista rakennelmaa, jotka eivät ole asetusten mukaisia. Hyvänä esimerkkinä blogissani mainittu teräsvaijerista tehty kaide.

Asetus rakennuksen käyttöturvallisuuteen ja esteettömyyteen torppaa luovuuden

ja määrittää terassin kaiteen rakentamista. Parvekkeella olevan kaiteen korkeus (kyseessä yksi asunto) on metri riippumatta putoamiskorkeudesta. Lisäksi seuraavat vaatimukset on otettava huomioon itse kaidetta suunniteltaessa:

  • jos kaiteen suojaavassa osassa on ainoastaan pystyrakenteita, sen aukoista saa mahtua läpi särmältään enintään 100 mm kuutio 
  • muunlaisen suojaavan osan aukoista saa mahtua läpi särmältään enintään 30 mm mittainen kuutio
  • kuitenkaan suojaavan osan vaakasuora rako ei saa olla 10 mm korkeampi
  • kaiteen yläreunan ja suojaavan osan välistä saa mahtua läpi särmältään enintään 200 mm mittainen kuutio
  • kaiteen suojaavan osan alareunan ja tasanteen tai askelman yläpinnan tai reunan välistä saa mahtua läpi särmältään enintään 50 mm mittainen kuutio

Lisää kaiteen rakennusvaatimuksista voit lukea täältä.

Lopulta kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta

Insinöörinä olen utelias kokeilemaan ja käytän materiaaleja ennakkoluulottomasti. Lisäksi pidän rakentamisesta (ehkäpä se on tullut tätä blogia lukiessa jo selväksi). Mr H:lle aloin kuvailla terassin kaidetta, joka olisi rakennettu kestopuusta ja teräsverkosta. Mr H:n ilmeestä näki, että hän oli epäileväinen. Eikö olisi kuitenkin parempi rakentaa vaikka lasista tai metallista? kysyi hän. Visio kaiteesta oli kuitenkin itselleni niin selvä, että vakuutin hänelle sen olevan hyvä.

Ei muuta kuin rautakauppaan 2×4 ja 2×2 kestopuuta ja mustaa terassiöljyä sekä raudoitusverkkoa ostamaan. Yhden viikonlopun käsittelimme lankkuja ja rimoja, yhden viikonlopun mr H lovesi terassiin kolot palkeille ja kaksi viikonloppua rakensimme kaidetta. Yhteensä siis kuukausi kului tässä puuhassa.

Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta
Terassilla on vihdoin ja viimein kaide, Hemmo Norjalainen metsäkissa
Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta
Terassin kaide rakennettiin teräsverkosta ja kestopuusta

Tässä kaide nyt sitten on kuvattuna järven suunnalta. Huono kuva, napattu ilta-auringossa kännykällä. ja HUOM! ensi kesänä on vuorossa tukipilareiden ja terassin alapuolisen osan kunnostus. Tiedän, näyttää melkoisen sotkuiselta vielä…

Oikein värikästä syksyä ja intoa rakentamiseen!

Minna

Torronsuon kansallispuistossa

Aamupäivä Torronsuon kansallispuistossa oli kuvaamisen ja luonnossa liikkumisen kannalta antoisa. Saimme nauttia niittykirvisen liverryksestä ja upeasta keväisestä päivästä Etelä-Suomen paksuturpeisimmalla suolla.

Torronsuo on yksi kansallispuistoistamme ja sijaitsee Tammelassa noin 100 kilometrin päässä Espoosta. Torronsuo perustettiin vuonna 1990 ja se on pinta-alaltaan 30 km2. Pituutta suolla on 12 kilometriä eli se on yksi Etelä-Suomen suurimmista keidassoista.

Ojasta allikkoon

Oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Entä tunnetko kermin ja kuljun?

Yllä olevat termit liittyvät, kuinkas ollakaan, suohon. Torronsuo on kohosuo, joka muodostuu kuivemmista kermeistä, kosteammista kuljuista ja avovesipintaisista allikoista.

Torronsuon kansallispuisto Tammela
Avovesipintaiset allikot läikittävät Torronsuota
Torronsuon kansallispuisto Tammela
Kermi on suolla oleva kuivempi alue
Torronsuon kansallispuisto Tammela
Ja lopuksi kulju, joka on kermin ja allikon välimaastoa

Torronsuon näkee Kiljamon tornista

Torronsuolle löytää helposti valtatie 2:lta olevien opasteiden avulla. Valtatieltä 2 käännytään Somerontielle (282). Somerontien varrella keskellä Torronsuota on Kiljamon pysäköintipaikka. Kiljamon P-paikka on alueen ainut pysäköintipaikka, jolta on noin 300 metrin pituinen matka Kiljamon näkötorniin.

Kiljamon näkötorni on todella korkea ja sieltä näkee esteettömästi koko laajan Torronsuon alueen. Näköala on huikaiseva. Sovimme mr H:n kanssa, että tulemme Torronsuolle uudelleen jonakin aurinkoisena ja viileänä syksyisenä aamuna. Silloin on hyvä mahdollisuus sumuiseen värikylläiseen näköalaan.

Torronsuon kansallispuisto Tammela

Aamulla tuuli ja tornin ympärillä olevat kuuset huojuivat tuulen mukana edestakaisin. Korkean kuusen latvasta bongasin niittykirvisen, joka liversi erittäin kaunista lauluaan (kuuntele niittykirvisen laulua).

Torronsuon kansallispuisto Tammela, niittykirvinen

Pitkospuita pitkin louhokselle

Kiljamon näkötornin ja tulentekopaikan välistä lähtee noin 3 km:n mittainen reitti Härksaaren vanhalle louhokselle. Vanhasta Härksaaren avolouhoksesta on aikoinaan louhittu mm. maasälpää ja kvartsia.

Olimme Torronsuolla pääsiäisen jälkeen eli huhtikuun viimeisellä viikolla. Koska ilma oli lämmin metsätien varrella kasvoi sinivuokkoja laajoina mättäinä. Ensimmäiset kukkakuvat tuli kuvattua tänä vuonna Torronsuolla.

Sinivuokko
Sinivuokko

Suo-osuuden pitkospuilta voi ihailla Torronsuon avaria maisemia. Pitkospuut olivat melko huonossa kunnossa, mutta reitin varrella olleista varoituskylteistä huolimatta niillä pääsi hyvin kulkemaan. Paikka paikoin pitkospuut olivat tosin todella huonossa kunnossa.

Torronsuon kansallispuisto Tammela
Torronsuon kansallispuisto Tammela

Juuri ennen louhosta käännyimme takaisin Kiljamon suuntaan. Käveleminen kamerareppu selässä on sen verran raskasta, että alkoi väsyttää ja juomat oli juotu. Pikkasen harmittaa, että louhos jäi näkemättä. Ensi kerralla sitten louhokselle saakka.

Torronsuon lintuja

Torronsuolla elää kurkia, mutta niitä ei yleensä suolla näe. Luin netistä, että kurjet elävät Torronsuon pohjoisosassa sijaitsevalla Talpianjärvellä. Kuulimme yhden kurjen huutelevan matkalla läheiselle lintujärvelle, mutta tällä reissulla ei muuten tavattu yhtään kurkea.

Ruskosuohaukka
Ruskosuohaukka naaras

Suolla kävellessäni kiinnitin huomioni mustaan melko isoon lintuun, jota hätisti todella ärhäkäs töyhtöhyyppä. Tähtäsin kuukkelikanuunani kohden lintuja ja kotona huomasin, että olin kuvannut ruskosuohaukan!

Ruskosuohaukka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa. Ruskosuohaukka naaraan erottaa koiraasta höyhenpuvun värityksen perusteella: Koiras on vaalean ruskeankirjava ja sen siiven kärjet ovat mustat, naaras on yksivärisen tummanruskea, vain päälaki ja kurkku ovat kellanvalkeat. Ruskosuohaukka on Euroopan unionin lintudirektiivin mukaan suojeltava laji.

Lisäksi seurasimme pitkään niittykirvisen puuhailua. Niittykirvisellä oli pesä läheisessä ruovikossa ja säännöllisin väliajoin se nousi taivaalle lentoon palaten taas hetken kuluttua takaisin pesälleen.

Niittykirvinen
Niittykirvinen

Löydätkö muuten niittykirvisen alla olevasta kuvasta? Kuukkelikanuunalla ei parempaa kuvaa saa, paitsi jos lintu on jossakin todella lähellä :)

Niittykirvinen

Torronsuo on monipuolinen kansallispuisto. Talvella siellä on yli 30 kilometriä hiihtolatuja, kesällä lintuja ja syksyllä karpaloita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kuten myös Nuuksion kansallispuisto Espoossa.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Minna 😊

Mitä voi tehdä Kainuussa?

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. Tylsää oli ja muutaman päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. ARGGHHH…

Mitä muuta voi tehdä Kainuussa, kun hiihtäminen ja luonnossa vaeltaminen on suljettu pois eikä golf-kausi ollut vielä avattu. No ajella ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä Kajaani ja Jormua tuli nähtyä Hepokönkään lisäksi. Muuta sitten ei nähtykään, sillä lähdimme kolmantena aamuna ajamaan kotia kohden. Syy kotiin lähtöön oli se, että en päässyt lomafiilikseen Kainuussa, ahdisti ja halusin takaisin Etelä-Suomeen.

Jos mietit mitä voi tehdä Kainuussa, käy Kajaanissa

En ole aikaisemmin käynyt Kainuussa enkä liioin Kajaanissa, joten päätimme sateisena pääsiäispäivän aamuna lähteä käymään siellä. Vuokatista on vähän alle 30 km Kajaaniin, joten sinne ajaa puolessa tunnissa.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Bongasin Kajaanin keskustassa funkkis-kerrostalojen rivistön ja kiinnostuin Kajaanin historiasta. Kajaanin kaupunki perustettiin jo 1651. Kajaani on Suomen vanhimpia sisämaakaupunkeja ja Pohjois-Suomen ensimmäisiä kaupunkeja.

Kajaanissa asuu 37 000 ihmistä eli se on suurin piirtein Lohjan kokoinen. En asu Lohjalla, mutta rakennan sinne huvilaa ja tämän vuoksi vertaan pienempiä kaupunkeja Lohjaan.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Keskustan kaupunkikuva alkoi muuttua 1930-luvulla funkisliike-rakennusten myötä. Toisen maailmansodan aikana kaupungissa useat rakennukset kuitenkin tuhoutuivat ja toisen maailmansodan jälkeen Kauppakadun alue rakennettiin uudelleen.

Ensimmäisessä vaiheessa rakentui kadun pohjoispuoli. Yleisilmeen loi Eino Pitkänen. Uusien liiketalojen rakentaminen merkitsi myös Kauppakadun levenemistä.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Kun Kajaani on nähty, mitä muuta voi tehdä Kainuussa?

Vuokatin lähellä sijaitsevassa Jormuassa oli lintuhavaintoja raportoivassa Tiirassa olleiden havaintojen mukaan nähty pöllöjä ja paljon muitakin lintuja. Päivällä pöllöt eivät liiku, mutta olin utelias näkemään paikan. Ajoimme sinne paluumatkalla Hepokönkäältä, se on noin 20 kilometrin päässä Vuokatista.

Väijyä silmällä pidettäviä kuoveja

Luontoportin mukaan kuovi on vähentynyt Etelä-Suomessa ja Euroopassa se on silmällä pidettävä laji! Kainuussa sitä vastoin bongasin enemmän kuoveja kuin koskaan aikaisemmin olen niitä nähnyt. Onkohan kuovi saanut nimensä siitä, että se huutaa ihan selvästi kuooovi, kuooovi.

Kuovi on vaikesti kuvattava, sillä se ei päästä kovinkaan lähelle. Lisäksi sen väritys on todella lähellä kuivaa peltoa, mikä hankaloittaa sen löytämistä. Nyt kuitenkin onnisti, kun kuovi laskeutui lähelle ja vielä kohtaan missä oli vielä lunta jäljellä. Sain tämän yhden kuvan lähelle laskeutuneesta kuovista.

Jormualla kuoveja lenteli isoissa parvissa, mutta niiden lähelle ei päässyt. Ne lehahtivat lentoon ja lensivät pois.

Kuovi
Kuovi lentää
Kuovit

Törmätä rusakkoon

Kävelimme Jormuassa peltotietä pitkin, kun näin liikettä tien päässä lähellä paskatankkia. Kaksi rusakkoa kirmaili keskenään (toisen korvat näkyy alla olevassa kuvassa kuvan keskellä :) ).

Yht´äkkiä toinen rusakoista alkoi juosta meitä kohti. Luulin jo, että se juoksee ohi ja saamme sen kuvattua ihan läheltä. Mutta ei, se huomasi meidät ja jähmettyi paikoilleen noin 20 metrin päähän. Rusakolla on todella pitkät ja isot jalat. Lisäksi sen pää on pyöreään kaniin verrattuna suippo.

Hetken ihmettelyn jälkeen rusakko lähti käpälämäkeen.

Rusakko
Rusakko
Rusakko

Päästä lähelle kurkia

Kajaanissa löytyi syrjäiseltä pellolta kaksi kurkea. Pysyttelimme auton läheisyydessä, jolloin kurjet jatkoivat touhuilua eivätkä häiriintyneet meistä. Nyt on sitten kuvia myös kurkien päästä eikä pelkästään niistä lentoon lähdössä takaapäin kuvattuna. Mutta loppujen lopuksi nämäkin lähtivät karkuun.

kurki
Kurki
Kurjet lentää

Kuvata kaikkea mitä eteen tulee

Jos olet tylsistynyt etkä tiedä mitä voi tehdä Kainuussa, kuvaa kaikkea eteen tulevaa. Tässä muutama vastaan tullut. Yksi on muisto talvesta, yksi suomalaisuuden symboli ja yksi merkki keväästä.

Talven törröttäjä
Koivikko
Vuoden ensimmäinen perhonen

Ja sen jälkeen ajaa kotiin, kun on tehnyt kaiken mitä voi tehdä Kainuussa :)

Hyvää vappua kaikille!

Minna 😊