Vapaa-ajan tontista tehty tarjous hyväksyttiin ja kaupan myötä pääsimme raivaustöihin eli puiden kaatoon tulevalta mökkitieltä ja parkkipaikalta.
Puiden kaataminen on suhteellisen helppoa ja sujuu nopeasti, oksien karsiminen ja puiden pätkiminen pölleiksi sitä vastoin ei. Eniten aikaa vie oksien kuljettaminen valtaviin tien varteen kasattuihin kasoihin. Viikossa olemme kuitenkin edenneet jo mäkkitontin rajalle ja se jos mikä tuntuu erittäin kivalta.
Runkotieltä katsoen ei näy muuta kuin puskaa ja yksi tolppa eli mökkitien vasen rajatolppa.
Ensimmäisen päivän aherruksen jälkeen metsää oli kaatunut 10 m. Ilman kommelluksia ei tästä päivästä selvitty, sillä melkoisen iso puu lähti kaatumaan napuritontilla kulkevaa sähköjohtoa kohden. Onneksi kaatuvan puun tiellä oli koivu, jota vasten kaadettu puu jäi nojaamaan. Siinä sitten pähkäilimme millä ihmeen konstilla saamme puun siirtymään ja kaatumaan ohi sähköjohdon.
Hätä keinot keksii. Vahvan köyden avulla saimme vetämällä puun kaatumaan sivuttain ja latva vain hipaisi sähkölankaa. Tästä läheltä piti tilanteesta opimme sen, että köyden avulla myös väärään suuntaan kaatuvat puut voi ohjata kaatumaan haluttuun suuntaan.
Kolmessa päivässä saimme kaadettua jo niin paljon puita, että runkotieltä näki mökkitiellä olevalle suurelle kivelle. Olimme edenneet siis parisenkymmentä metriä.Vasta nyt, kun puita on kaadettu tien alkupäästä, huomaa miten jyrkkä tien alku on. Voi olla, että talvella siinä ajetaan ainoastaan nelivetoisella autolla tai sitten kävellään.
Saha hipaisi viidentenä päivänä reiteeni repaleisen haavan, joten pääsin tutustumaan Lohjan sairaalan päivystykseen. Oli muuten todella hyvä ja miellyttävä palvelu, mutta toivottavasti sinne ei joudu toista kertaa. Onnettomuudesta oppineena kävin ostamassa mr H:n kanssa viiltosuojahousut ja suojamaskin.
Aivan mökkitien päässä oli suuri kaatunut kuusi, joka esti pääsyn tontille. Nyt kuusi on sahattu pölleiksi ja tieltä pääsee hyvin kulkemaan tontille.
Tontilla kävi viikonloppuna maaurakoitsija arvioimassa maansiirtotyön laajuutta. Maapohja on maaurakoitsijan mukaan hyvä, joten maata ei tarvitse poistaa. Sitä vastoin tiellä olevat suuret kivet ja kannot pitää poistaa, jonka jälkeen tielle asennetaan kangas ja kankaan päälle tuodaan kahdenlaista soraa. Sitten tien pitäisi olla valmis. Kuulostaa melkoisen yksinkertaiselta toimenpiteeltä, mutta tuskin se viikossa valmis on.
Kuljimme tiheässä metsässä hyttysten ympäröimänä kaatuneita puita väistellen, kunnes eteen ilmestyi vuonna 1952 rakennettu romahtanut mökki.
Mökiltä näkymä järvelle oli puiden peitossa, mutta rantaan päästyämme näimme Lohjanjärven!
Näkymää katsoessani mietin olenko valmis raivaamaan mökkitieltä ja tontilta lähes 100 puuta, hajottamaan mökin ja kuljettamaan sen pois tontilta sekä viettämään kesää tontilla, joka on pelkkää rinnettä.
Risslan putous on ehdottomasti kaunein näkemäni koski. Rinne on melkoisen jyrkkä, minkä huomasin kavutessani painavan kamerarepun ja isojen hölskyvien saappaiden kanssa kumpuilevassa metsäisessä maastossa. Hiki nousi pintaan ja reisilihakset olivat koetukselle. Kapuaminen oli kyllä vaivan arvoista näiden upeiden maisemien vuoksi.
