Pohjakankaan kiinnittäminen sohvaan

Pohjakankaan ja pehmusteen kiinnittäminen sohvaan oli tähän mennessä sohvan kunnostusprojektissa helpoin etappi. Aikaa meni nippa nappa tunti. Nyt odotan Italiasta lehmän taljoja ja sitten aloitan sitten sohvatyynyjen teon.

Pohjakankaan kiinnittäminen

Kun olin saanut satulavyöt ja jouset asennettua sohvaan, seuraavaksi vuorossa oli pohjakankaan kiinnittäminen.

Pohjakangas muodostaa tukevan alustan perustuksen rakentamiselle ja yleisesti suositellaan tukevan, tiiviin juuttikankaan käyttöä. Lisäksi pohjakangas eristää jouset pehnmusteesta.

Tämän erittäin hyvälaatuisen juuttikankaan olen ostanut Antikosta.

pohjakankaan kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

Pohjakangas pitäisi asettaa rungon päälle mahdollisimman lankasuoraan. Kangas saa olla n 2,5 cm suurempi kuin on tarve, sillä ylimääräinen kangas käännetään lopuksi pohjakankaan päälle.

Nitomisen jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan irti. Nyt täytyy pikkusen mainostaa uusia saksiani. Ostin nimittäin Iittalan outletista mustana viikonloppuna ihan älyttömän hyvät Fiskarsin sakset -25% alennuksella. Ne on tarkoitettu paksumman kankaan ja nahan leikkaamiseen, joten kunhan ne lehmän vuodat tulee, pääsen testaamaan saksia kunnolla.

pohjakankaan kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

pohjakankaan kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

Sitten käänsin ylimääräisen kankaan pohjakankaan päälle ja naulasin sen kiinni.

pohjakankaan kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

Pehmusteen kiinnittäminen liimalla runkoon

Kaikki entisöitävästä huonekalusta puretut osat kannattaa säilyttää, sillä niiden avulla uuden osan hankkiminen on huomattavasti helpompaa.

Levitin risaisen pehmusteen lattialle ja mittasin sen koon ja paksuuden. Arvioin pehmusteen paksuudeksi 2 cm, koko oli n. 73 x 178 cm  ja lähdin Etolaan ostamaan vaahtomuovilevyä. Ostin varmuuden vuoksi vähän isomman palasen, mutta ei olisi kannattanut, sillä jouduin leikkaamaan ylimääräisen pois.

Vaahtomuovin leikkaaminen ei muuten ole helppoa, sillä reunasta tulee todella helposti rosoinen. Niinpä kannattaa antaa Etolan henkilökunnan leikata sopivan kokoinen pala leikkurilla eikä yrittää itse leikata sitä.

Liimasin pehmusteen kiinni runkoon Tixo-kontaktiiliimalla, jota voi käyttää kankaan, nahan, puun, metallin, kumin ja muovin liimaamiseen. Sivelin liimaa pensselillä riittoisan kerroksen runkoon ja annoin kuivua hetken. Tämän jälkeen asensin vaahtomuovin paikoilleen ja varmistin, että se tarttui hyvin liimaan kiinni. Lopuksi niittasin pehmusteen vielä etureunasta kiinni ja jätin liiman kuivumaan.

pehmusteen kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

pehmusteen kiinnittäminen kunnostettavaan sohvaan

Projekti on sujunut yllättävän hyvin tähän saakka. Toivottavasti saan nahat ommeltua ja tyynyt täytettyä oikein pulleiksi.

P.S. Naapurissa oli yhä edelleen ulko-ovi selällään. Kävin kurkkaamassa ovella ja kun en nähnyt ketään enkä kuullut mitään, soitin hälytyskeskukseen. Toivottavasti rouvalla on kaikki hyvin, sillä hän oli heittänyt huonekalut, astiat, vaatteet ulos talosta.

Ulkona on pimeä ja sataa vettä, toivottavasti pian tulee oikea talvi.

Minna ❤️

P.S.S. Mikäli etsit itsellesi uutta sohvaa, lue vinkit uuden sohvaan hankintaan tästä.

Tryffelitammi

Tryffelitammi tarttui kissojen Latzin hakureissulla mukaan Honkkarista viime viikonloppuna. Nyt tryffelitammi on istutettu mökille ja ehkä (jos on hyvä tuuri) kuuden vuoden kuluttua meillä on puu, joka tuottaa tryffeleitä.

Tryffelitammi, Lohja Lohjanjärvi

Tryffelin maku lumoaa

Rakastan tryffelirisottoa ja onneksi Suomessa tryffelin käyttö ravintoloissa on lisääntynyt, joten tryffelin vuoksi ei enää tarvitse matkustaa Ranskaan tai Italiaan.

Tryffeleiden tarhaus on ensimmäisenä aloitettu Ranskassa ja Italiassa, myöhemmin mm. Espanjassa, Ruotsissa ja Tanskassakin.  Suomessa ensimmäiset tryffelitarhat perustettiin vuonna 2006 Juvalle, Rantasalmelle ja Mikkeliin. Nyt niistä saadaan jo erinomaista satoa. Voit lukea oheisesta linkistä mm. Tertin kartanon tryffelin kasvatuksesta Mikkelissä.

Tryffelilajeja on lukuisia ja ne jaetaan valkoisiin ja mustiin sieniin. Valkoisen tryffelin viljely ei onnistu ja sitä saadaan vain luonnosta. Yleensä tryffeleitä etsitään tehtävään koulutettujen koirien avulla. Sen sijaan mustan tryffelin viljely on jo varsin tavallista ja sieniä osataan kerätä niitä varten istutettujen puiden juurakosta.

Yleensä tryffelin kasvatusta varten perustetaan alue, jolle istutetaan 2000 pähkinäpensasta hehtaarille. Myöhemmin pensaiden määrää karsitaan, mutta tuolloinkin hehtaarilla tulee olla 1000 pensasta! Voit lukea tryffelin kasvatuksesta lisää täältä.

Haave omasta tryffelipuusta on itänyt jo useamman vuoden ajan. Nyt kun tryffelitammi sattumalta tuli vastaan Honkkarissa, innostuin ihan suunnattomasti. Puu lähti mukaan sen enempää miettimättä. Ehkä hankin sen seuraksi vielä pähkinäpensaan, jotta todennäköisyys tryffelien löytymiseen kasvaa :)

Mikä tryffelitammi on?

Tryffelitammi (oma taimi on Quercus robus (tammi) ja Tubes aestivum (mustatryffeli)) on puu, jonka juureen on ympätty tryffelisienen rihmastoa.

Tryffelit ovat mykorritsasieniä, jotka elävät symbioosissa eri puiden, kuten tammen ja pähkinäpuun, juuriston kanssa. Tryffelisienen rihmasto ympätään kasvin juureen. Suomessa tryffelisientä on onnistuttu ymppäämään pähkinäpensaan ja tammen lisäksi myös kuusen ja männyn juureen.

Tryffelitaimen kasvatus

Ohessa on Puut taimitarhan ohje tryffelitaimen istuttamiseen, jota pääosin noudatin taimea istuttaessani.

    1. Tarkista taimien kosteus ja kastele tarvittaessa.
    2. Valitse kasvupaikaksi alue, jossa lähistöllä ei ole muita luonnonpuita (kilpailevat sienirihmastot). Omenapuu sopii hyvin tryffelitammen läheisyyteen.
    3. Valitse kasvupaikaksi rinne, jossa vallitsevat ilmansuunnat ovat kaakko-lounassuuntaa. Omalla tontilla kasvatusmahdollisuuksia on sen verran vähän, että istutin taimen  rinteeseen lounas-luodesuuntaan
    4. Muokkaa maata noin 40 cm syvyyteen ja lisää samalla kalkkia n. 2 kg/m2 (mustatryffeli) tai n. 0,5 kg/m2 (kalkkitryffeli). Koska itselläni on mustatryffeli, lisäsin kalkkia 2 kg/m2.
    5. Kaiva taimelle istutuskuoppa ja aseta taimi kuoppaan 3-4 cm paakun pintaa syvemmälle. Täytä maa taimipaakun ympärillä ja tiivistä kevyesti. Auringonpaahteessa istuttamista ei suositella, paras ajankohta on poutapilvinen päivä tai jopa lähestyvä sade.
    6. Kastele istutuksen jälkeen. Huolehdi riittävästä kosteudesta alkukesän ajan.
    7. Älä lisää mitään lannoitteita, sillä sieni ruokkii puuta ja puu vastavuoroisesti sientä.
    8. Taimen lähiympäristö suositellaan pidettäväksi paljaana. Toinen vaihtoehto on lisätä taimen ympärille 10-15 cm paksuinen katekerros. Katteen joukkoon on hyvä lisätä kalkkia, jotta se ei maatuessaan hapata pintamaata.
    9. Suojaa taimet jäniksiltä, peuroilta, hirviltä ja myyriltä.
    10. Poista rikkakasvit ja heinät taimien ympäriltä säännöllisesti.
    11. Tulevina vuosina muokkaa pintamaata keväisin noin 10-15 cm syvyydeltä, jotta maan kuohkeus säilyy.
    12. Kastelu on tärkeää. Tryffeli ei kuitenkaan siedä seisovaa vettä tai tiivistä kasvualustaa.
    13. Tryffeleitä saattaa ilmestyä n. 6 vuoden kuluttua istutuksesta. Ne kasvavat noin 5-30 cm. maanpinnan alla.

Tryffelitammi, Lohja Lohjanjärvi

Taimi on istutettu rinteeseen lounas-kaakkosuunnassa. Maa on kalkittu hyvin ja taimen juurelle on levitetty 10-15 cm kuorikatetta, joka on kalkittu.

Tryffelitammi, Lohja Lohjanjärvi

Taimen ympärillä on verkko suojaamassa tainta ainakin pupuilta.

Nyt sitten jännityksellä seuraan selviääkö taimi tulevasta talvesta (toivottavasti on leuto talvi) ja tuleeko niitä tryffeleitä jonakin päivänä joskus 5-10 vuoden kuluttua. Sillä välin ehdin kouluttaa Hemmosta tryffelinmetsästyskissan.

Hemmo tryffelinmetsästyskissa

Tryffelitammen kasvatus ei ole hätäisen ihmisen, joka tosin olen, harrastus. Mutta mielikuva omasta tryffelisadosta on sen verran voimakas, että jaksan kyllä odottaa.

Tappajabakteerin kourissa

cropped-mg_9642_edited-1.jpg

Kuuntelin Aallon aamuohjelmassa Kari Hotakaisen kertomusta auto-onnettomuudesta ja sen jälkeisistä kokemuksista sairaalassa. Monta kertaa mietin, että Hotakaisen ajatukset sairaalasta ja selviytymisestä olivat omiani. Vuonna 2007 nimittäin taistelin elämästäni A-streptokokin, tappajabakteeri, aiheuttamaa vaikeaa pehmytkudos- ja yleisinfektiota vastaan.

Kaikki lähti liikkeelle leikatusta vaivasenluusta. Kukaan ei tiedä, miten streptokokki haavaan pääsi, mutta sinne päästyään se alkoi tehdä tuhojaan. Neljän päivää leikkauksesta olin Töölössä ensiavussa. Mitä ihmettä sulle on tapahtunut? Tää jalka HAISEE? Antibiootit suoraan suoneen ja valmistelu leikkaukseen. Anestesialääkäri oli innoissaan, kun potilaana oli nuorta lihaa!! Yleensä kuulemma hän nukuttaa vanhempia ja kurttuisempia ihmisiä. Heh, heh ajattelin.

Teho-osastolla herätessäni näin silvotun jalkaterän ja ajattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Mikrobiologian opinnot takanani tajusin, että nyt on tosi kyseessä, tosin kertaakaan en miettinyt, että tässä tämä nyt oli. Tilanteen vakavuuden tajusin vasta silloin, kun jalkani leikannut ortopedi tuli katsomaan minua sairaalaan ja hän kertoi, että henkeni oli ollut muutamasta minuutista kiinni eli olin tullut viime tipassa ensiapuun. Streptokokki nimittäin aiheuttaa toksisen shokin ja kuolleisuus on tavallista suurempi.

Morfiinihuuruissa meni ensimmäiset päivät ja välillä kuvittelin olevani ties missä. Vihreät miehet kuljettivat sänkyäni pitkin käytävää, välillä luulin olevani lomalla Havaijilla. Kipu oli sietämätöntä, asteikkona täys kymppi. Sitten alkoi leikkausrumpa. Ihosiirtoja ja kieleleikkaus, jonka seurauksena olen kuin tilkkutäkki. Olin ennen kielekeleikkausta soitellut ystävieni ja sukulaisten kanssa ja kukaan ei voinut ymmärtää, miten jaksoin keskustella niin iloisesti, mutta leikkauksen jälkeen minulla ei ollut voimia tehdä yhtään mitään. Olin niin huolissani kielekkeen verenkierrosta, että en yksinkertaisesti jaksanut ajatella muuta. Leikkaus onnistui ja 2,5 viikkoa sairaalassa oltuani minut kammettiin ylös sängystä. Oh my god, miten kamalta tuo tuntui. Jalkaterä oli sininen, turvonnut ja sydämenlyönnit tuntuivat jalkaterässä kipuna.

Kuukauden sairaalajakso opetti paljon. Näin sairaalan todellisuuden narkkareineen päivineen sekä todella huonossa kunnossa (olin heihin verrattuna huippukunnossa) olevia ihmisiä, joiden elämä oli muuttunut yhdessä yössä. Elämä muuttui tämän seikkailun seurauksena. Jos aikaisemmin olin suorittanut ja elänyt työlleni, tämän session jälkeeni perheeni muuttui minulle tärkeimmäksi asiaksi. Nykyään yritän nauttia elämästäni jokaisena päivänä. Juokseminen muistuttaa minua joka kerta siitä, miten lähellä olen ollut jalan amputaatiota. Olen myös tehnyt asioita oman pääni mukaan ja toteuttanut asioita, joista olen pitkään haaveillut. Haavet nimittäin on tehty toteutettavaksi.

_MG_3611

Äiti hätätila!

Puhelimeni alkoi soida kesken palaverin. Tuntemattomasta numerosta soitettiin kerran, pyysin anteeksi ja laitoin puhelimen äänettömälle.  Pian numerosta soitettiin uudelleen. Jätän yleensä puhelimen kokouksen ulkopuolelle, mutta nyt odotin viestiä entiseltä kollegaltani, joka oli tulossa lounaalle kanssani. Sitten näytölle rävähti seuraava viesti:

kuva (1)

Yhä kiinni palaverissa. Ihmettelin viestiä ja ajattelin, että nyt on joku kati hädässä, vai tarkoittiko tyttäreni kattia, siis Repeä. Puhelin soi jälleen ja nyt tyttäreni soittaa. Anteeksi, minun on pakko vastata tähän puheluun, nyt on nimittäin joku hätätilanne.

No, mikä nyt on hätänä? No kun mun puhelin putos lattialle, takakansi hajos taas, näyttö pimeni ja mä en voi käyttää sitä. Mä lähden nyt viemään sitä korjaajalle Itäkeskukseen.

Kuule, olen nyt kokouksessa enkä ehdi puhua. Soitan 1/2 tunnin kuluttua. 

Ei puhettakaan, että tyttäreni olisi lopettanut puhelua. Kukkaro on ilmeisesti mun autossa, joten rahaa ei ole korjauksen maksuun. Puhelin pitää kuitenkin saada korjauksesta tänään, sillä nyt on hätätilanne. Ilman puhelinta ei ole elämää.

Puhelu jatkuu. Selvitystä mikä on rikki ja mitä maksaa erilaisia vaihtoehtoja. Yritän siihen väliin sanoa, että soitan pian, nyt on keskusteltava palkka-asioista. Pälä, pälä, pälä, puhelu jatkuu. Lopulta saan sanottua väliin: SOITAN SULLE 10 MIN. KULUTTUA, JOOKO!

Pudistelen päätäni ja huokaisen. Henkilöstöjohtaja sanoo nauraen: Lapset kasvattavat kärsivällisyyttä vai mitä? Jep! Näin on!

b0000063

Murrosikä

Tämä vuosi on ollut kasvamista murrosikäisten äitinä. Väillä tuntuu ihan siltä, että perheeseen on muuttanut kaksi jostain toiselta planeetalta tipahtanutta meidän tyttöjen kaksoiskappaletta, jotka ovat saaneet niveliinsä tervaa tai jotain jarrunestettä. Aine liimaa kännykän käteen, katseen kännykkään ja vartalon sänkyyn. Kämppä on kotiin tullessa hujan hajan näiden kahden jäljiltä eteisestä alkaen. Siisteydessä ollaan jälleen kolme-neljävuotiaiden tasolla.

Eilen olin ratsastamassa ja vielä tuplatunnin eli arvata saattaa olinko väsynyt ja janoinen tullessani kotiin. Jotenkin oli mielessä ajaessani kotiin, että saa nähdä onko jääkaapissa muuta kuin valo. Moi! Onko joku käynyt kaupassa? Ei vastausta. HALLOOO! ONKS JOKU KÄYNYT KAUPASSA? Sorry, ei olla muistettu!!! Puhisten nappasin kukkaron mukaani ja painuin kauppaan. Kirosin matkalla äijän ja kakarat Marssiin. Kaupassa marmatin, miten ihmeessä jonkun perheessä voi asua noin laiskoja ja välinpitämättömiä ihmisiä. Päätin kostaa ja jätin keittiön siivoamatta enkä myöskään koskenut siihen aamulla. Kampaajalta tullessani keittiö oli siivottu. Mieheltä oli hermo puhjennut…

No, en ole yksin tällaisen ilmiön kanssa. Kävin tänään kampaajalla ja kampaaja valitti ihan samasta: Hän tulee väsyneenä kotiin. Keittiö täynnä likaisia astioita, astianpesukone täynnä puhtaita astioita, ukko istuu iPadin kanssa sohvalla ja mukulat (16 ja 18 vuotiaat tytöt) odottavat nälkäisinä ruokaa. Mietimme pitääkö äidin aina jaksaa? Mitä sitten, kun ei enää jaksa? Murrosikäisten toimintaa ihmetteli eilen myös Anna Perho Dynastiassa. Syyslomalla olleet tytöt olivat syöneet mandariineja ja jättäneet kuoret lattialle kehäksi. Perho oli kotiin tullessaan kiukkuisena ihmetellyt, kuka ihmeessä on voinut viljellä kuoria pitkin lattioita. Perho oli punonut kostojuonta, kun nuorempi tytär oli sulattanut sydämen: Äiti, tämä maailma olis täydellinen, jos kaikki olis aina iloisia!

MLL:n sivuilla on murrosiästä seuraavaa: Murrosiässä lapsen on kypsyttävä vähitellen itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Vanhempi joutuu tasapainoilemaan lapsensa kasvun ja itsenäistymisen sekä turvallisten rajojen asettamisen välillä. Tunne-elämässä kuohuu. Kehittyvät ajattelutaidot avaavat nuorelle uuden maailman ja suhde muihin, erityisesti omiin vanhempiin, muuttuu merkittävästi (huomattu ollaan!!). Kaikki tämä aiheuttaa hämmennystä sekä nuoressa että hänen vanhemmissaan. Nuoren mielessä pyörivät kysymykset: Mitä ihmettä minulle tapahtuu? Onko tämä normaalia? Vanhempi saattaa pohdiskella samoja asioita ja sitä, miten hän voisi tukea nuorta murrosiän muutoksissa.

Loppujen lopuksi tyttäreni ovat suhteellisen helppoja murkkuja ja yritän muistella, minkälainen olin itse murkkuna. Mielestäni helppo, mitenkäs muuten! Jos haluat tutustua murrosikäisistä kertoviin kauhukertomuksiin, pääset tutustumaan niihin tästä.

20130803_174937