Katalonian upea rannikko, Costa Brava, tarjoaa fantastiset puitteet ratsastamiseen mitä erilaisimmissa maastoissa. Pitkiä hiekkarantoja, kumpuilevia metsäpolkuja ja niittyjä, vehreitä joen uomia sekä Pyreneitten ja Montserratin mahtavia vuoristomaisemia. Ratsuina vaelluksilla ovat varmajalkaiset, kokeneet ja hyväkuntoiset andalusialaiset, jotka kuljettavat ratsastajansa turvallisesti eteenpäin.

 Juuri Costa Bravaan haluan lähteä helmikuussa. Viikko Espanjassa hevosten parissa upeissa maisemissa.
Pakoon kylmyyttä ja pimeyttä.

Olen ollut kaksi kertaa manner-Espanjassa, joista toinen matka suuntaui 2000-luvun alkupuolella Costa del Solille ja toinen 2006 Barcelonaan. Kumpikin matkoista tehtiin kesällä, jolloin Espanjassa on kuuma. Costa del Solissa asustimme viikon verran Fuengirolassa kaksikerroksisessa talossa, jossa vilisi muurahaisia. Muistan elävästi, kun kolmivuotias tyttäreni huusi minulle kylpyhuoneesta:  Äiti, äiti, tuu kattoo, tääl on hilveesti mulkkuja!  Me aikuiset olimme kuolla naurusta, mutta eipä siinä muu auttanut kuin rientää murkkumyrkyn kanssa apuun.

Mieleenpainuvin tapahtuma Costa del Solin matkalla oli matka Gibraltarille, joka on Iso-Britannian itsehallinnollinen alue Pyreneitten niemimaan eteläkärjessä. The Rock, 400 metriä korkea kallio on muodostunut aikojen saatossa kalkkikivestä merenpohjassa ja myöhemmin noussut merenpinnalle mantereiden muodostuessa. Kallion laella on useita näköalatasanteita, joista voi ihailla Gibraltarin maisemia.  Gibraltarilla elää Euroopan ainoa vapaa apinayhdyskunta. Valitettavasti tuolta jat kuvat ovat printtiversioita, mutta netistä nappasin kuvan Gibraltarista. 

Barcelonassa on paljon nähtävää. Vuokrasimme vanhasta kaupungista huoneiston, jossa oli iso patio länteen. Matkan aikana Barcelonassa oli todella kuuma, minkä vuoksi patiolla pystyi oleskelemaan vain aamulla ja yhdeksän jälkeen illalla. Ilmeisesti patiolla oli vietetty riehakasta elämää, sillä sieltä piti poistua viimeistään kymmeneltä illalla. Osaltani matka ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ensimmäisenä päivänä matkalla rannalle, lompakkoni ryöstettiin junassa. Lompakon mukana meni kaikki kortit ja matkarahat. Vieläkin ihmettelen, miten kiinniolevasta olalla roikkuvasta repusta voidaan ryöstää lompakko muun joukkion sestessä ympärilläni. Barcelona on tunnettu taskuvarkaista ja siellä suositellaankin laukkua tai reppua pidettäväksi vartalon edessä. Osaltani tuo ohje tuli liian myöhään. Mutta Barcelonaan kannattaa matkustaa, kunhan muistaa pitää huolen omaisuudestaan.

Nyt on siis mielessä matka Costa Bravaan. Soitin matkatoimistoon, sillä haluaisin lisämaksua vastaan yhden hengen huoneen. Valitettavasti matkatoimistossa ei osattu sanoa saako huonetta saatikka järjestetäänkö matkaa. Ei siis auta muu kuin toivoa parasta.