Luonnon jäinen installaatio

Luonnon jäiset installaatiot syntyivät tuulisen ja kylmän yön seurauksena. Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja rannassa oli toinen toistaan upeampia installaatioita. Aurinko paistoi ja kamera lauloi.

Luonnon jäiset installaatiot syntyivät tuulisen ja kylmän yön seurauksena. Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja rannassa oli toinen toistaan upeampia installaatioita. Aurinko paistoi ja kamera lauloi. Tässä viisi erilaista installaatiota muistona tuulen ja pakkasen yhteistyöstä.

Installaatio 1: Paistetut munat ja coctail-tikku

Kun katselin kaislojen ympärille muodostunutta jäistä installaatiota, mielestäni ne muistuttivat paistettuja kananmunia. Yhtä hyvin ne voisivat olla pintaan nousseita meduusoja.

Toisen kuvan kohdalla mielikuvitukseni ei ollut kovin lennokas. Nimesin sen coctail-tikuksi. Mitä sinulle tulee mieleen näistä kuvista?

Installaatio 2: Vesimittari

Vesimittari kulkee vetten päällä, talven se viettää maalla karikkeessa tai sammaleessa. Tämä vesimittari on paikoillaan ja odottaa. Minkälaisen tarinan sinä keksit tälle vesimittarille?

luonnon jäinen installaatio vesimittari

Installaatio 3: Lintu ja jäiset hampaat

Jatkoin kuvaamista ja viehätyin rannassa oleviin palleroihin. Tuuli oli muodostanut törröttävien oksien päihin palloja ja niiden joukossa oli tämä pieni jäinen lintu. Luultavasti sinä näet tässä jonkin toisen muodon, sillä mr H näki tässä lehmän utareen :)

Toisessa kuvassa on heijastus yllä olevasta oksasta, johon tuuli oli muodostanut jäisiä hampaita. Kun katsot kuvaa tarkasti, voit nähdä heijastumassa rannalla olevia puita.

Installaatio 4: Hopeinen käärme

Kuljin rantaa pitkin eteenpäin ja näin alhaalla roikkuvat jäiset oksat. Mielestäni oksa oli muuttunut hopeiseksi käärmeeksi. Tiesitkö, että käärmettä pidetään voimaeläimenä ja se on perinteisesti shamaanien apuhenki.

luonnon jäinen installaatio, hopeinen käärme

Pihapiirissä asuvat käärmeet tuovat myös onnea. Lisäksi käärme viestittää intuition vahvistumisesta ja luovien kykyjen heräämisestä.

Olemme siis onnekkaita, sillä mökin puupinossa asustaa ainakin neljä rantakäärmettä!

Installaatio 5: Purjehtija

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa, Omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein, Tuhansien tuulten palkein. Vuodet tummentavat takilaa.

Näin lauloi Lasse Mårtensson Juha Vainion sanoittamaa laulua. Laulun sanat putkahtivat mieleeni, kun huomasin kuvanneeni tuulen rakentaman purjeveneen.

Luonnon jäinen installaatio, purjehtija

Eikö ole ihmeellistä miten monta erilaista jääveistosta tuuli ja pakkanen olivat muovanneet yhden yön aikana. Nämä jäiset veistokset olivat olemassa vain päivän, sillä tuuli kääntyi lounaaseen ja lämpötila nousi +6 C.

Tämä talvi on ollut pitkä ja pimeä. Onneksi kirkkaita aurinkoisia päiviä tulee silloin tällöin ja nyt olemme jo menossa valoisaa aikaa kohden. Marraskuun lopulla sain kuvattua myös yhden jäisen installaation, joka on täysin näistä poikkeava. Löydät sen TÄÄLTÄ.

Toivon kaikille valokuvaajille mahtavia kuvausilmoja ja innovatiivisia kuvauskohteita.

Terveisin Minna

Talvi tuli yllättäen

Talvi tuli yllättäen ja ihan samalla tavalla se myös lähti. Muutama valkoinen luminen päivä ja jälleen musta maa. Onneksi ehdin ikuistaa talven näihin muutamiin kuviin.

Talven pumpulipuut

Perjantai-illan myrsky ja kylmä luoteistuuli saivat aikaan upean talvisen maiseman pikkujouluksi. Lauantaina oli ihanaa herätä talviseen maisemaan, jossa puut olivat kuin pumpulissa. Talvi oli saapunut Etelä-Suomeen!

Talvinen maisema, pumpulipuut

Kävelin illalla pimeässä rantaan ihmettelemään myrskyä. Tuuli puhalsi luoteesta suoraan rantaan, vesi lensi ja laituri heilui holtittomasti ylös ja alas. Lumi lensi tuulen mukana ja tarttui kiinni puiden runkoihin.

Yön aikana ranta ja puut jäätyivät. Aamulla aurinko sai rannalla olevat jään kuorruttamat talventörröttäjät sädehtimään. Talvi loi omaa taidetta.

Jäätynyt talvinen kasvi, talventörröttäjä

Omenapuista haaveilevat peurat

Mökin lähellä on iso kartano omenapuineen. Omenapuita on tuhansia. Keväällä ne kukkivat valkoisina, kesällä keltaiset voikukat valtaavat nurmen, syksyllä oksia koristavat omenat.

Mutta nyt ne olivat saaneet upean valkoisen peitteen.

Talviset puut, talvimaisema

Pysähdyin kuvaamaan talven omenapuita ja kuulin rasahduksen takanani. Kolme peuraa oli tulossa omenatarhan suuntaan, mutta viime hetkellä ne näkivät minut ja juoksivat karkuun. Valoa oli sen verran heikosti, että sain vain yhden ikuistettua valokuvaan.

Juokseva peura, talvimaisema

Eilen vietettiin Suomen 102-vuotispäivää. Viime vuonna järvi jäätyi itsenäisyyspäivän aikaan. Nyt kuitenkin sataa vettä ja lumesta on jäljellä vain muistot kuviin tallentuneina. Toivon kuitenkin, että saamme vielä kauniin valkoisen talven ja paksun jään peittämään järveä. Talvi, odotan sinua!

Mitä voi tehdä Kainuussa?

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. Tylsää oli ja muutaman päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. ARGGHHH…

Mitä muuta voi tehdä Kainuussa, kun hiihtäminen ja luonnossa vaeltaminen on suljettu pois eikä golf-kausi ollut vielä avattu. No ajella ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä Kajaani ja Jormua tuli nähtyä Hepokönkään lisäksi. Muuta sitten ei nähtykään, sillä lähdimme kolmantena aamuna ajamaan kotia kohden. Syy kotiin lähtöön oli se, että en päässyt lomafiilikseen Kainuussa, ahdisti ja halusin takaisin Etelä-Suomeen.

Jos mietit mitä voi tehdä Kainuussa, käy Kajaanissa

En ole aikaisemmin käynyt Kainuussa enkä liioin Kajaanissa, joten päätimme sateisena pääsiäispäivän aamuna lähteä käymään siellä. Vuokatista on vähän alle 30 km Kajaaniin, joten sinne ajaa puolessa tunnissa.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Bongasin Kajaanin keskustassa funkkis-kerrostalojen rivistön ja kiinnostuin Kajaanin historiasta. Kajaanin kaupunki perustettiin jo 1651. Kajaani on Suomen vanhimpia sisämaakaupunkeja ja Pohjois-Suomen ensimmäisiä kaupunkeja.

Kajaanissa asuu 37 000 ihmistä eli se on suurin piirtein Lohjan kokoinen. En asu Lohjalla, mutta rakennan sinne huvilaa ja tämän vuoksi vertaan pienempiä kaupunkeja Lohjaan.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Keskustan kaupunkikuva alkoi muuttua 1930-luvulla funkisliike-rakennusten myötä. Toisen maailmansodan aikana kaupungissa useat rakennukset kuitenkin tuhoutuivat ja toisen maailmansodan jälkeen Kauppakadun alue rakennettiin uudelleen.

Ensimmäisessä vaiheessa rakentui kadun pohjoispuoli. Yleisilmeen loi Eino Pitkänen. Uusien liiketalojen rakentaminen merkitsi myös Kauppakadun levenemistä.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Kun Kajaani on nähty, mitä muuta voi tehdä Kainuussa?

Vuokatin lähellä sijaitsevassa Jormuassa oli lintuhavaintoja raportoivassa Tiirassa olleiden havaintojen mukaan nähty pöllöjä ja paljon muitakin lintuja. Päivällä pöllöt eivät liiku, mutta olin utelias näkemään paikan. Ajoimme sinne paluumatkalla Hepokönkäältä, se on noin 20 kilometrin päässä Vuokatista.

Väijyä silmällä pidettäviä kuoveja

Luontoportin mukaan kuovi on vähentynyt Etelä-Suomessa ja Euroopassa se on silmällä pidettävä laji! Kainuussa sitä vastoin bongasin enemmän kuoveja kuin koskaan aikaisemmin olen niitä nähnyt. Onkohan kuovi saanut nimensä siitä, että se huutaa ihan selvästi kuooovi, kuooovi.

Kuovi on vaikesti kuvattava, sillä se ei päästä kovinkaan lähelle. Lisäksi sen väritys on todella lähellä kuivaa peltoa, mikä hankaloittaa sen löytämistä. Nyt kuitenkin onnisti, kun kuovi laskeutui lähelle ja vielä kohtaan missä oli vielä lunta jäljellä. Sain tämän yhden kuvan lähelle laskeutuneesta kuovista.

Jormualla kuoveja lenteli isoissa parvissa, mutta niiden lähelle ei päässyt. Ne lehahtivat lentoon ja lensivät pois.

Kuovi
Kuovi lentää
Kuovit

Törmätä rusakkoon

Kävelimme Jormuassa peltotietä pitkin, kun näin liikettä tien päässä lähellä paskatankkia. Kaksi rusakkoa kirmaili keskenään (toisen korvat näkyy alla olevassa kuvassa kuvan keskellä :) ).

Yht´äkkiä toinen rusakoista alkoi juosta meitä kohti. Luulin jo, että se juoksee ohi ja saamme sen kuvattua ihan läheltä. Mutta ei, se huomasi meidät ja jähmettyi paikoilleen noin 20 metrin päähän. Rusakolla on todella pitkät ja isot jalat. Lisäksi sen pää on pyöreään kaniin verrattuna suippo.

Hetken ihmettelyn jälkeen rusakko lähti käpälämäkeen.

Rusakko
Rusakko
Rusakko

Päästä lähelle kurkia

Kajaanissa löytyi syrjäiseltä pellolta kaksi kurkea. Pysyttelimme auton läheisyydessä, jolloin kurjet jatkoivat touhuilua eivätkä häiriintyneet meistä. Nyt on sitten kuvia myös kurkien päästä eikä pelkästään niistä lentoon lähdössä takaapäin kuvattuna. Mutta loppujen lopuksi nämäkin lähtivät karkuun.

kurki
Kurki
Kurjet lentää

Kuvata kaikkea mitä eteen tulee

Jos olet tylsistynyt etkä tiedä mitä voi tehdä Kainuussa, kuvaa kaikkea eteen tulevaa. Tässä muutama vastaan tullut. Yksi on muisto talvesta, yksi suomalaisuuden symboli ja yksi merkki keväästä.

Talven törröttäjä
Koivikko
Vuoden ensimmäinen perhonen

Ja sen jälkeen ajaa kotiin, kun on tehnyt kaiken mitä voi tehdä Kainuussa :)

Hyvää vappua kaikille!

Minna 😊

Pukkilan lintupellot

Pukkilan lintupellot oli todella mahtava kokemus. Oli sikkaa sattumaa, että päädyimme pääsiäisen jälkeen Pukkilan lintupelloille.

Pukkilan lintupellot oli todella mahtava kokemus. Oli silkkaa sattumaa, että päädyimme pääsiäisen jälkeen Pukkilan lintupelloille.

Olimme nimittäin pitkänä perjantaina ajaneet Vuokattiin, jossa meidän oli tarkoitus viettää talvilomaa. Pyörimme pari päivää Vuokatin ympäristössä mm. Hepokönkäällä, mutta jotenkin Kainuu ei vaan hurmannut minua. Hetken mielijohteesta hyppäsimme toisen pääsiäispäivän aamuna autoon ja suuntasimme kotia kohden.

Paluumatkalla kuuntelimme autossa Yleltä luonto-ohjelmaa, jota lähetettiin Pukkilan lintupelloilta eli ns. Popedalta. Toimittaja kertoi nähneensä aamupäivän aikana pelloilla haukkoja, kotkan ja sadoittain muuttolintuja. Tuonne Pukkilan lintupelloille oli siis päästävä.

Kevät on lintujen kuvaamiseen ainutlaatuinen ajankohta ja Pukkilan lintupellot oiva paikka

Heräsin jo KUUDELTA, jotta pääsimme ajoissa liikkeelle. Pää oli ihan sekaisin lyhyen yönunen vuoksi, mutta lintujen kuvausta harrastavat heräävät ajoissa paljon ennen auringon nousua eli siihen nähden heräsin myöhään.

Västäräkistä vähäsen ja tuulihaukan bongaus

Espoosta on noin 100 km Pukkilan lintupelloille, joten ihan lähellä kotia se ei ole. Sinne ajaessa mietin onko matka heräämisen ja ajamisen arvoinen. Mutta heti kättelyssä autosta ylös noustessani sain mielenkiintoisen kuvan koivupöllien päällä seisoskelevasta västäräkistä.

Pukkilan lintupellot, västäräkki
Västäräkki

Tullessamme pellolle näin tuulihaukan. Harmi, että minulla ei ole lintujen kuvaukseen soveltuvaa pitkää putkea enkä näin ollen yleensä saa linnuista lähikuvia. En siis saanut julkaisukelpoista kuvaa tuulihaukasta.

Kurkiaurat matkalla pohjoiseen

Olen bongannut tämän kevään aikana jo yli kaksikymmentä kurkea, mutta niiden kuvaaminen lähietäisyydeltä on todella vaikeaa. Yleensä ne lehahtavat lentoon jos välimatka lyhenee niiden mielestä liikaa. Niin myös alla olevassa kuvassa.

Linnut ottivat siivet alleen ja suuntasivat Pukkilan lintupelloilta kohti pohjoista.

Pukkilan lintupellot, kurki

Seuraavat kurjet löytyivät keltaisen talon luota. Sama juttu. Linnut pelästyivät meitä ja suuntasivat kohti pohjoista. Lähinnä olen tähän mennessä päässyt kuvamaan kurkien takapuolta…

Pukkilan lintupellot, kurki

Hanhiparvien muuttoa oli ilo seurata Pukkilan lintupelloilla

Sieltä ne tulevat tootottaen. Lauma toisensa jälkeen. Hanhet laskeutuvat Pukkilan lintupelloille lepäämään ja ruokailemaan jatkaen taas hetken kuluttua matkaansa pohjoisen suuntaan.

Pukkilan lintupellot, hanhiparvi
Pukkilan lintupellot, hanhiparvi

Tundrahanhet muuttavat yleensä yhdessä valkoposki- ja metsähanhien kanssa, sillä ne ovat matkalla Venäjän tundralle. Tundrahanhet pesivät Venäjän tundralla ja muuttavat yleensä Suomen etelä- ja keskiosan kautta Venäjälle. Alla olevassa kuvassa tundra- ja valkoposkihanhet muuttavat samassa parvessa.

Tundrahanhet tunnistaa mahan alla olevista mustista juovista, vaaleanpunaisesta nokasta ja valkeasta otsasta. Valkoposkihanhet taas valkeasta päästä ja kaulasta siiven etureunaan ulottuvasta mustasta väristä.

Tundrahanhi, valkoposkihanhi

Lasse J. Laineen lintukirjan mukaan tundrahanhia näkee keväällä huomattavasti vähemmän kuin syksyllä. Olin siis onnekas kuin sain kuvattua tundrahanhet matkalla Venäjälle.

Nämä alla olevat hanhet ovat mitä todennäköisemmin nuoria tundrahanhia. Metsähanhi muistuttaa nuorta tundrahanhea, joten en ole ihan varma kumpaa lajia nämä nyt sitten ovat. Vaikeaa tämä lintujen tunnistaminen.

tundrahanhi, Pukkilan lintupellot,

Lintujen kuvaaminen vaatii pitkää pinnaa

Istuimme tunnin verran suojaisassa pusikossa Pukkilan lintupeltojen vieressä ja seurasimme hanhien muuttoa. Niitä oli ensin muutamia Pukkilan lintupellolla tulvaveden täyttämässä lätäkössä ja tunnin kuluessa lätäkkö alkoi täyttyi. Oli mielenkiintoista seurata hanhien laskeutumista, välillä ne laskeutuivat uimassa olevien lintujen päälle. Arvata saattaa, että nahinaa siitä syntyi.

Pukkilan lintupellot, hanhet

Lätäkölle oli tulossa todella iso parvi ja jostain syystä tuhannet lätäkössä olevat hanhet ottivat siivet alleen. Hetkessä lätäkkö oli tyhjä. Pakkasimme kamerat laukkuun ja jatkoimme matkaa Myrskylän kautta Porvooseen. Pukkilan lintupellot saavat jäädä odottamaan syksyä.

Pukkilan lintupellot, hanhet

Lintujen kevätmuuttoa on ollut ilo seurata ja Pukkilan lintupellot mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Seuraavaksi hankin kunnon kokoisen putken ja toivottavasti saan myös kuvan haikaran päästä.

Lintuterveisin, Minna 😊

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngäs on Suomen korkein vapaasti virtaava vesiputous ja oli ehdottomasti ensimmäisen päivän kohokohta täällä Kainuussa, jossa olemme viettämässä talvilomaa. Lunta ei ole, joten olemme ajelleet ympäri Kainuuta etsien mielenkiintoista kuvattavaa.

Hepoköngäs on Suomen korkein vapaasti virtaava vesiputous ja oli ehdottomasti ensimmäisen päivän kohokohta täällä Kainuussa, jossa olemme viettämässä talvilomaa. Lunta ei ole, joten olemme ajelleet ympäri Kainuuta etsien mielenkiintoista kuvattavaa.

Hepoköngäs on Suomen tunnetuin ja kaunein vesiputous

Hepoköngäs oli kiinnostava kohde, vaikka sinne Vuokatista olikin matkaa. Hepoköngäs sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Puolangan keskustasta ja 80 kilometrin päässä Vuokatista.

Hepoköngäs on vuonna 2014 äänestetty Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi, joten ehdottomasti sitä oli päästävä katsomaan. Noin 50 metrin päässä koskesta alkoi kuulua kosken pauhu. Ylhäältä ei näkynyt mitään, joten kävelimme polkua pitkin eteenpäin.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngän vesiputousta voi ihailla kosken ympärille rakennetuilta näköalapaikoilta, joista toinen sijaitsee putouksen yläjuoksulla ja toinen puolivälissä putousta. Kävelin kosken alajuoksulle, jossa oli parhaimmat kuvauspaikat kosken kuvaamiseen.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngäs oli jäässä ja vesi virtasi vapaana ainoastaan putouksen alaosassa. Jäättömänä aikana vesi virtaa Hepoköngän vesiputouksessa kahdessa uomassa (luontoon.fi) eli kyseessä on harvinainen kaksihaarainen vesiputous.

Hepoköngäs on Suomen korkein vesiputous

Hepoköngän ympärille on perustettu luonnonsuojelualue, johon voi tutustua kävelemällä ja melomalla kosken alajuoksulta jokea pitkin Puolankajärvelle. Melontareitin pituus on 25 km, suositeltava ajankohta on keväällä.

Vaikka Vuokatissa ei ole lunta, Puolangalla sitä vielä oli. Lumi oli upottavaa ja alueella kulkevat polut oli jäässä. Niinpä kuvasimme kosken ja lähdimme käymään Puolangassa.

Puolanka, Suomen keskipiste

Hepoköngän vesiputous oli upea nähtävyys ja sitä kannatti ajaa katsomaan. Puolangassa sinänsä ei ollut mitään nähtävää vaikka se on Suomen keskipiste.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli harmi etten kuvannut Puolankaa, sillä suoraan sanoen se oli ankea paikka. Kylässä oli Teboil ja grillikioski sekä muistaakseni kaksi ruokakauppaa. Muut kaupat (kaksi kappaletta) olivat sulkeutuneet yhden aikaan.

Kävimme juomassa kahvit Pessimistien grillikioskilla, jossa luvattiin olevan kahvia ja huonoa palvelua. Kahvia sieltä sai, mutta palvelu oli OK. Pessimistien grillikioskilla luin paikallisesta lehdestä mainoksen kodin ostamista Puolangasta: yksiön hinta 10 000, kaksion 12 000 ja kolmion 15 000 euroa. Halpaa on, sillä pääkaupunkiseudulla tuolla 10 000 eurolla saa kaksi neliötä.

Terveisin Vuokatista,

Minna 😊

P.S. Jos etsit koskea Etelä-Suomesta, aivan ihastuttava Risslan koski löytyy Fiskarsista.