Talvi tuli yllättäen

Talvi tuli yllättäen ja ihan samalla tavalla se myös lähti. Muutama valkoinen luminen päivä ja jälleen musta maa. Onneksi ehdin ikuistaa talven näihin muutamiin kuviin.

Talven pumpulipuut

Perjantai-illan myrsky ja kylmä luoteistuuli saivat aikaan upean talvisen maiseman pikkujouluksi. Lauantaina oli ihanaa herätä talviseen maisemaan, jossa puut olivat kuin pumpulissa. Talvi oli saapunut Etelä-Suomeen!

Talvinen maisema, pumpulipuut

Kävelin illalla pimeässä rantaan ihmettelemään myrskyä. Tuuli puhalsi luoteesta suoraan rantaan, vesi lensi ja laituri heilui holtittomasti ylös ja alas. Lumi lensi tuulen mukana ja tarttui kiinni puiden runkoihin.

Yön aikana ranta ja puut jäätyivät. Aamulla aurinko sai rannalla olevat jään kuorruttamat talventörröttäjät sädehtimään. Talvi loi omaa taidetta.

Jäätynyt talvinen kasvi, talventörröttäjä

Omenapuista haaveilevat peurat

Mökin lähellä on iso kartano omenapuineen. Omenapuita on tuhansia. Keväällä ne kukkivat valkoisina, kesällä keltaiset voikukat valtaavat nurmen, syksyllä oksia koristavat omenat.

Mutta nyt ne olivat saaneet upean valkoisen peitteen.

Talviset puut, talvimaisema

Pysähdyin kuvaamaan talven omenapuita ja kuulin rasahduksen takanani. Kolme peuraa oli tulossa omenatarhan suuntaan, mutta viime hetkellä ne näkivät minut ja juoksivat karkuun. Valoa oli sen verran heikosti, että sain vain yhden ikuistettua valokuvaan.

Juokseva peura, talvimaisema

Eilen vietettiin Suomen 102-vuotispäivää. Viime vuonna järvi jäätyi itsenäisyyspäivän aikaan. Nyt kuitenkin sataa vettä ja lumesta on jäljellä vain muistot kuviin tallentuneina. Toivon kuitenkin, että saamme vielä kauniin valkoisen talven ja paksun jään peittämään järveä. Talvi, odotan sinua!

Mitä voi tehdä Kainuussa?

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. Tylsää oli ja muutaman päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Mitä voi tehdä Kainuussa, jos ei pääse luontoon. Lumi oli sulanut Vuokatista, mutta ei kuitenkaan kokonaan kansallispuistoista. Ei päässyt hiihtämään eikä kansallispuistoihin kävelemään. ARGGHHH…

Mitä muuta voi tehdä Kainuussa, kun hiihtäminen ja luonnossa vaeltaminen on suljettu pois eikä golf-kausi ollut vielä avattu. No ajella ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä Kajaani ja Jormua tuli nähtyä Hepokönkään lisäksi. Muuta sitten ei nähtykään, sillä lähdimme kolmantena aamuna ajamaan kotia kohden. Syy kotiin lähtöön oli se, että en päässyt lomafiilikseen Kainuussa, ahdisti ja halusin takaisin Etelä-Suomeen.

Jos mietit mitä voi tehdä Kainuussa, käy Kajaanissa

En ole aikaisemmin käynyt Kainuussa enkä liioin Kajaanissa, joten päätimme sateisena pääsiäispäivän aamuna lähteä käymään siellä. Vuokatista on vähän alle 30 km Kajaaniin, joten sinne ajaa puolessa tunnissa.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Bongasin Kajaanin keskustassa funkkis-kerrostalojen rivistön ja kiinnostuin Kajaanin historiasta. Kajaanin kaupunki perustettiin jo 1651. Kajaani on Suomen vanhimpia sisämaakaupunkeja ja Pohjois-Suomen ensimmäisiä kaupunkeja.

Kajaanissa asuu 37 000 ihmistä eli se on suurin piirtein Lohjan kokoinen. En asu Lohjalla, mutta rakennan sinne huvilaa ja tämän vuoksi vertaan pienempiä kaupunkeja Lohjaan.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Keskustan kaupunkikuva alkoi muuttua 1930-luvulla funkisliike-rakennusten myötä. Toisen maailmansodan aikana kaupungissa useat rakennukset kuitenkin tuhoutuivat ja toisen maailmansodan jälkeen Kauppakadun alue rakennettiin uudelleen.

Ensimmäisessä vaiheessa rakentui kadun pohjoispuoli. Yleisilmeen loi Eino Pitkänen. Uusien liiketalojen rakentaminen merkitsi myös Kauppakadun levenemistä.

Mitä voi tehdä Kainuussa? Kajaanin kaupunki

Kun Kajaani on nähty, mitä muuta voi tehdä Kainuussa?

Vuokatin lähellä sijaitsevassa Jormuassa oli lintuhavaintoja raportoivassa Tiirassa olleiden havaintojen mukaan nähty pöllöjä ja paljon muitakin lintuja. Päivällä pöllöt eivät liiku, mutta olin utelias näkemään paikan. Ajoimme sinne paluumatkalla Hepokönkäältä, se on noin 20 kilometrin päässä Vuokatista.

Väijyä silmällä pidettäviä kuoveja

Luontoportin mukaan kuovi on vähentynyt Etelä-Suomessa ja Euroopassa se on silmällä pidettävä laji! Kainuussa sitä vastoin bongasin enemmän kuoveja kuin koskaan aikaisemmin olen niitä nähnyt. Onkohan kuovi saanut nimensä siitä, että se huutaa ihan selvästi kuooovi, kuooovi.

Kuovi on vaikesti kuvattava, sillä se ei päästä kovinkaan lähelle. Lisäksi sen väritys on todella lähellä kuivaa peltoa, mikä hankaloittaa sen löytämistä. Nyt kuitenkin onnisti, kun kuovi laskeutui lähelle ja vielä kohtaan missä oli vielä lunta jäljellä. Sain tämän yhden kuvan lähelle laskeutuneesta kuovista.

Jormualla kuoveja lenteli isoissa parvissa, mutta niiden lähelle ei päässyt. Ne lehahtivat lentoon ja lensivät pois.

Kuovi
Kuovi lentää
Kuovit

Törmätä rusakkoon

Kävelimme Jormuassa peltotietä pitkin, kun näin liikettä tien päässä lähellä paskatankkia. Kaksi rusakkoa kirmaili keskenään (toisen korvat näkyy alla olevassa kuvassa kuvan keskellä :) ).

Yht´äkkiä toinen rusakoista alkoi juosta meitä kohti. Luulin jo, että se juoksee ohi ja saamme sen kuvattua ihan läheltä. Mutta ei, se huomasi meidät ja jähmettyi paikoilleen noin 20 metrin päähän. Rusakolla on todella pitkät ja isot jalat. Lisäksi sen pää on pyöreään kaniin verrattuna suippo.

Hetken ihmettelyn jälkeen rusakko lähti käpälämäkeen.

Rusakko
Rusakko
Rusakko

Päästä lähelle kurkia

Kajaanissa löytyi syrjäiseltä pellolta kaksi kurkea. Pysyttelimme auton läheisyydessä, jolloin kurjet jatkoivat touhuilua eivätkä häiriintyneet meistä. Nyt on sitten kuvia myös kurkien päästä eikä pelkästään niistä lentoon lähdössä takaapäin kuvattuna. Mutta loppujen lopuksi nämäkin lähtivät karkuun.

kurki
Kurki
Kurjet lentää

Kuvata kaikkea mitä eteen tulee

Jos olet tylsistynyt etkä tiedä mitä voi tehdä Kainuussa, kuvaa kaikkea eteen tulevaa. Tässä muutama vastaan tullut. Yksi on muisto talvesta, yksi suomalaisuuden symboli ja yksi merkki keväästä.

Talven törröttäjä
Koivikko
Vuoden ensimmäinen perhonen

Ja sen jälkeen ajaa kotiin, kun on tehnyt kaiken mitä voi tehdä Kainuussa :)

Hyvää vappua kaikille!

Minna 😊

Islanninhevonen vei sydämeni, haluan takaisin Islantiin

Aivan erityisen ihana islanninhevonen humasi minut ja vei sydämeni. Muistona tuosta hurmurista on upeita kuvia.

Aivan erityisen ihana islanninhevonen hurmasi minut ja vei sydämeni. Olisin voinut napata kaverin mukaani. 

Islanninhevonen
Liikaa tukkaa, mä en nää täältä mitään…

Olin koko matkan aikana etsinyt hevoslaumaa kuvattavaksi, mutta joko hevoset olivat liian kaukana tai satoi vettä. Viimeisenä päivänä ajoimme keskellä maaseutua, kun näin tien vieressä lauman islanninhevosia. 

Hevoset seisoivat laitumella tuulessa ja tuiskussa harjat hulmuten. Näky oli niin ihana, että sanoin mr H:lle: Muutetaan Islantiin hoitamaan hevosia ja lampaita. Sä voit tehdä vaikka kalastusretkiä ja mä hoidan noita ihania hevosia ja järjestän vaelluksia. Ehkäpä joku päivä löydämme itsemme Islannista, kuka tietää!

Tämä kuvissa oleva ruskea kaveri oli todella utelias ja saapui luoksemme, kun kutsuin sitä. Sain edustavan sivukuvan hurmurista. Kuvassa näkyy erittäin hyvin tyypillisen islanninhevosen rakenne: suora profiili, siro pää ja paksu kaula. 

Islanninhevosen historia

Norjalaiset viikingit matkasivat pienten ja lyhytjalkaisten hevosten kanssa Islantiin tuhansia vuosia sitten (900 ekr). On arveltu, että he ottivat mukaansa pieniä hevosia, koska niiden kanssa matkustaminen oli helpompaa. Pienet hevoset veivät nimittäin vähemmän tilaa ja ne pysyivät helpommin pystyssä merenkäynnissä.

Vuonna 982 Islannin parlamentti sääti lain, joka kielsi muiden hevosrotujen tuonnin Islantiin. Niinpä islanninhevonen on ihan oma rotunsa eikä se ole sekoittunut tuhansien vuosisatojen aikana muihin hevosrotuihin. Jos islanninhevonen viedään ulkomaille sitä ei enää koskaan voi tuoda takaisin. 

Islanninhevonen

Islanninhevonen on islantilaisen ystävä

Islanninhevonen selviää talvesta hyvin, sillä talvikarva on paksu ja suojaa hevosta Islannin tuiskuissa. Kuten kuvista voi päätellä, myös harja on tuuhea ja lämmittää mukavasti islanninhevosen niskaa. Hevoset ovat erittäin terveitä. Mahtaako johtua siitä, että hevoset ovat melkein aina ulkona. 

Islanninhevonen

Islanninhevonen on tottuneet kulkemaan vaihtelevissa maastoissa ja aikaisemmin se on avustanut maanviljelyssä, kantanut taakkoja ja toiminut kulkuvälineenä. Vaikka nykyään tiet alkavat olla paremmassa kunnossa ja isoilla maastoautoilla pääsee kulkemaan vaikeassa maastossa, hevoset ovat edelleen tärkeitä islantilaisille. Niitä on tuhansittain Islannissa ja nykyisin nekin palvelevat turismia.

Islanninhevonen

Erityinen hevonen, islanninhevonen

Yleensä hevosilla on kolme askellajia, islanninhevosella niitä on viisi. Käynnin, ravin ja laukan lisäksi se kulkevat tölttiä ja liitopassia. 

Pehmeässä töltissä jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Meno on tasaista ja pehmeää. Nopeassa liitopassissa saman puolen jalkapari käy maassa yhtä aikaa. Sitä osaavat vain lahjakkaimmat hevoset ja taitavimmat ratsastajat.

Olen pari kertaa päässyt ratsastamaan islanninhevosella. Kerran Islannissa ja toisen kerran Suomessa. Koska olen pitkä, minulle islanninhevonen on yleensä liian pieni ratsu. Muuten islanninhevonen on kyllä aivan ihana. 

Islanninhevonen
Islanninhevonen vaellus

Islanninhevosvaelluksia tehdään ympäri saarta ympäri vuoden.  Postaukseni Reykjavikista.  


Reykjavik toukokuussa 2018 by MindyJ

Reykjavik toukokuu 2018, viisi ikimuistoista keväistä päivää. Lähes 1 000 valokuvaa, 1 500 ajettua kilometriä ja upeita maisemia vesiputouksineen.

Kuvausähkyn vuoksi kuvat seisoivat käsittelemättä pilvessä yli puoli vuotta. Onneksi pääsin taas kuvaamisen ja kuvien käsittelemisen makuun käytyäni Myllykoskella viime viikonloppuna. Nyt on tuhannesta valokuvasta 70 jäljellä, julkaisen niitä nyt pikku hiljaa täällä blogissani. 

Reykjavik Islanti
Reykjavik

Islannin pääkaupunki on Reykjavik

Islannin pääkaupunki on Reykjavik, jossa asuu 120 000 islantilaista eli noin kolmannes koko väestöstä (350 000). Wikipedian mukaan Islannissa väestöstä 6,5% on ulkomaalaisia ja suurin joukko on muuttanut Puolasta. Mutta eihän noita ulkomaalaisia ole kuin nippa nappa yli 20 000. Ehdotin Mr H:lle, että myydään talo pois ja muutetaan Reykjavikiin. Ei hän nyt suuremmin innostunut ajatuksesta…

Reykajavik Islanti

Yritimme löytää Reykjavikin sivukaduilta paikallisen ruokapaikan ja päädyimme ihan mukavaan kuppilaan, jossa kala oluen kanssa maistui erinomaiselta. Tosin paikallisia siellä oli vain kourallinen. Oheinen annos maksoi parikymppiä, olut noin 6 euroa. 

Yleensä jokaisella matkalla haluan käydä paikallisessa kirkossa ja niin myös tällä kertaa. Oli todella mukavaa törmätä suomalaisen kuoron esitykseen Reykjavikissa. Taltion upeaa laulua ja se on nyt kuultavissa oheisella videolla. 

Suomalainen kuoro laulaa Reykjavikissa kirkossa

Ilmasto 

Kun lähdimme Suomesta toukokuun alussa oli 10 astetta lämmintä.  Palatessamme takaisin Suomessa oli kesä ja 30 astetta. Viidessä päivässä oli siirrytty myöhästyneestä keväästä kertaheitolla kesään.

Islannissa sitä vastoin oli tasaisen tappava kylmyys. Onneksi oli pipo ja käsineet mukana, ilman niitä olisimme varmasti pysyneet neljän seinän sisällä. 

Reykjavik Islanti

Tosin loman aikana kävi tuuri sään suhteen ja  saimme nauttia upeasta auringon paisteesta ilman pipoa ja hanskoja. Golf-virtauksen ansiosta sää Islannissa on leuto ympäri vuoden. Kesällä voi erittäin lämpimänä päivänä olla jopa 21 astetta ja talvella kylmimmät yöt tipahtavat – 10 asteeseen. 

Rakastuin Islantiin 30 vuotta sitten

Rakastuin Islantiin ollessani siellä kymmenen päivää -80-luvun loppupuolella. Matkasin Norjasta laivalla Seydisfjourdiin ja kiersin saaren ympäri. Mieleni valtasi upean vihreä maa, jota halkoi jää- ja laavakentät. Sugar Cubes (Björkin bändi), islantilaiset villapaidat ja kuivattu kala seurasivat minua Suomeen. Heti Suomeen palattuani halusin sinne takaisin! 

Pari vuotta myöhemmin pääsinkin takaisin Islantiin ja vietin Reykjavikissa kolme kuukautta kesätöissä. Asuin islantilaisessa perheessä ja tutustuin islantilaiseen kotielämään. Melko samanlaista elämää se oli kuin suomalaisillakin. Tosin islantilaiset söivät enemmän kalaa ja työpaikan kuppilassa oli melkein joka päivä tarjolla turskaa. Kesän lopulla alkoi turska tursua korvistakin ulos.

Islantilaiset tekevät paljon töitä

Islantilaisilla on useampi työ eli käytännössä he viikolla ovat aamusta iltaan töissä. Ei ihme, että töitä tehdään paljon, sillä islantilaisilla oli ainakin 30 vuotta sitten vähintään neljä luottokorttia käytössä.

Reykjavikisssa oli -90 luvun alussa muodikkaita vaatteita, sillä islantilaiset uusivat vaatekertansa kuusi kertaa vuodessa. Eurooppalaisia designtuotteita sai Islannista mutta ei välttämättä Suomesta.

Reykajvik Islanti

Nykyään islantilaiset pukeutuvat hyvin samalla tavalla kuin Suomessa enkä löytänyt Reykjavikin keskustasta enää huippumerkkejä, lähinnä kaupat oli täytetty kalliilla islantilaisilla villapaidoilla. 

Reykjavik kasvaa värikkäästi turismin ehdoilla

Reykjavik Islanti

Turismi alkoi vyöryä Islantiin sen jälkeen kun tulivuori Eyjafjallajökull tuprautti savut Euroopan päälle ja Instagramissa jaettiin upeita kuvia Islannin luonnosta.

Reykjavik Islanti

Turismin kasvettua räjähdysmäisesti, pääsyä nähtävyyksiin on rajoitettu ja ihmiset kulkevat aidatuilla alueilla luonnon suojelemisen vuoksi. Aikaisemmin nähtävyyksiin pääsi tutustumaan ilman rajoituksia, mikä mahdollisti parempien kuvakulmien etsimisen. Nykyään se ei enää ole mahdollista. 

Muistojeni Reykjavik on hyvin erilainen kuin se on nykyään. Talot ovat värikkäämpiä ja kaupunki on laajentunut niin etten enää tunnistanut kuin muutaman paikan. 

Reykjavik Islanti

Reykjavikin pääkaduilla turismin tärkeyden huomaa erittäin hyvin, sillä turisteille tarkoitettuja kauppoja ja ravintoloita on vieri vieressä. Niissä hinnat on huomattavasti korkeammat kuin kaupungin ulkopuolella. Aiemmin villapaidan sai 100 markalla, nyt niistä saa maksaa 100-140 euroa.  

Lisää kuvia ja kertomusta Islannista tiedossa lähiaikoina. Seuraavaksi julkaisen kuvia upeista Islannin hevosista. 

Minna ❤️

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on poikkeus luonnonpuistojen joukossa, sillä se on avoin yleisölle. Yleensä luonnonpuistot ovat suljettuja yleisöltä, sillä luonnonpuistojen suojelu on tiukempaa kuin kansallispuistojen.

Karkali nature park

The Karkali nature park is one of the finest grove areas in Southern Finland. Its landscape has a unique touch to it in the spring, summer and autumn. The glow of white windflowers in the spring is amazing and the fall colors of the trees during the autumn are radiant (www.visitlohja.fi).

Karkali luonnonpuisto, Karkali nature park

Luonnonpuisto on luonnontilainen

Luonnonpuisto on pyhitetty suojelulle ja tieteelliselle tutkimukselle (voit halutessasi lukea lisää TÄÄLTÄ). Luonnonpuistossa metsät pidetään luonnontilaisina, jotta luonnon muutoksia pystytään seuraamaan ja mm. kaatuneiden puiden annetaan maatua paikoillaan.

Vain muutamassa luonnonpuistossa Karkalin lisäksi on mahdollista kulkea merkittyjä reittejä pitkin. Muita yleisölle avoinna olevia luonnonpuistoja ovat KevoKoivusuoMallaPaljakkaSalamanperäSompi ja Vaskijärvi.

luonnontilainen metsäLuonnontilainen metsä

Lohjan luonnosta

Lohja on viimeisten kahden vuoden aikana tullut tutuksi mökkiprojektin puitteissa. Täytyy myöntää, että olen rakastunut Lohjan upeaan luontoon. Luonto on runsas ja monipuolinen suotuisan ilmaston, kalkkipitoisen ja rehevän maaperän sekä pitkän kasvukauden ansiosta.

Karkalissa kasvaa Suomessa harvinaiset jalavalajit, kynä – ja vuorijalava sekä  niinipuu eli metsälehmus, josta tehtiin aikoinaan purjelaivan köysiä. Alla olevissa kuvissa ei näitä puita kuitenkaa taida olla…

Syksyinen ruska, Karkali luonnonpuistoKarkali luonnonpuisto, Karkali nature park

Upean väriloiston lisäksi näin Karkalissa myös kolme korppia, joista yksi ajoi takaa haukkaa. Valitettavasti kamerassa oli liian lyhyt putki paikoillaan ja kuva linnuista jäi ottamatta. Korppi on Luontoportin mukaan Suomessa runsaslukuinen, mutta itse näin tämän linnun elävänä nyt ensimmäistä kertaa. Ensi kerralla olen varustautunut korpin tapaamiseen paremmin.

Karkalissa on ollut asutusta

Karkalin niemessä on ollut asutusta 1500-luvulta lähtien ja siellä on sijainnut kolme torppaa. Luonnon säilymisen kannalta tärkeää aikaa oli, kun arkkipiispa Gustaf Johanssonilla oli kesänviettopaikka Karkalissa.  Asunnoista on jäljellä vähän ja mm. arkkipiispan kesänviettopaikalla on nykyään aukea, jossa sijaitsee pari pöytää eväiden syömistä varten.

Alla olevien kuvien varrella asutusta ei ole ollut, nämä kuvat lähinnä niiden erilaisuuden vuoksi.

Pähinäpensaslehto, Karkali luonnonpuistoKuusimetsä luonnontilassa, Karkali luonnonpuisto

Karkalin luontopuolut

Karkalin luonnonpuistoon pääsee tutustumaan joko 2 km:n pitkää Hanski-Hakin luontopolkua tai niemen kärkeen asti kulkevaa 6 km:n polkua pitkin. Lyhyemmän reitin varrella on luontotauluja, jotka kertovat Karkalin luonnon monimuotoisuudesta.

Pidemmän reitin varrella niemen kärjessä on melko vaikea kulkuinen polku (kiviä ja epätasaista maata), joten kannattaa varata hyvät ja tukevat jalkineet mukaan. Hai-saappailla kulku oli melkoisen epävarmaa, en suosittele.

Pähkinäpensaslehto, Karkali luonnonpuistoPähinäpensaslehto, Karkali luonnonpuistoKuusimetsä, Karkali luonnonpuisto

Keväällä tulen ehdottomasti kuvaamaan vuokkojen väriloistoa.

Syksyn tunnelmiin,

Minna ❤️