Risslan koski on Nukarinkosken ohella kauneimpia koskia, joita olen nähnyt. Keväältä 2017 Kim Simonssenin kirjan Tales of the Moss people innoittamana kävin tutustumassa koskeen ensimmäisen kerran. Olin haltioissani upeasta koskesta. Syksyllä kävin kuvaamassa siellä uudelleen, tosin nyt kosken sivuhaarassa (sijaitsee kosken länsipuolella). Lisäksi suuntasin sinne nyt viikonloppuna kuvaamaan talvista koskea.

Virtaava vesi on aina kiehtonut minua. Muistan, kun lapsena kolusin kaikki lähiympäristön purot ja joet. Oli ihanaa katsoa veden virtausta ja kuunnella veden solinaa. Uitin kaarnaveneitä ja tein pieniä patoja puroon. Kuvaamisen myötä ihastuin koskiin. Kuten blogistani voi huomata, olen tämänkin talven aikana viettänyt melkoisen monta viikonloppua  Nurmijärvellä joko Myllykoskella tai Nukarinkoskella.

Voit lukea Suomen luonnonvaraisista koskista lisää täältä.