Reykjavik toukokuu 2018, viisi ikimuistoista keväistä päivää. Lähes 1 000 valokuvaa, 1 500 ajettua kilometriä ja upeita maisemia vesiputouksineen.

Kuvausähkyn vuoksi kuvat seisoivat käsittelemättä pilvessä yli puoli vuotta. Onneksi pääsin taas kuvaamisen ja kuvien käsittelemisen makuun käytyäni Myllykoskella viime viikonloppuna. Nyt on tuhannesta valokuvasta 70 jäljellä, julkaisen niitä nyt pikku hiljaa täällä blogissani. 

Islannin pääkaupunki on Reykjavik

Islannin pääkaupunki on Reykjavik, jossa asuu 120 000 islantilaista eli noin kolmannes koko väestöstä (350 000). Wikipedian mukaan Islannissa väestöstä 6,5% on ulkomaalaisia ja suurin joukko on muuttanut Puolasta. Mutta eihän noita ulkomaalaisia ole kuin nippa nappa yli 20 000. Ehdotin Mr H:lle, että myydään talo pois ja muutetaan Reykjavikiin. Ei hän nyt suuremmin innostunut ajatuksesta…

Yritimme löytää Reykjavikin sivukaduilta paikallisen ruokapaikan ja päädyimme ihan mukavaan kuppilaan, jossa kala oluen kanssa maistui erinomaiselta. Tosin paikallisia siellä oli vain kourallinen. Oheinen annos maksoi parikymppiä, olut noin 6 euroa. 

Yleensä jokaisella matkalla haluan käydä paikallisessa kirkossa ja niin myös tällä kertaa. Oli todella mukavaa törmätä suomalaisen kuoron esitykseen Reykjavikissa. Taltion upeaa laulua ja se on nyt kuultavissa oheisella videolla. 

Ilmasto 

Kun lähdimme Suomesta toukokuun alussa oli 10 astetta lämmintä.  Palatessamme takaisin Suomessa oli kesä ja 30 astetta. Viidessä päivässä oli siirrytty myöhästyneestä keväästä kertaheitolla kesään.

Islannissa sitä vastoin oli tasaisen tappava kylmyys. Onneksi oli pipo ja käsineet mukana, ilman niitä olisimme varmasti pysyneet neljän seinän sisällä. 

Tosin loman aikana kävi tuuri sään suhteen ja  saimme nauttia upeasta auringon paisteesta ilman pipoa ja hanskoja. Golf-virtauksen ansiosta sää Islannissa on leuto ympäri vuoden. Kesällä voi erittäin lämpimänä päivänä olla jopa 21 astetta ja talvella kylmimmät yöt tipahtavat – 10 asteeseen. 

Rakastuin Islantiin 30 vuotta sitten

Rakastuin Islantiin ollessani siellä kymmenen päivää -80-luvun loppupuolella. Matkasin Norjasta laivalla Seydisfjourdiin ja kiersin saaren ympäri. Mieleni valtasi upean vihreä maa, jota halkoi jää- ja laavakentät. Sugar Cubes (Björkin bändi), islantilaiset villapaidat ja kuivattu kala seurasivat minua Suomeen. Heti Suomeen palattuani halusin sinne takaisin! 

Pari vuotta myöhemmin pääsinkin takaisin Islantiin ja vietin Reykjavikissa kolme kuukautta kesätöissä. Asuin islantilaisessa perheessä ja tutustuin islantilaiseen kotielämään. Melko samanlaista elämää se oli kuin suomalaisillakin. Tosin islantilaiset söivät enemmän kalaa ja työpaikan kuppilassa oli melkein joka päivä tarjolla turskaa. Kesän lopulla alkoi turska tursua korvistakin ulos.

Islantilaiset tekevät paljon töitä

Islantilaisilla on useampi työ eli käytännössä he viikolla ovat aamusta iltaan töissä. Ei ihme, että töitä tehdään paljon, sillä islantilaisilla oli ainakin 30 vuotta sitten vähintään neljä luottokorttia käytössä.

Reykjavikisssa oli -90 luvun alussa muodikkaita vaatteita, sillä islantilaiset uusivat vaatekertansa kuusi kertaa vuodessa. Eurooppalaisia designtuotteita sai Islannista mutta ei välttämättä Suomesta.

Nykyään islantilaiset pukeutuvat hyvin samalla tavalla kuin Suomessa enkä löytänyt Reykjavikin keskustasta enää huippumerkkejä, lähinnä kaupat oli täytetty kalliilla islantilaisilla villapaidoilla. 

Reykjavik kasvaa värikkäästi turismin ehdoilla

Turismi alkoi vyöryä Islantiin sen jälkeen kun tulivuori Eyjafjallajökull tuprautti savut Euroopan päälle ja Instagramissa jaettiin upeita kuvia Islannin luonnosta.

Turismin kasvettua räjähdysmäisesti, pääsyä nähtävyyksiin on rajoitettu ja ihmiset kulkevat aidatuilla alueilla luonnon suojelemisen vuoksi. Aikaisemmin nähtävyyksiin pääsi tutustumaan ilman rajoituksia, mikä mahdollisti parempien kuvakulmien etsimisen. Nykyään se ei enää ole mahdollista. 

Muistojeni Reykjavik on hyvin erilainen kuin se on nykyään. Talot ovat värikkäämpiä ja kaupunki on laajentunut niin etten enää tunnistanut kuin muutaman paikan. 

Reykjavikin pääkaduilla turismin tärkeyden huomaa erittäin hyvin, sillä turisteille tarkoitettuja kauppoja ja ravintoloita on vieri vieressä. Niissä hinnat on huomattavasti korkeammat kuin kaupungin ulkopuolella. Aiemmin villapaidan sai 100 markalla, nyt niistä saa maksaa 100-140 euroa.  

Lisää kuvia ja kertomusta Islannista tiedossa lähiaikoina. Seuraavaksi julkaisen kuvia upeista Islannin hevosista. 

Minna ❤️