Hännätön orava asuu Seurasaaressa

Olin joulukuun lopulla Seurasaaressa ajatuksena kuvata oravia. Löysin yhden hännättömän oravan, josta kuvia blogissani.

Hännätön orava

Hännätön orava asuu Seurasaaressa, kuten kuvista voit havaita. Kuljin polkua pitkin ja havaitsin liikettä metsikössä. Katselin tarkemmin enkä aluksi ollut uskoa näkemääni. Mikä vika tuossa oravassa on? Onko se sairas? Mitä ihmettä, siltä puuttuu häntä. Tunsin sitä kohtaan sääliä. Mutta hetken kuluttua sen olemus sai jo minut hymyilemään. Hännätön orava ei todellakaan ollut sairas, sillä se syödä mussutti pähkinöitä hyvällä ruokahalulla.

Hännätön orava

Mutta häntä on oravan kruunu vai onko? Tätä jäin miettimään sen jälkeen, kun kohtasin hännättömän oravan Seurasaaressa joulukuun loppupuolella. Yleensä orava pitää häntää pystyssä päänsä takana ja nyt kun sitä ei ollut, orava näytti alastomalta, kruunuttomalta. Suloinen orava oli ilman häntääkin, mutta luultavasti hännättömyys vaikuttaa sen tasapainoon sen kiipeillessä puissa.

Hännätön orava

Hännätön orava

Ensimmäiset orava kuvani

Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani kymmenen vuotta sitten. Kuvasin koko ajan ja kaikkea. Tytöt, linnut ja oravat olivat malleina useissa kuvissa. Seurasaaressa kävin usein kuvaamassa, sillä siellä oli iso lauma kesyjä kädestä syöviä oravia ja asuin tuolloin Helsingin keskustassa.

Alla olevat kuvat on kuvattu elokuussa 2008, jolloin tytöt olivat 8 ja 10 vuotiaita, oravien ikää en osaa veikata. Repalekorvainen vaikuttaa kuitenkin vanhimmalta. Oravat olivat todella kesyjä ja kiipesivät jopa jalkaa pitkin hakemaan pähkinöitä kädestä.

Näitä kuvia katsoessa voi havaita, että oravan turkki kesällä on kauniin punaruskea ja häntä tuuhea. Talvella sen turkki on harmaa ja häntä (tosin sitä tuolla hännättömällä ei ole) ohut.

Orava Seurasaari elokuu 2008

Orava Seurasaari elokuu 2008

Orava Seurasaari elokuu 2008

Seurasaari

Seurasaari on ulkomuseo Helsingissä, jossa on mahdollisuus tutustua suomalaiseen rakennushistoriaan. Talonpoikaisrakennuksia alettiin siirtää Seurasaareen 1900-luvun alkupuolella ja ensimmäisenä sinne siirrettiin Konginkankaalainen Niemelän torppa. Lisäksi siellä on nähtävillä mm. Karunan kirkko, pohjalaistalot Ivars ja Kurssi, Kahiluodon kartano Taivassalosta sekä Iisalmen maalaiskunnan papilla. Viimeksi siirrettiin Savitaipaleen maalaiskaupan aitat vuonna 2002. Löydät lisää luettavaa Seurasaaresta täältä.

Aitan ikkunaluukut Seurasaari

Rakennukset ovat mielenkiintoisia, mutta erityisesti minua Seurasaaressa on aina kiehtonut siellä elävät linnut ja oravat. Ne ovat nimittäin kesyjä ja tulevat hakemaan pähkinöitä kädestä. Kannattaa siis varata pähkinöitä mukaan, saat takuuvarmasti tintin kädellesi istumaan. Tämä sinitiainen seuraili minua lähietäisyydeltä ja kävi kädellä syömässä.

Sinitiainen Seurasaari maaliskuu 2018

Valokuvaaminen on todella antoisa harrastus ja nykytekniikalla myös helppoa. Suosittelen hyvän kameran hankkimista ja rohkeutta kokeilla muillakin kuin automaattisäädöllä. Onnea kokeiluihin!

 

 

Talvi se vaan jatkuu ja Nuuksio on jäässä, missä on kevät?

Talvi se vaan jatkuu, mutta missä on kauan kaivattu kevät. Ensin talvea odotettiin kovasti, mutta oli vaan märkää ja nurmikko vihersi. Sitten yllättäen vyöryi Etelä-Suomeen lumimyräkkä ja paukkupakkaset. Nyt odotetaan kevättä, mutta talvi pitää kynsin hampain kiinni eikä päästä irti. Hyvä puoli pitkään maaliskuun talvessa on se, että on valoisaa eikä sada vettä. Nuuksio ainakin näyttää parhaimpia puoliaan juuri nyt.

Valokuvaus

Talvella on ollut uskomattoman ihania valokuvaushetkiä mm. MyllykoskellaNukarinkoskella ja Risslan koskella, joista voit lukea lisää blogistani. Oma lukunsa oli Seurasaaressa elävän hännättömän oravan kuvaaminen joulukuun alkupuolella. Seuraava postaus onkin sitten pikku oravasta. Nyt olen ollut kuvaamassa Nuuksiossa, sillä olen talvilomalla. Muun perheen ollessa töissä tai koulussa, olen viettänyt vapaa-aikani valokuvaillen ja kirppareita kierrellen.

Nuuksio

Nuuksio on Etelä-Suomen tunnetuin kansallispuisto, jossa kulkeminen on suhteellisen helppoa. Sanon näin, sillä varsinkin talvella luontopolut voivat olla todella jäisiä ja koska korkeuserot ovat suuret, välillä mäkeä alastuleminen on melkeinpä vaarallista. Nastakengät talvella ovat ehdoton must Nuuksio-kierroksella.

Eilen lähdin jo aamulla aikaisin Nuuksioon, jossa viikonloppuna näimme Valklammen rannalla upeat jäätyneet kalliot. Lammen ranta alkaa olla petollinen, sillä lammelle astuessani jalka meni jään läpi ja pulppasin oikein kunnolla. Kenkä kastui ja kuljin märällä kengällä parisen tuntia sillä halusin tallentaa jään ennen kuin se sulaa tai järvi muuttuu vedeksi. Välillä kyllä mietin miten järkevää jäällä seisominen on, sillä jää paukkui. Mutta nämä kuvat oli saatava kaikesta huolimatta.

Talvi jäädyttänyt kivetkin, missä on kevät

Talvi jäädyttänyt kivetkin, missä on kevät

Talvi jäädyttänyt kivetkin, missä on kevät

Omakuva

Kun olin kuvannut jääkuvat, ajattelin harjoitella kameran edessä olemista. Viikon päästä nimittäin on töissä valokuvaus ja jos jotain inhoan niin oman pärstän kuvaamista. Eikä kuulemma riitä pelkkä naamakuva vaan pitää ottaa kokovartalokuva. OMG! Selfien ottaminen järjestelmäkameralla ei ole kovinkaan helppoa, sillä kamera pitää tarkentaa manuaalisesti. Jos ei ole kiintopistettä, johon tarkentaa, kuvaus on melkeinpä mahdotonta.

Alla olevassa kuvassa kohdentaminen oli helppoa, sillä käytin tarkentamiseen kiven vieressä olevaa puuta.

MindyJBlog oma kuva

Mutta tämän alla olevan kuvan tarkentamisessa meni aikaa enkä meinannut saada kuvaa tarkennettua. Lopulta sain kameran tarkennettua oikeaan kohtaan kepin avulla. Siinä sitä nyt sitten seistään keskellä kuvaa!

MindyJBlog oma kuva

Tässä vielä kuva lauantailta, jolloin kävimme ensimmäisen kerran Valklammella. Kiipesimme ylös lammen länsipuolella olevalle kalliolle. Tarkensin kameran ja kapusin kalliota alas lammelle. Mr H toimi kaukolaukaisimena :)

Nuuksio Valklampi talvi 2018

Mikäli olet kiinnostunut Nuuksion luontopoluista voit lukea niistä täältä.

Joko sinä odotat kevättä? Minä odotan! Oikein aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni.

 

 

 

 

 

 

Risslan koski kuvattuna syksyllä ja talvella

Risslan koski on Nukarinkosken ohella kauneimpia koskia, joita olen nähnyt Etelä-Suomessa. Blogissani kuvia syksyisestä ja talvisesta koskesta.

Risslan koski on Nukarinkosken ohella kauneimpia koskia, joita olen nähnyt. Keväältä 2017 Kim Simonssenin kirjan Tales of the Moss people innoittamana kävin tutustumassa koskeen ensimmäisen kerran. Olin haltioissani upeasta koskesta. Syksyllä kävin kuvaamassa siellä uudelleen, tosin nyt kosken sivuhaarassa (sijaitsee kosken länsipuolella). Lisäksi suuntasin sinne nyt viikonloppuna kuvaamaan talvista koskea.

Virtaava vesi on aina kiehtonut minua. Muistan, kun lapsena kolusin kaikki lähiympäristön purot ja joet. Oli ihanaa katsoa veden virtausta ja kuunnella veden solinaa. Uitin kaarnaveneitä ja tein pieniä patoja puroon. Kuvaamisen myötä ihastuin koskiin. Kuten blogistani voi huomata, olen tämänkin talven aikana viettänyt melkoisen monta viikonloppua  Nurmijärvellä joko Myllykoskella tai Nukarinkoskella.

Fiskars, Risslan koski

Risslan koski Fiskars

Risslan koski Fiskars

Fiskars, Risslan koski talvella 2018

Fiskars, Risslan koski talvi 2018

Jäätynyt koski Risslan, Fiskars

Koskikara Risslan Fiskars

Voit lukea Suomen luonnonvaraisista koskista lisää täältä.

 

Syksy on täällä taas

Syksy on vuodenajoista minulle mieluisin. Luonto puhkeaa väriloistoonsa, valo on pehmeää ja kylmissä päivissä on oma tunnelmansa.

Syksy on vuodenajoista minulle mieluisin. Luonto puhkeaa väriloistoonsa, valo on pehmeää ja kylmissä päivissä on oma tunnelmansa. Metsät ovat täynnä sieniä ja muutenkin kesän aikana kasvanut sato on valmista poimittavaksi. Syksyyn liittyy myös voimakkaat tuulet, jotka saavat meren tyrskyämään ja puiden latvat humisemaan.

Tänään olin käymässä Inkoossa ja samalla reissulla otin myös kuvia syksyisestä luonnosta. Harmi, että sade lopetti hyvin alkaneen kuvaussession. Onneksi ehdin ottaa muutaman kuvan ennen sateen saapumista.

Syy Inkoon reissuun oli farkut. Inkoon keskustassa on nimittäin laadukas vaateliike, Newport, jolla on erittäin laaja valikoima Mos Moshin farkkuja ja muita vaatteita. Löysin jälleen kerran ihanat farkut itselleni.

_MG_4961

Inkoo vanha mökki ruska lokakuu 2017

Inkoon Rantatie lokakuu 2017

Pihlajanmarjat

Porkkala lokakuu 2017

Syksy

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Oheinen ihana runo on kopioitu KaksPlussan keskustelupalstalta.

Huomiseksi on luvattu rankkaa sadetta. Ehkäpä lähden käymään vaihteeksi jossakin museossa.

terveiset

Risslan putoukset

Risslan putous on ehdottomasti kaunein näkemäni koski Fiskarsin ruukkikylän pohjoispuolella.

Törmäsin Firskarsissa käydessäni Kim Simonssenin kirjaan Tales of the Moss People ja siinä olevaan kahteen kuvaan:

Seuraavana viikonloppuna tapasin itse taitelijan Suomi-näyttelyn avajaisissa ja kuulin, että kuvassa oleva maaginen koski on Risslan koski Fiskarsin pohjoispuolella. Risslan pato sijaitsee Fiskarsin pohjoispuolella Risslanharjulla.  Sen pohjoispuolella sijaitseva Myllyjärvi laskee Risslan koskeen.

Tälle alueelle rakennettiin vuonna 1899 pato ja sähkövoimala Fiskarsin ruukkia varten. Vesi johdettiin padolta turbiiniin 80 cm:n paksuisella puuputkella. Putken kiviset perustat ovat vielä paikallaan ja putken jäännöksiä näkyy padon alapuolella. Risslan kosket sijaitsevat luonnonsuojelualueella ja ovat Etelä-Suomen korkeimpia koskia. Lisää tietoa koskiryhmästä voi lukea TÄÄLTÄ.

Alajuoksulla kosken varren puita ja kiviä katsellessani mieleeni tuli Kim Simonssenin patsaat, The Moss People. Onkohan taitelija saanut inspiraation teoksiinsa täältä, jossa sammal on peittänyt kauniisti puiden rungot ja puron varressa olevat kivet.

_MG_4492
_MG_4490
_MG_4497Risslan putous on ehdottomasti kaunein näkemäni koski. Rinne on melkoisen jyrkkä, minkä huomasin kavutessani painavan kamerarepun ja isojen hölskyvien saappaiden kanssa kumpuilevassa metsäisessä maastossa. Hiki nousi pintaan ja reisilihakset olivat koetukselle. Kapuaminen oli kyllä vaivan arvoista näiden upeiden maisemien vuoksi.

_MG_4505
Risslan putous alkaa vanhalta vuonna 1899 rakennetulta padolta, jolla on aikoinaan säädelty Myllyjärven korkeutta ja tuotettu sähköä Fiskarsin ruukille. Padon päällä voi kävellä, tosin omalla vastuullaan kaiteiden puuttuessa padon kummaltakin reunalta.

_MG_4555
_MG_4538_MG_4541

Puron reunalla on vielä näkyvillä puisen vesiputken alla olleet metallista valmistetut tuet. Kuulin paikalle osuneelta fiskarsilaiselta, että vesiputki on tuhopoltettu jossakin vaiheessa.

_MG_4586_MG_4567

_MG_4591

Ympäristössä kasvaa myös pähkinäpensaita ja sinivuokkoja. Lisäksi löysin vanhan numerokyltin kiven päältä.

_MG_4559_MG_4564_MG_4589

Kesällä tulemme tänne uudelleen kuvaamaan. Minut tämä koski hurmasi. Oletko sinä käynyt Risslan joella? Minkälaisia muistoja sinulla on koskesta?

terveiset