Syksy on vuodenajoista minulle mieluisin. Luonto puhkeaa väriloistoonsa, valo on pehmeää ja kylmissä päivissä on oma tunnelmansa. Metsät ovat täynnä sieniä ja muutenkin kesän aikana kasvanut sato on valmista poimittavaksi. Syksyyn liittyy myös voimakkaat tuulet, jotka saavat meren tyrskyämään ja puiden latvat humisemaan.

Tänään olin käymässä Inkoossa ja samalla reissulla otin myös kuvia syksyisestä luonnosta. Harmi, että sade lopetti hyvin alkaneen kuvaussession. Onneksi ehdin ottaa muutaman kuvan ennen sateen saapumista.

Syy Inkoon reissuun oli farkut. Inkoon keskustassa on nimittäin laadukas vaateliike, Newport, jolla on erittäin laaja valikoima Mos Moshin farkkuja ja muita vaatteita. Löysin jälleen kerran ihanat farkut itselleni.

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Oheinen ihana runo on kopioitu KaksPlussan keskustelupalstalta.

Huomiseksi on luvattu rankkaa sadetta. Ehkäpä lähden käymään vaihteeksi jossakin museossa.