30, 40, mitä seuraavaksi

IMG_0330

Kolmekymppisenä oli kriisi lapsettomuudesta. Tuntui, että kaikilla muilla oli lapsia, mutta itselläni VAIN poikaystävä ja kissa. Parikymppisenä oli ajatuksena ollut, että ensin pitää valmistua, löytää työpaikka, hankkia asunto ja vasta sitten miettiä lapsia. Kaikki nämä etapit oli saavutettu ennen kolmekymppiä, mutta missä olivat lapset. 35-vuoteen mennessä kaksi kaunista tyttöä oli elämässämme ja kolmenkympin kriisi vaihtui neljäänkymppiin.

Aloin kapinoida ammatinvalintaani vastaan. Ihan väärä valinta. Eläinlääkärinä olisin ollut jotakin, mutta en tekniikan ihmisenä. Tätä kapinaa onkin sitten jatkunut ja se jatkuu varmaan niin kauan kuin olen työelämässä. Olen monesti miettinyt, miksi näin. Luin tänään Hesarista miehestä, joka on päättänyt pyöräillä ympäri maapallon, kun ei enää saanut nukuttua öisin. Rohkea päätös. Vuorotteluvapaa on kuitenkin helpompi tapa ottaa etäisyyttä nykyiseen elämäänsä ja moni käyttääkin tilaisuutta selvittäkseen ajatuksiaan ja ladatakseen akkujaan. Houkutteleva ajatus, mutta mahdotonta nykyisessä tehtävässäni. Ei auta muu kuin jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kapinalla tai ilman.

Eikö nyt sitten pukkaakin jo uutta kriisiä. Nyt kapinoin kaupungissa asumista vastaan. HALUAN maalle kaivamaan maata ja istuttamaan kukkia ihanaan puutarhaan. Talon pitää olla söpö ja romanttinen, vastakohta nykyiselle modernille kodille. KÄÄK! En jaksa enää näitä kriisejä. Mutta ehkä tämä kriisi ratkeaa helposti. Ei muuta kuin tarjousta kehiin ja toivomaan sitten parasta!

Punainen tupa ja perunamaa

Keväällä päätin, että talon etsintä on ohi ja vuokrahuvila on hyvä vaihtoehto. Hetken se olikin hyvä vaihtoehto, mutta, mutta. Tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla. Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kallista. No, ei ole tuollaiset talot minulle. Vastaan tulee ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa!
_MG_9713_edited-1

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Miksiköhän purkukuntoinen? Ajamme siis tyttären ja kissan kanssa taloa kohti, aurinko paistaa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Siellä se seisoo pellon reunassa pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä. Kaivokin kuivunut. Myyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin. En ymmärrä mikä tässä talossa minua viehtää.

Punainen tupa ja perunamaa Inkoossa

Punainen tupa ja perunamaa olivat olleet haaveena jo pitkään. Pitkän etsinnän jälkeen kyllästyin etsimiseen ja keväällä päätin vuokrata huvilan, tupa jäi siis haaveeksi. Hetken vuokrahuvila olikin hyvä vaihtoehto, mutta tässä sitä nyt jälleen ollaan Oikotiellä katsomassa, mitä on tarjolla.

Toinen toistaan hienompaa ja erittäin kalliita huviloita. Vastaan tulee kuitenkin ilmoitus: 1930-luvulla rakennettu hirsinen vapaa-ajanasunto rauhallisella sijainnilla Inkoossa! Taloa pitää päästä katsomaan.

Masardikattoinen pieni tupa

Keittiö ja yksi huone, ilmoituksen mukaan purkukuntoinen. Talo on lähellä vuokrahuvilaa ja lähdemme yhdessä tyttären ja kissan kanssa etsimään taloa. Tie jatkuu mutkitellen ja mutkan jälkeen näen talon. Pellon reunassa on pieni masardikattoinen talo villiintyneen pihamaan keskellä, niin idyllinen kuin olla voi.

Punainen tupa Inkoossa

Punainen tupa InkoossaMyyjä kertoo, että talon omistaja on kuollut 10 vuotta sitten. Myyjällä on kiire ja jään yksin tutkimaan vanhaa taloa. Talon sisällä tunnelma on pysähtynyt ja tuntuu kuin siellä vieläkin asuttaisiin.

Tulen kuitenkin järkiini, sillä talon remontoiminen olisi vaatinut erittäin paljon aikaa ja rahaa enkä yksin ollut halukas siihen ryhtymään. Punainen tupa elää siis yhä haaveissani.

Punainen tupa Inkoossa

Reealla on päällään haalari, koska Reaalla on masussa steriloinnin jäljiltä iso haava.