Helsinki – Mindyjblog

Vanhasta Abinaksi

Vanhojen tanssit ovat pukuloistoa parhaimmillaan ja penkkariajeluissa voi löytää tämän päivän trendit. Kuvia Märsky abeista.

Aika lentää siivillä. Vuosi sitten vanhin tyttäreni tanssi Vanhojen tanssit Märskyssä ja tänään hänellä oli penkkariajelut. Vanhojen tansseista kuvat ovat olleet kovalevyllä odottamassa ja vihdoin tänään sain ne valmiiksi. Ei siihen mennytkään kuin vuosi.

Tyttären mekko on ostettu Meccosta ja hiukset ja meikki tehtiin Blackoutissa. Nykyään Vanhojen tansseihin käytetään huomattavasti enemmän rahaa ja aikaa valmistaumiseen kuin omassa nuoruudessani. Äitini ompeli minulle mekon ja minulla oli isoäitini vanha hartiahuivi. Hiukset sentään laitettiin kampaajalla, mutta meikki oli omasta takaa. Mutta se oli silloin se. Nyt on näin ja hyvä niin. Kauniita nuoria naisia sain tuon päivänä aikana kuitenkin kuvata.

Tänään oli vuorossa Märskyn Abinoiden penkkariajelut. Löysin Märskyn jengin Carusellin luota Ullanlinnasta ennen ajelujen alkamista. Tyttäreni ja hänen paras ystävänsä olivat pukeutuneet Cookie monstereiksi ja meno paikalle saapuessani oli jo melkoisen railakasta. Aloittaessani kuvaamisen koko kuorma-auto huusi ÄITI, ÄITI tyttäreni innoittamana.

Tsemppiä kaikille abeille ylppäreihin! Toivotan teille kaikille onnea tulevaan koitokseen.

Vanhankaupunginlahti ja Lammassaari

Upea Vanhankaupunginlahti ja urbaani Lammassaari ovat mainio kuvauskohde kamerakuumeesta kärsiville.

Kamerakuumetta oli kestänyt yli kuukauden. Se alkoi pakkaspäivän kuvaamisesta Uunisaaressa. Lauantaina mies halusi Rajalaan vielä kerran katsomaan kameroita. Arvasin, että kaupasta ei ilman kameraa lähdetä. Hänellä kun kamera pyöri mielessä kaiken aikaa.

Sony alfa 7 on nyt hänen ja sunnuntaina ehdotin kuvausretkeä Vanhankaupunginlahdelle, jossa olen aikaisempina vuosina käynyt usein kuvausretkillä. Espoossa paistoi aurinko, mutta Vanhankaupunginlahdella oli puolipilvistä.

Vanhankaupaungilahdelle Matinkaaren sillan toiseen päähän oli ilmestynyt naispatsas, joka katseli kosken suuntaan. Siinä kalliolla istuu Katariina Saksilainen, joka oli Helsingin vuonna 1550 perustaneen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ensimmäinen puoliso ja kuningas Eerik XIV :n äiti. Hän eli vain päivää vaille 22-vuotiaaksi ja menehtyi ollessaan raskaana uudestaan. Patsaan on veistänyt Hannu Konttinen.

Koski oli paksussa jäässä, kuten myös joki ja Vanhankaupunginlati. Koska koskessa ei tällä kertaa ollut mitään kuvattavaa, ehdotin kävelyretkeä pitkospuita pitkin Lammassaareen, sillä jäälle meno ei aluksi houkutellut.

Pilkkijöitä oli jäällä kymmenkunta. Onkohan Vanhankaupungilahden vesi muuttunut vähemmän myrkylliseksi kuin se oli vuonna 2012, jolloin Evira kehotti olemaan syömättä sieltä pyydettyjä ahvenia. Myös joesta saatavissa kuhissa oli tutkimusten mukaan myrkkyjä. Itse en kaloja tästä paikasta söisi, sillä tinayhdisteet häviävät vedestä erittäin hitaasti.

Lammassaari on Helsingin kaupungin omistama ulkoilusaari. Saareen pääsee pitkospuita pitkin, josta edelleen voi pitkospuita pitkin jatkaa matkaa Kuusiluodolle.

Lähdimme siis pitkospuita pitkin Lammassaareen, mutta upea auringonpaiste houkutteli meidät jäälle. Jäätä pitkin kävellessämme kuljimme reitin väärin päin eli saavuimme ensin Kuusiluodon edustalle, josta jatkoimme Lammassaareen.

Lammassaaressa vallitsee urbaani mökkitunnelma. Saaressa on 106 yksityistä mökkiä tai kesämajaa, jotka on pääosin rakennettu 1950–1960-luvuilla. Joukkoon mahtuu myös tuliteriä hyvin varusteltuja mökkejä.

Lammassaaren urbaani kesäparatiisi

Urbaani kesäparatiisi Lammassaari

Lammassaaren urbaani kesäparatiisi

Lammassaaren historia kietoutuu yhteen raittiusaatteen kanssa. Raittiusseura Koitto vuokrasi Lammassaaren 1904 Helsingin kaupungilta kesäsiirtolaksi, jonka tarkoituksena oli “parantaa työväestön elinoloja tarjoamalla kesävirkistystä puhtaassa luonnossa”. Mökit olivat aluksi kevytrakenteisia pahvimökkejä, jotka purettiin talveksi. Myöhemmin niitä alettiin rakentaa laudasta ja ne muuttuivat pysyviksi.

Koiton omistuksessa on tänäkin päivänä mm. Lammassaaren juhlatila Pohjolan Pirtti (1905) sekä 1800-luvulla rakennettu empiretyylinen Lepola, jota vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön.

Lammassaaressa on aikoinaan pidetty myös lampaita. Nyt ne viettävät aikaansa pienellä luodolla, jonka edustalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä värikkäiden jumppapallojensa kanssa. Mistäköhän mahtoi olla kyse?

Piikkilankaa Lammassaari

Vanhankaupunginlahti Helsinki

Luodolta eksyimme melko tiheään kaislikkoon. Hetken jo ajattelin jäämmekö sinne pyörimään ympyrää. Onneksi partiotaidot olivat tallella. Kaupungissakin voi siis melkein eksyä kaislikkoon.

Nuoret tytöt kuvasivat joen jäällä toinen toisiaan. Ilmeisesti kaatuminen oli IN, hauskaa ainakin oli.

Valokuvaus on vienyt minua erilaisiin paikkoihin, mutta tämä kohde on ehdottomasti mielenkiintoisin. Vanhankaupunginlahti ja Lammassaari ovat bussimatkan päässä Helsingin keskustasta ja aivan mahtavia paikkoja myös lintujen bongaamiseen. Kannattaa käydä tutustumassa!

Kylmä kuin helvetissä – jää valtaa maisemat

Talvinen maisema on upea ja merisumu tuo siihen oman silauksensa. Katso kuvat blogistani.

Alkuviikosta oli kylmä kuin helvetissä, Espoossa pakkasta oli 20 astetta ja tuuli lisäsi pakkasen tuntua. Tunnin kävelylenkillä vastaan tuli yksi ihminen, joka näytti siltä kuin olisi jäätymispisteessä. Mutta sää on mun mielestä asennekysymys ja kylmästä selviää pukeutumalla kerroksittain.

Viime päivien jäätävä ilma yhdistettynä hyytävään tuuleen sai meren höyryämään. Keskiviikkona hakiessani tytärtäni Helsingin keskustasta ihastelin kaunista näkymää merellä Otaniemen kohdalla. Saaret näkyivät vain heikosti sumun keskellä. Torstaina uutisissa oli kuvattu Ullanlinnan rantaa, jonka merestä nouseva usva teki aavemaiseksi. Tuolloin ehdotin miehelleni, mr H:lle, että heti huomenna mennään kuvaamaan tuota upeaa näkymää.

Uutiset oli tainnut katsoa moni muukin, sillä eilen Ullanlinnan ranta ja Uunisaari olivat täynnä maisemaa kuvaavia ulkoilijoita. Aurinko on meille suomalaisille ihmeellinen asia, kuten huomata voi aurinkoa kalliolla ottavasta naisesta. Ei haittaa vaikka pakkasta on lähes 15, riittää kun aurinko paistaa ja antaa voimaa.

Uunisaari

Helsingfors sägelsällskap

Olin pitkästä aikaa liikenteessä järkkärin kanssa ja nautin kuvaamisesta (kuvat on ottanut mr H).

Kameralla kuvatessa tunne kuvaamisesta on ihan erilainen kuin kännykällä. Pahimmassa tapauksessa aurinko häikäisee ja näyttö on pimeä. Onnistuneita otoksia tuli kuitenkin myös mr H:lle iPhone 6:lla, kuten alla oleva kuvassa näkyy. Se on otettu panoramakuvana, jollaista järkkärillä ei saa kuin alustalta kuvatessa.

Olisi pitänyt lähteä kuvaamaan keskiviikkona, jolloin ensimmäisen kerran näin ensimmäisen kerran aavemaiset maisemat. Höyryävät maisemat olivat perjantaina kuitenkin siirtyneet pois rannan lähettyviltä meren jäätyessä. Kaunista oli kuitenkin siitä huolimatta ja kylmää!

Tänään hyytävä ilma on muuttunut lumisateeksi ja pakkanen on lauhtunut. Kissatkin suostuvat taas ulkoilemaan. Onneksi kävin eilen kuvaamassa, maisemat olivat todella kauniit ja sain monta hyvää kuvaa muistoksi.

Oletko sinä kuvannut talven kauneutta vai sytytkö enemmän kesästä?

Bye, bye Helsinki

Hitsi, nyt se tapahtui. Asunto on myyty! Kesäkuun lopulla lähden Espooseen eli minusta tulee työkaverini mukaan espoolainen nainen. Kaksikymmentä vuotta tuli asuttua Kruununhaassa, jossa tytöt syntyivät, ja nyt siis paluu Espooseen.
Tässä muutama vuosien varrella kuvattu näkymä Helsingistä.

Mariankatu

Auto jumissa

Helsinki