Kamerakuumetta oli kestänyt yli kuukauden. Se alkoi pakkaspäivän kuvaamisesta Uunisaaressa. Lauantaina mies halusi Rajalaan vielä kerran katsomaan kameroita. Arvasin, että kaupasta ei ilman kameraa lähdetä. Hänellä kun kamera pyöri mielessä kaiken aikaa.

Sony alfa 7 on nyt hänen ja sunnuntaina ehdotin kuvausretkeä Vanhankaupunginlahdelle, jossa olen aikaisempina vuosina käynyt usein kuvausretkillä. Espoossa paistoi aurinko, mutta Vanhankaupunginlahdella oli puolipilvistä.

Vanhankaupaungilahdelle Matinkaaren sillan toiseen päähän oli ilmestynyt naispatsas, joka katseli kosken suuntaan. Siinä kalliolla istuu Katariina Saksilainen, joka oli Helsingin vuonna 1550 perustaneen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ensimmäinen puoliso ja kuningas Eerik XIV :n äiti. Hän eli vain päivää vaille 22-vuotiaaksi ja menehtyi ollessaan raskaana uudestaan. Patsaan on veistänyt Hannu Konttinen.

Koski oli paksussa jäässä, kuten myös joki  ja Vanhankaupunginlati. Koska koskessa ei tällä kertaa ollut mitään kuvattavaa, ehdotin kävelyretkeä pitkospuita pitkin Lammassaareen, sillä jäälle meno ei aluksi houkutellut.

Pilkkijöitä oli jäällä kymmenkunta. Onkohan Vanhankaupungilahden vesi muuttunut vähemmän myrkylliseksi kuin se oli vuonna 2012, jolloin Evira kehotti olemaan syömättä sieltä pyydettyjä ahvenia. Myös joesta saatavissa kuhissa oli tutkimusten mukaan myrkkyjä. Itse en kaloja tästä paikasta söisi, sillä tinayhdisteet häviävät vedestä erittäin hitaasti.

Lammassaari on Helsingin kaupungin omistama ulkoilusaari. Saareen pääsee pitkospuita pitkin, josta edelleen voi pitkospuita pitkin jatkaa matkaa Kuusiluodolle.

Lähdimme siis pitkospuita pitkin Lammassaareen, mutta upea auringonpaiste houkutteli meidät jäälle. Jäätä pitkin kävellessämme kuljimme reitin väärin päin eli saavuimme ensin Kuusiluodon edustalle, josta jatkoimme Lammassaareen.

Lammassaaressa vallitsee urbaani mökkitunnelma. Saaressa on 106 yksityistä mökkiä tai kesämajaa,  jotka on pääosin rakennettu 1950–1960-luvuilla. Joukkoon mahtuu myös tuliteriä hyvin varusteltuja mökkejä.

Lammassaaren historia kietoutuu yhteen raittiusaatteen kanssa. Raittiusseura Koitto vuokrasi Lammassaaren 1904 Helsingin kaupungilta kesäsiirtolaksi, jonka tarkoituksena oli “parantaa työväestön elinoloja tarjoamalla kesävirkistystä puhtaassa luonnossa”. Mökit olivat aluksi kevytrakenteisia pahvimökkejä, jotka purettiin talveksi. Myöhemmin niitä alettiin rakentaa laudasta ja ne muuttuivat pysyviksi.

Koiton omistuksessa on tänäkin päivänä mm. Lammassaaren juhlatila Pohjolan Pirtti (1905) sekä 1800-luvulla rakennettu empiretyylinen Lepola, jota vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön.

Lammassaaressa on aikoinaan pidetty myös lampaita. Nyt ne viettävät aikaansa pienellä luodolla, jonka edustalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä värikkäiden jumppapallojensa kanssa. Mistäköhän mahtoi olla kyse?

Luodolta eksyimme melko tiheään kaislikkoon. Hetken jo ajattelin jäämmekö sinne pyörimään ympyrää. Onneksi partiotaidot olivat tallella. Kaupungissakin voi siis melkein eksyä kaislikkoon.

Nuoret tytöt kuvasivat joen jäällä toinen toisiaan. Ilmeisesti kaatuminen oli IN, hauskaa ainakin oli.

Valokuvaus on vienyt minua erilaisiin paikkoihin, mutta tämä kohde on ehdottomasti mielenkiintoisin. Vanhankaupunginlahti ja Lammassaari ovat bussimatkan päässä Helsingin keskustasta ja aivan mahtavia paikkoja myös lintujen bongaamiseen. Kannattaa käydä tutustumassa!