Alkuviikosta oli kylmä kuin helvetissä, Espoossa pakkasta oli 20 astetta ja tuuli lisäsi pakkasen tuntua. Tunnin kävelylenkillä vastaan tuli yksi ihminen, joka näytti siltä kuin olisi jäätymispisteessä. Mutta sää on mun mielestä asennekysymys ja kylmästä selviää pukeutumalla kerroksittain.

Viime päivien jäätävä ilma yhdistettynä hyytävään tuuleen sai meren höyryämään. Keskiviikkona hakiessani tytärtäni Helsingin keskustasta ihastelin kaunista näkymää merellä Otaniemen kohdalla. Saaret näkyivät vain heikosti sumun keskellä. Torstaina uutisissa oli kuvattu Ullanlinnan rantaa, jonka merestä nouseva usva teki aavemaiseksi. Tuolloin ehdotin miehelleni, mr H:lle, että heti huomenna mennään kuvaamaan tuota upeaa näkymää.

Uutiset oli tainnut katsoa moni muukin, sillä eilen Ullanlinnan ranta ja Uunisaari olivat täynnä maisemaa kuvaavia ulkoilijoita. Aurinko on meille suomalaisille ihmeellinen asia, kuten huomata voi aurinkoa kalliolla ottavasta naisesta. Ei haittaa vaikka pakkasta on lähes 15, riittää kun aurinko paistaa ja antaa voimaa.

Olin pitkästä aikaa liikenteessä järkkärin kanssa ja nautin kuvaamisesta (kuvat on ottanut mr H).

Kameralla kuvatessa tunne kuvaamisesta on ihan erilainen kuin kännykällä. Pahimmassa tapauksessa aurinko häikäisee ja näyttö on pimeä. Onnistuneita otoksia tuli kuitenkin myös mr H:lle iPhone 6:lla, kuten alla oleva kuvassa näkyy. Se on otettu panoramakuvana, jollaista järkkärillä ei saa kuin alustalta kuvatessa.

Olisi pitänyt lähteä kuvaamaan keskiviikkona, jolloin ensimmäisen kerran näin ensimmäisen kerran aavemaiset maisemat. Höyryävät maisemat olivat perjantaina kuitenkin siirtyneet pois rannan lähettyviltä meren jäätyessä. Kaunista oli kuitenkin siitä huolimatta ja kylmää!

Tänään hyytävä ilma on muuttunut lumisateeksi ja pakkanen on lauhtunut. Kissatkin suostuvat taas ulkoilemaan. Onneksi kävin eilen kuvaamassa, maisemat olivat todella kauniit ja sain monta hyvää kuvaa muistoksi.

Oletko sinä kuvannut talven kauneutta vai sytytkö enemmän kesästä?