Kara kuvattuna Nurmijärven Myllykoskella

Koskikara eli tuttavallisemmin kara löytyi Myllykosken yläjuoksulla. Katso kuvat blogistani.

Helmikuun puolivälissä kävin valokuvausretkellä Nurmijärven Myllykoskella kuvaamassa koskikaraa kosken alajuoksulla. Tämän jälkeen ilma kylmeni, veden pinta alkoi nousta ja virtaus koskessa lisääntyi joen jäätyessä. Ilmeisesti tämä oli liikaa linnulle ja kara lähti muille maille, sitä ei enää löytynyt alajuoksulta.

Viikonloppuna lähdimme upeassa säässä kulkemaan Myllykosken yläjuoksulle päin. Lue lisää Myllykoskesta täältä. Ensin kuljimme pitkospuita pitkin metsän siimeksessä. Auringon houkuttelemana uskalsimme jäälle kävelemään. Tosin mielessä kyllä kävi, että jään alla vesi virtaa melkoisen voimakkaasti eikä voi olla varma kantaako jää. Varmuuden vuoksi kävelimme joen rannalla, sillä muita kuin eläimiä ei jäällä ollut aikaisemmin kulkenut.

Vantaanjoki talvi 2018

Karaa ei näkynyt, mutta pysähdyin kuvaamaan talventörröttäjää. Näitä tulee kuvattua joka vuosi. Niissä on jotakin kiehtovaa.

Talventörröttäjä Vantaanjoki talvi 2018

Jatkoimme matkaa joen yläjuoksulle ja vihdoin ja viimein näin karan kylpemässä joessa. Kara on todella sympaattinen pieni lintu, jonka kuvaaminen on haasteellista. Jos jatkan tätä lintukuvaamista (epäilen että en) tarvittaisin paljon suuremman objektiivin kuin minulla tällä hetkellä on. Tämän isompia kuvia en linnusta tällä hetkellä saa, valitettavasti.

Koskikara eli kara kuvattuna talvella 2018

Koskikara eli kara kuvattuna talvella 2018

Koskikara eli kara kuvattuna talvella 2018

Ohessa on linkki aikaisemmin ottamiini kuviini linnusta. Kuvat on kuvattu Canon 5d Mark II + 70-200 mm 1:2.8 objektiivilla.

 

Koskikara muuttaa talveksi Etelä-Suomeen

Sympaattinen koskikara kuvattuna Nurmijärvellä talvella 2018.

Koskikaraa (Cinlus cinlus) näkee Etelä-Suomessa talvisin, sillä se muuttaa sulien vesistöjen varrelle loka-marraskuussa ja palaa pesimäalueilleen jälleen maalis-huhtikuussa. Luontoportin mukaan meillä talvehtivat yksilöt ovat pääosin peräisin Pohjois-Norjasta (koskikara on Norjan kansallislintu).

Kävin kuvaamassa koskikaraa Nurmijärvellä helmikuun puolivälissä ennen kovia pakkasia. Tänä talvena koskella on näkynyt ainoastaan yksi koskikara, viime vuonna niitä oli Nurmijärvellä parisen kappaletta. Aikaisempiin kuviin pääset tästä.

Näiden kuvien jälkeen koskikaraa ei ole näkynyt Nurmijärvellä, mahtaako syynä olla veden pinnan nousu joessa. Pakkasen kiristyminen on nimittäin nostanut veden pintaa ja koski on kuohunut nyt kovemmin kuin kuvien ottamisen aikaan.  Toivottavasti se vielä tulee koskelle ennen muuttoaan pohjoiseen.

Koskikara Nurmijärvi
Kara asuu talvella Etelä-Suomessa sulien vesien varrella
Koskikara Nurmijärvi
Kara osaa poseerata
Koskikara Nurmijärvi
Kosken kuohujen keskellä pikkuinen kara
Koskikara Nurmijärvi
Kara viihtyy rantatöyräiden alla
Koskikara Nurmijärvi
Kara pesupuuhissa
Koskikara Nurmijärvi
Kara kuvattuna helmikuussa 2018
Koskikara Nurmijärvi
Koskikara lennossa

Kuvat on otettu Canon 5D MK II + EF 70-200 mm 1:2.8 L IS UM. Tirppakuvia varten pitäisi olla joku megalomaaninen objektiivi, joka painaa tuhottomasti ja maksaa maltaita. Ehkäpä kuvaan jatkossa maisemia ja jotakin hieman suurempaa kuin koskikara.

Nurmijärven Myllykoski – Aleksis Kiven jalanjäljillä

Blogissani kuvia talvisesta Myllykoskesta, Bigwater-melontakilpailusta ja koskikarasta

Päädyin ensimmäisen kerran Nurmijärven Myllykoskelle keväällä 2010. Halusin oppia kuvaamaan virtaavaa vettä ja Myllykoskella siihen on hyvät mahdollisuudet varsinkin keväällä jäiden sulaessa. Vettä virtaa ja kosken pauhu on korvia huumaava.

Myllykoski on aikoinaan ollut yksi parhaista myllypaikoista Nurmijärvellä ja sen rannoilla on sijainnut useita myllyjä. Vuonna 1920 rakennetun voimalaitoksen myötä myllyt kuitenkin siirtyivät kosken reunalta kylien keskustaan. Voimalaitos lopetti (onneksi) toimintansa 1970 ja se purettiin 1982.

Vantaanjoki on ollut myös tärkeä tukkien uittoväylä sisämaasta merelle. Tukinuitto oli kyläläisille merkittävä tapaus ja tukinuittoa keräännyttiin katsomaan joen rannoille. Nykypäivän tukinuiton korvaa koskenlasku, joka kerää sankoin joukoin ihmisiä rannoille katsomaan.

Allaolevat kuvat olen kuvannut jäiden sulaessa keväällä 2010.

_mg_4077_mg_4099-edit

Bigwater on Suomen vaativin extreme-melontakilpailu ja saavuttanut melojien piirissä suuren suosion. Kannattaa seurata Nurmijärven kunnan tiedotuksia melontakilpailun ajankohdasta, 2010 kilpailut järjestettiin huhtikuun puolivälissä.

_mg_4412_mg_4484-no-9-copy_mg_4449-upoksissa-copy

Nurmijärven maisemia halkova Vantaanjoki on ikiaikainen kalajoki, jolla voi kalastaa kirjolohta, harjusta, taimenta ja haukea. Kalojen lisäksi Myllykoskella elää koskikara, jota kävin kuvaamassa ensimmäisen kerran erittäin kylmänä tammikuisena päivänä 2011.

img_5940_edited-1img_5951_edited-1

Kuusi vuotta myöhemmin, koskikara sukeltelee samoilla apajilla kuin aikaisemmin nyt yhdessä kumppaninsa kanssa.Edelliseen kertaan verrattuna oli suojasää ja kuvasin iltapäivällä, jolloin aurinko oli laskemassa. Tunnelma on hyvin erilainen, melkeinpä lämmin.

_mg_2775_mg_2764

Vaikka oli tammikuinen päivä, aurinko sulatti puissa olevan jään ja oksista roikkui vesipisaroita kuin pieniä timantteja. Talventörröttäjät olivat lumisia kuin pumpulihuiskut. Kevät on tulossa jälleen!

_mg_2808_mg_2802_mg_2820

_mg_2806_mg_2828img_5985_mg_2826

Mutta miten Nurmijärven Myllykoski liittyy Aleksis Kiveen? Suomen kansalliskirjailija asui Myllykosken rannalla sijaitsevassa Myllymaan talossa vuosina 1862-1863. Siellä asuessaan Kivi viimeisteli Kullervo-näytelmää, jonka loppukohtaus on sijoitettu Myllykosken kaltaiseen maisemaan. Myös Seitsemään veljekseen Kivi löysi esikuvia Myllykosken maisemista.

Myllykoskelta lähtee kävelyreittejä ympäristöön ja makkaranpaistopaikkoja on joen varrella useita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!