Puut – metsän jättiläiset

Peter Wohkkebenin mukaan puilla on tunteet ja muisti. Oli miten oli, blogissani kuvia upeista suomalaisista puista.

Puut kommunikoivat ja suojelevat naapureitaan sanoo Peter Wohlleben. Ne suhtautuvat tunteellisesti jälkikasvuunsa ja naapurin vanhuksiin, siis vanhempiin puihin. Puilla on tunteet ja muisti. Ne tunnistavat hyönteisen myrkyn ja saattavat varoittaa toisia puita siitä.

Puut ovat kiinnostavia kuvattavia. Aloitin puiden kuvaamisen jo vuonna 2008 ja yhä edelleen ne pysäyttävät minut. Ehkä niillä on minulle salaista asiaa, joka välittyy näiden kuvien kautta….

img_0276

_mg_3868-edit

img_0324

img_0454

Suomalainen metsä on kaunis ja metsässä kulkeminen rauhoittaa. Mitä mieltä sinä olet väitteestä, että puilla olisi tunteet ja muisti? Huolehtivatko ne jälkeläisistään ja vanhemmista puista?

terveiset

Kylmä kuin helvetissä – jää valtaa maisemat

Talvinen maisema on upea ja merisumu tuo siihen oman silauksensa. Katso kuvat blogistani.

Alkuviikosta oli kylmä kuin helvetissä, Espoossa pakkasta oli 20 astetta ja tuuli lisäsi pakkasen tuntua. Tunnin kävelylenkillä vastaan tuli yksi ihminen, joka näytti siltä kuin olisi jäätymispisteessä. Mutta sää on mun mielestä asennekysymys ja kylmästä selviää pukeutumalla kerroksittain.

Viime päivien jäätävä ilma yhdistettynä hyytävään tuuleen sai meren höyryämään. Keskiviikkona hakiessani tytärtäni Helsingin keskustasta ihastelin kaunista näkymää merellä Otaniemen kohdalla. Saaret näkyivät vain heikosti sumun keskellä. Torstaina uutisissa oli kuvattu Ullanlinnan rantaa, jonka merestä nouseva usva teki aavemaiseksi. Tuolloin ehdotin miehelleni, mr H:lle, että heti huomenna mennään kuvaamaan tuota upeaa näkymää.

Uutiset oli tainnut katsoa moni muukin, sillä eilen Ullanlinnan ranta ja Uunisaari olivat täynnä maisemaa kuvaavia ulkoilijoita. Aurinko on meille suomalaisille ihmeellinen asia, kuten huomata voi aurinkoa kalliolla ottavasta naisesta. Ei haittaa vaikka pakkasta on lähes 15, riittää kun aurinko paistaa ja antaa voimaa.

Olin pitkästä aikaa liikenteessä järkkärin kanssa ja nautin kuvaamisesta (kuvat on ottanut mr H).

Kameralla kuvatessa tunne kuvaamisesta on ihan erilainen kuin kännykällä. Pahimmassa tapauksessa aurinko häikäisee ja näyttö on pimeä. Onnistuneita otoksia tuli kuitenkin myös mr H:lle iPhone 6:lla, kuten alla oleva kuvassa näkyy. Se on otettu panoramakuvana, jollaista järkkärillä ei saa kuin alustalta kuvatessa.

img_4272
Panoraamakuva Harakan suuntaan

Olisi pitänyt lähteä kuvaamaan keskiviikkona, jolloin ensimmäisen kerran näin ensimmäisen kerran aavemaiset maisemat. Höyryävät maisemat olivat perjantaina kuitenkin siirtyneet pois rannan lähettyviltä meren jäätyessä. Kaunista oli kuitenkin siitä huolimatta ja kylmää!

Tänään hyytävä ilma on muuttunut lumisateeksi ja pakkanen on lauhtunut. Kissatkin suostuvat taas ulkoilemaan. Onneksi kävin eilen kuvaamassa, maisemat olivat todella kauniit ja sain monta hyvää kuvaa muistoksi.

Oletko sinä kuvannut talven kauneutta vai sytytkö enemmän kesästä?

 

 

 

 

Kissat, auringonkukat ja Rut Bryk

Rut Bryk, upea suomalainen taitelija, jonka näyttelyssä pääsi tutustumaan koko tuotantoon

Kävin viikonloppuna EMMAssa, jossa oli esillä 200 upeaa suomalaisen taiteilijan, Rut Brykin, tekemää teosta. Katsoessani Brykin 70-luvulla tekemiä teoksia, muistin minkälaisia kuvioita ja värejä lapsuudenkodissani oli ollut. Teoksista nimittäin huokui erittäin hyvin eri aikakausina vallalla olleet taidevirtaukset ja värimaailma.

Alunperin Rut Bryk oli graafikko. Valmistumisensa jälkeen Bryk pääsi suunnittelijaksi Arabian tehtaiden taideosastolle, jossa hän työskenteli ensin Birger Kaipiaisen suojattina. Bryk avioitui-40-luvun loppulla muotoilija Tapio Wirkkalan kanssa. Samoihin aikoihin Bryk aloitti oman tekniikan, jonka myötä Brykin keraamiset teokset muuttuivat sadunomaisiksi ja väritykseltään upeiksi. Teokset tekivät vaikutuksen niin Suomessa kuin kansainvälisesti ja Bryk voitti keraamisilla laatoillaan Milanon triennaalissa grand prix -palkinnon vuonna 1951.

Brykin keramiikkalaatoilla oli mielikuvituksellisia näkymiä, asetelmia kodin piiristä ja maisemia Karjalasta Italiaan. Myöhemmin 60-luvulla Bryk siirtyi pelkistettyjen ja tilallisten veistosten tekijäksi, jotka hän muodosti pienistä Arabian tehtailla tehdyistä kaakeleista. Viimeisin työ oli presidentin virka-asuntoon tehty Jäävirta, joka oli pääosin valkoisita kaakeleista, mukana vähän sinistä laattaa.

Ohessa myös muutama kuva EMMAssa esillä olevasta Kosketus / Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttelystä.