Sain oheisen viestin vanhemmalta tyttäreltäni pari viikkoa sitten. Treenikiengät olivat aamulla kadoksissa ja sain kuulla melkoisen saarnan siitä, miten ärsyttävää on, kun tavarat eivät pysy omilla paikoillaan.

Niinpä, ajattelin. Missä ihmeessä mun hiusharja on? Mihin pitkähihaiset T-paidat ovat kadonneet? Missä on puuterihuisku? No nyt on sitten hävinnyt meikkipussista myös terotin ja meikkivoide?

Tytöt oletteko nähneet mun harjaa /T-paitoja / puuterihuiskua / terotinta / meikkivoidetta?

Saan vastauksen: EI OLLA!!!

Joko tänne perheeseen on muuttanut kummitus tai sitten joku ei kerro totuutta. Katselin tytärtäni eräänä aamuulla ja huomasin, että hänellä on pitkään kadoksissa ollut T-paita yllään.

HEI, sulla on mun T-paita…
No, kun mulla ei oo omia.

No, entäs minä sitten? Nyt mulla ei ole paitoja. Minulle kuitenkin sanotaan, että voin aina hankkia uusia. Harjan löytymiseen tyttären kassista saan vastauksen, että mun oma on kadoksissa ja tää on todella hyvä kiharille hiuksille. Kun mekastan meikkivoiteesta ja puuterihuiskusta tiedän, että oltuani hetken pois, ne yht’äkkiä ilmestyvät meikkipussiin.

Nuoruudessani ei ollut tapana lainata äidin tai siskon vaatteita, saatikka meikkejä. En tiedä onko muissa perheissä tällaista tapaa ollut, meillä ei ollut. Toisaalta aikuiset ja nuoret pukeutuivat myös eri tavalla, kun taas nykyään farkut ja T-paita löytyvät melkein jokaisen kaapista. On kiva huomata, että vaatteeni kelpaavat tyttärilleni, mutta olen ne pääsääntöisesti tarpeeseen hankkinut ja kovassa kiiressä vaatteiden, harjan tai meikkien etsintä on todella turhauttavaa. JA mielellän ehtisin töihin ajoissa siistinä, tukka kammattuna ja edes jonkinlaisessa meikissä.
Ärsyttää, mutta vain hetken, kunnes tämä rävähtää puhelimeeni:

And I LOVE MY GIRLS!