Perustaessani blogin vuosi sitten, ajatuksena sen pitämiseen oli kissala ja taloprojekti. Blogin pitäminen tulikin sitten siihen kylkiäisenä. Loppujen lopuksi huomasinkin, että blogin kirjoittaminen oli SE juttu ja alkuperäiset kohteet jäivät taka-alalle. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, minulla ei ollut mitään vertailukohtaa muiden kirjoittamiin blogeihin. Kirjoitin vain, mikä tuntui kiinnostavalta.

Nyt perustaessani tätä blogia, aloitin sopivan blogialustan etsimisen ja löysin Blogilista, jossa on yli 53 000 blogia. Muotia, nuorta rakkautta, eroa, mummon mökin korjaamista, musiikkia, sisustusta, valokuvia. Voisi sanoa, että ihan mitä vaan. Eilen mm. luin blogia, jossa kirjoittajan mukaan etsitään henkisyyttä. Mielenkiintoinen aihe, ajattelin. Kirjoittajan mukaan henget ovat olleet aina osa hänen elämäänsä. HMMM, mietin. Nainen kirjoitti, että hänen talossaan asuu äiti ja poika, jotka kummittelevat ja ilmestyvät öisin.  Jahas, tämä blogin lukeminen päättyy tähän. Satuilua, mutta jokaisellahan on blogissaan oikeus kirjoittaa, mistä lystää.

Etsittyäni lisää löysinkin erittäin mielenkiintoisen blogin, kolmas pyörä. Blogissa nuori nainen kertoo salatusta rakkaudesta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Blogia oli kirjoitettu vuoden ja viimeisimmässä postauksessa nainen kirjoitti, että kaikki on palasina, ihan kaikki. Sitten hän kirjoittaa: No höpöhöpö, tämmösen lopetuksenhan suurinosa teistä olis tarinalle ja moraalittomalle, hölmöön ja vaikeaan rakkauteen huumaantuneelle teinitytölle toivonut, eikö? On vihdoin aika paljastaa, että koko blogi on ollut alusta loppuun mielikuvitukseni tuotosta. Ei, kyse ei ole ollut salaisista fantasioistani tai toiveista, ainoastaan hauskasta ajanviettotavasta ja itsensä viihdyttämisestä. Mielikuvituksen valloilleen päästämisestä.  Blogia oli luettu yli 3,1 miljoonaa kertaa!!!

Jäin pitkään miettimään näiden blogien jälkeen, että mistä sitä koskaan tietää, mikä netissä kirjoitettu on totta ja mikä ei. Toisaalta onko sillä mitään väliä.