Bye, bye Helsinki

Hitsi, nyt se tapahtui. Asunto on myyty! Kesäkuun lopulla lähden Espooseen eli minusta tulee työkaverini mukaan espoolainen nainen. Kaksikymmentä vuotta tuli asuttua Kruununhaassa, jossa tytöt syntyivät, ja nyt siis paluu Espooseen.
Tässä muutama vuosien varrella kuvattu näkymä Helsingistä.

IMG_3524helsinkinettiin

juoksijat pohjoisranta

_MG_2418

IMG_0393_edited-1

Ei voi olla totta!

passi

Syyskuun alussa kyselin tytöiltä mihin he haluavat syyslomalla, sillä tähän mennessä valtaosa lomista on kulunut uidessa, ja kerrankin olisi kiva tehdä syyslomalla jotain yhdessä. LONTOOSEEN, me halutaan shoppailemaan LONTOOSEEN. Hyvä ideä, sillä viimeisestä Lontoon reissusta on omalla kohdallani jo 17 vuotta. Olen ollut Englannissa useastikin, mutta Lontoo on jäänyt väliin jokaisella kerralla. Niinpä varasin lennot BA:lta ja löysin todella upean hotellin Kensingtonin palatsin läheisyydeltä. Kolme yötä yhteensä 390 euroa, normaalihinta 353 euroa yö. Olin erittäin tyytyväinen. Ainut huolenaihe oli kissamme, mihin se menisi matkamme ajaksi?

Ei hätää, äitini lupasi ottaa Repen hoitoonsa ja tänään sitten ajoin tyttöjen kanssa Turkuun Repe auton takaikkunnalla. Kissa tuijotti meitä pihalla ihmeissään tehdessämme lähtöä. Sen mielestä yhtälössä taisi olla jotain väärin, sillä auto lähti pihalta, mutta Repe jäi. Voi Repe, miten ME selviämme ilman sitä?? No, kissa on todella hyvässä hoidossa. Kaasua pohjaan, Lontoo, täältä tullaan!

Kotiin tulessani päätin kerätä passit kokoon. Tyttöjen passit olivat siellä missä pitikin, mutta omani ei. Käytin passiani viimeksi hiihtolomalla, jolloin olimme Berliinissä. Muistin, että olen nähnyt sen kyllä sen jälkeenkin. Etsin kaikkialta ja pikku hiljaa alkoi paniikkia iskeä. Missä ihmeessä se voi olla! Uusi etsintä ja löysin sen laatikon ja kaapin välistä. HUH, onneksi se löytyi. Katsoin passiani kiitollisena ja silloin huomasin sen: passi on vanhentunut 23.2.2013! Voi PA**KA, niin tyypillistä minua. Ei auta kuin aamulla ajaa lentokentälle ja toivoa, että minulle myönnetään väliaikainen passi.

Blogin perustaminen

 

Perustaessani blogin vuosi sitten, ajatuksena sen pitämiseen oli kissala ja taloprojekti. Blogin pitäminen tulikin sitten siihen kylkiäisenä. Loppujen lopuksi huomasinkin, että blogin kirjoittaminen oli SE juttu ja alkuperäiset kohteet jäivät taka-alalle. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, minulla ei ollut mitään vertailukohtaa muiden kirjoittamiin blogeihin. Kirjoitin vain, mikä tuntui kiinnostavalta.

Nyt perustaessani tätä blogia, aloitin sopivan blogialustan etsimisen ja löysin Blogilista, jossa on yli 53 000 blogia. Muotia, nuorta rakkautta, eroa, mummon mökin korjaamista, musiikkia, sisustusta, valokuvia. Voisi sanoa, että ihan mitä vaan. Eilen mm. luin blogia, jossa kirjoittajan mukaan etsitään henkisyyttä. Mielenkiintoinen aihe, ajattelin. Kirjoittajan mukaan henget ovat olleet aina osa hänen elämäänsä. HMMM, mietin. Nainen kirjoitti, että hänen talossaan asuu äiti ja poika, jotka kummittelevat ja ilmestyvät öisin.  Jahas, tämä blogin lukeminen päättyy tähän. Satuilua, mutta jokaisellahan on blogissaan oikeus kirjoittaa, mistä lystää.

Etsittyäni lisää löysinkin erittäin mielenkiintoisen blogin, kolmas pyörä. Blogissa nuori nainen kertoo salatusta rakkaudesta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Blogia oli kirjoitettu vuoden ja viimeisimmässä postauksessa nainen kirjoitti, että kaikki on palasina, ihan kaikki. Sitten hän kirjoittaa: No höpöhöpö, tämmösen lopetuksenhan suurinosa teistä olis tarinalle ja moraalittomalle, hölmöön ja vaikeaan rakkauteen huumaantuneelle teinitytölle toivonut, eikö? On vihdoin aika paljastaa, että koko blogi on ollut alusta loppuun mielikuvitukseni tuotosta. Ei, kyse ei ole ollut salaisista fantasioistani tai toiveista, ainoastaan hauskasta ajanviettotavasta ja itsensä viihdyttämisestä. Mielikuvituksen valloilleen päästämisestä.  Blogia oli luettu yli 3,1 miljoonaa kertaa!!!

Jäin pitkään miettimään näiden blogien jälkeen, että mistä sitä koskaan tietää, mikä netissä kirjoitettu on totta ja mikä ei. Toisaalta onko sillä mitään väliä.

My darling

tainnoksissa 

Mies oli illalla mutissut tyttärelle siitä, miten katti saa huomiota ja kiikutetaan välittömästi ortopedille, kun se pikkasen kolhaisee tassunsa.

Miten käy miehen, kun akillesjänne on turvoksissa ja pitää mennä magneettikuvaan? Vaimo tokaisee: No, mähän olen sanonut sulle, että lenkin jälkeen pitää venytellä. Paikat ei kestä…. Mies parka, jää nyt toiseksi katille juuri silloin, kun varmaan eniten kaipaisi huomiota. Siinä vaan on sellainen ero, että eläimet ja lapset eivät osaa pitää itsestään huolta eivätkä kertoa, mistä sattuu ja kuinka paljon. Tällöin eläimen omistajan on toimittava ja kannettava vastuunsa. Mies sitä vastoin osaa pitää itsestään huolta tai toivotaan ainakin niin.

Harmittaa niin kovasti Repen puolesta. Sillä oli jo toinen tainnutus tässä kuussa. Ensin sterilointi ja nyt kipeä tassu. Siellä se raasu lepäsi röntgenlaitteen alla, kun kävin kuulemassa ensimmäistä tuomiota. Kinnernivel turvoksissa ja jalka jollain tavoin toiseen verrattuna löysä. Otetaanpa lisää röntgenkuvia… Kahden tunnin odotuksen jälkeen Repe tuodaan tukka pystyssä mulle. Se on kiedottu vaippaan.

Hoitaja sanoo, että anaalirauhaset oli tukossa ja ne tyhjennettiin. Jahas, no kiva juttu. Ortopedi tulee paikalle ja kertoo, että jalka on venähtänyt. Kissan pitää levätä 10 päivää ja ottaa särkylääkettä. Kissa tärisee horkassa ja lääkäri rauhottelee, että se on saanut jotain hallusinaatioita aiheuttavaa troppia. Just, just.

Reea tassu venähdys

Repellä taitaa pörrätä päässä. Kotona katti tuijottaa ja tuijottaa, ihan kuin se ei tajuis, mitä on tapahtunut. Mies ihmettelee, mikä kauhea show yhdestä revähtäneestä jalasta voi syntyä. Ortopedit, röntgenit, särkylääkkeet, lepo. Seuraavaks tolla katilla menee munuaiset, mies tokaisee.