18.9.2010 kirjoitin Facebookiin seuraavasti: Ensimmäinen tunti onnellisesti ohi! En pudonnut, hevonen toimi, kuten sen pitikin ja kaikki askellajitkin suoriutuivat hyvin. Kait se on niin, että jos on joskus jotain oppinut, niin oppi palautuu jostain selkäytimestä mieleen. Pohkeenväistö oli kyllä mysteeri!
Tästä se hevoshulluus alkoi uudelleen kolmenkymmen vuoden tauon jälkeen. Yksi kerta riitti ja jäin koukkuun. Ratsastuksessa ei varmaan koska ole valmis, sillä koko ajan oppii uutta. Kolmessa vuodessa olen päässyt B-tasolle koulussa, esteet pitäisi suorittaa lähiaikoina. Hevoset ovat upeita eläimiä ja niiden seurassa ollessa unohtaa kaiken muun.