Huhtikuussa kirjoitin kouluratsastuskisoihin valmistautumisesta. Vielä kolme päivää ennen kisoja olin sitä mieltä, että jätän kisat väliin. Grimaldi oli saikulla, Casperin kanssa laukat olivat arvoitus, tosin lomaviikolla ratsastin Casperin kanssa neljä kertaa ja laukat nousi jo suht’ hyvin. Mutta sitten tallille saapui kylmäverinen norjalainen JASKA. Opettajani Outi vaihtoi Casperin Jaskaan ja aloitin tutustumisen taas uuteen hevoseen. Aikaa oli tasan kolme viikkoa eli kolme ratsastuskertaa ennen kisaa. Jaskasta tykättiin kovasti, mutta minulla ei Jaskan kanssa synkannut. Jaska kaahotti menemään, lonkissa sattui ja kiroilin tuskastuneena niin, että nolotti. Perjantaina eli kaksi päivää ennen kisoja tapahtui ihme vai mahtoiko sittenkin olla kannusten ansiota, että Jaskan kanssa yhteistyö alkoi sujua. Tuntui jo paremmalta ja lähdin valmistelemaan hevosta kisoihin.

En ole aikaisemmin laittanut hevosta kilpakuntoon enkä ollut ymmärtänyt, miten paljon aikaa siihen tarvitaan. Perjantai-ilta kului hevosta pesten. Lauantai-aamu varusteiden puhdistukseen ja hoitoon sekä hevosen harjaamiseen.  Jaska on viettänyt talven pääsääntöisesti ulkona, joten karvaa lähti nyt tukottain. Ei auttanut muu kuin harjata sualla niin kauan, että karvaa ei enää irronnut. Onneksi 45 minuutin kuluttua tallityttö tuli apuun ja selvitti Jaskan paksun hännän. Pyysin vielä ennen kotiin lähtöä, että joku tallitytöistä letittäisi Jaskan harjan.

Kisapäivän aamuna olin tallilla jo aikaisin. Pettymys oli suuri, kun huomasin harjan olevan ilman lettiä! En ole aikaisemmin letittänyt ranskalaista palmikkoa?!!! eikä siitä sitten mitään tullutkaan. Onneksi taas tallityttö pelasti tilanteen ja Jaska sai kauniin ranskalaisen letin. Vielä sualla harjaamista, Jaskan naaman pesua, hännän selvittelyä ja Jaska oli valmis koitokseen, kuten minäkin.

Ennen ohjelman suorittamista oli 30 minuuttia aikaa hevosen lämmittelyyn. Jaska otti laukkaharjoituksissa kierroksia ja oli täysi työ saada se aisoihin. Lävistäjillä Jaska rikkoi laukan useaan otteeseen eikä auttanut muu kuin pakottaa se eteenpäin kunnes sain sen tottelemaan. Se oli selvästi jännittynyt, mutta kuitenkin hallittavissa. Rata sujui ihan OK, Jaska oli menopäällä ja varsinkin kulmissa oli ongelmia, kuten myös viimeisessä pysähdyksessä. Sain 56,7%, mikä viime vuoden suoritukseen nähden oli yli 4% parempi. Sen verran jäi harmittamaan, että kyselin jo oepttajalta seuraavaa kisamahdollisuutta Grimaldilla. Se on näillä näkymin elo/syyskuussa!

Ohessa kuvia kisoista. Kuvat Mai Puttosen.