Ensin Reea ja totta kai Hemmo perässä. Kipeitä kummatkin.

Kaksi päivää pois kotoa ja vanhempi kissa odottaa kotona vilkkuluomet puolessa välissä silmää. Soitin eläinlääkäriasemalle ja sain onneksi heti ajan. Kissa oli vaisu, onneksi se kuitenkin söi ja kävi vessassa.

Hassu juttu, mutta vilkkuluomet eivät välttämättä ole yhteydessä silmiin, vaan kuvastaa kissan huonoa oloa eli oire voi johtua ihan jostain muusta. Lääkäri tutki Reean masua, munuaiset tuntuivat normaaleilta eikä suolessa tuntunut mitään tukosta. Reea oli oksentanut viikkoa aikaisemmin karvapallon eli mahdollisesti suolistossa oli karvaa, joka vaivasi sitä. Kuumetta oli 40.1, kun normaalisti kissan ruumiin lämpötila on 38-38.5.

Reea on todella kiltti kissa. Lääkärissä se antoi mitata kuumeen, ottaa verta ja nesteytyskin sujui ilmaan minkäänlaista hämminkiä. Kolmesta piikistä kaksi viimeistä aiheutti karjaisun, mutta ei muuta. Lääkärin huoneesta se poistui valjaissa häntä pystyssä kuin kuningatar.

Vieläkään ei tiedetä mikä sillä on. Vilkkuluomet ovat näkyvillä, mutta nyt se on jo leikkisämpi. Varmuudeksi Reealle määrättiin 10 päivän antibioottikuuri.

Aamulla keittiöön mennessäni huomasin oksennusta lattialla ja ajattelin, että voi ei, Reea oksentaa vieläkin. Hemmo kulki häntä koipien välissä apaattisen näköisenä, naukui surkeasti ja aloitti oksentamisen. Tunnin kuluessa se ehti oksentaa kolme kertaa lisää ja oli levoton. Onneksi pääsimme jälleen lääkäriin nopeasti ja Hemmo sai apua pahaan oloonsa.

Tosin tällä kertaa vastassa olikin villikissa, joka rääkyi, rimpuili vastaan ja jonka paikallaan pitäminen oli vaikeaa. Ei otettu verikoetta, sillä jo kuumeen mittaamisen yhteydessä Hemmo rääkyi kuin siltä olisi otettu henki. Nesteytys tehtiin pyyhkeeseen kiedottuna, lääkäri piti neulaa kiinni Hemmossa, hoitaja kiinni Hemmon takapäätä ja minä etupäätä. Pikkuhiljaa poju rauhottui ja naukaisi surkeasti alistuneena. Pahoinvointilääkkeestä tuli taas valtava rääkäisy.

Ehkä niillä on joku virus, tarkkaa diagnoosia ei tiedetä. Toivottavasti paranevat pian, on nimittäin todella kurjaa, kun normaalisti leikkisä kissa muuttuu apaattiseksi ja mitään ei voi tehdä, kun ei tiedä mikä niitä vaivaa.