Olin ehtinyt käydä pelaamassa sulkapalloa kolme kertaa erittäin pitkän tauon jälkeen. Jokaisella kerralla peli sujui paremmin ja oli erittäin mukavaa vaihteeksi pelata. Neljännen kerran loppupuolella pyysin miestäni lyömään lyhyitä lyöntejä verkon eteen. Yksi pallo jäi muita lyhyemmäksi ja ponnistaessani voimakkaasti ehtiäkseni noukkia sen, tunsin ja kuulin miten akillesjänne napsahti. Jalka nytkähti puolelta toiselle.

En voinut uskoa mitä oli tapahtunut. Makasin maassa ja pitelin jalkaani. Akillesjänteen kohdalla näkyi selvä kuoppa. Jalkaan ei sattunut, mikä kummastutti hieman. Käveleminen oli kuitenkin mahdotonta. Sain jääpussin akillesjänteen päälle ja lähdimme ajamaan Dextraan.

Onni onnettomuudessa oli, että Dextran päivystyksessä oli ortopedi paikalla. Lääkäri tutki jalan ja diagnoosi oli selvä, akillesjänne oli revennyt. Lääkäri ehdotti konservatiivista hoitoa, jossa jalka kipsataan nilkka ojennetussa asennossa (ekvinus). Jotta akillesjännerepeämän konservatiivinen hoito onnistuu, tulee repeämän olla tuore.

Kipsiä pidetään yleensä neljä viikkoa. Jalan päälle ei saa varata ja jalkaa kannattaa pitää mahdollisimman paljon vaakatasossa esim. tyynyn päällä. Suihkussa käynti on hankalaa, sillä kipsi ei saa kastua ja keppien kanssa suihkussa pyöriminen on melkoisen hankalaa jopa vaarallista. Onneksi sain töistä apuvälineitä käyttööni. Suosittelen erityisesti suihkupyörätuolin lainaamista esim. kunnan apuvälinelainaamosta.

Liikkua kannattaa vaikka jalka on kipsattu. Kävelin päivittäin pienen lenkin, jotta pääsin ulos neljän seinän sisältä. Ikimuistoinen on myös Henri Cartier-Pressonin näyttelyyn tutustuminen pyörätuolissa. Alla kuva kipsatusta jalasta kävelylenkillä ja tottahan toki Reean piti myös testata pyörätuoli. 

Neljän viikon kuluttua kipsi poistettiin ja akillesjänteen parantuminen tarkastettiin.  Hyvin oli jänne parantunut ja samalla käynnillä jalkaan laitettiin tilalle kantakiiloilla varustettu ortoosi. Pohje oli surkastunut todella paljon ja nilkassa ei ollut minkäänlaista tukea. Jalkaterä vispasi edestakaisin, kun ortoosin otti pois suihkussa käyntiä varten.

Ortoosin kanssa sai  varata painoa jalalle kivun sallimissa rajoissa. Ortoosissa oli viisi kiilapalaa, joita poistettiin tasaiseen tahtiin akillesjänteen venyttyä. Ortoosihoito jatkui neljä viikkoa, jonka jälkeen jänteen paraneminen tarkistetiin poliklinikalla.  Olihan se parantunut ja jalkaan sai laittaa oman kengän!, jossa oli kengän sisällä yhden cm korokepalaa kuukauden verran. Kävely oli tuskallista, koska jänne oli tiukka ja aiheutti ontumista.

Autoa pystyin ajamaan noin viikko ortoosin poiston jälkeen. Alussa pohje kipeytyi, mutta melko pian jalka tottui ajamiseen, myös jarruttaminen sujui kivutta. Sauvat jätin heti, kun kykenin kävelemään vakaasti. Muistaakseni parin kolmen päivän kuluttua ortoosin poistosta.

Kolmen kuukauden jälkeen tapaturmasta alkoi fysioterapeutin ohjaamana akillesjänteen venytys. Alussa kyykistyminen oli mahdotonta, mutta pari viikkoa harjoittelua venytti akillesjänteen lähes samaan pituuteen kuin toisessa jalassa. Tässä yksi venytysliikkeistä.

Neljän kuukauden jälkeen tapaturmasta aloitettiin pohjelihaksen vahvistaminen aluksi oheisella kuminauhalla ja sen jälkeen nousemalla varpaille ja alas. Fysioterapeutin ohjauksessa kannattaa käydä, jotta liikkeet tekee oikealla tavalla.

Nyt on kulunut seitsemän kuukautta tapaturmasta. Vielä en ole käynyt juoksemassa, mutta kävely sujuu jo ilman ontumista. Lisäksi olen rakentanut pihaa kantaen painavia kiviä, joten pohje on joutunut koetukselle ja toivottavasti myös vahvistunut. Kaiken kaikkiaan akillesjänteen paraneminen kestää yhdeksän kuukautta, joten vielä pitää olla varovainen ettei se repeä uudelleen.

Löydät lisää akillesjänteen repeämisestä tästä.