Luin Hesarin kolumnia, jossa Kaja Kunnas kirjoittaa suomalaisten suhtautumisesta virolaisiin ja siitä, miten Suomi ei uskalla tarttua Viron tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hyvä kolumni, joka johdatti ajatukseni kuitenkin Neuvostoliiton eristämään Paldiskiin ja Jumindan niemimaahan. Kummassakin paikassa aika on pysähtynyt. Luonto on ainutlaatuinen ja mahdollisuus kurkista lähihistoriaan on kiehtovaa.
Paldiski
Paldiskiin ei vielä kaksikymmentä vuotta sitten ollut turistilla mitään asiaa: niemimaa oli vuosikymmeniä suljettu ja salainen neuvostotukikohta. Karttoihin ei tätä kaupunkipahasta silloin merkitty.
Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota Paldiskiin mereltä käsin, kun olin matkalla veneellä Dirhamiin. Synkkä neuvostotukikohta Paldiski sijaitsee noin 50 kilometria Tallinnasta länteen. Kaupunki ei ole Viron kauneimpia, mutta sen sijainti Pakrin niemellä kalkkikivijyrkänteiden äärellä on erittäin vaikuttava.
Enemmistö kaupungin 4 500 asukkaasta puhuu venäjää. Kaupungissa ei ole mitään nähtävää, mutta siinä se juttu juuri onkin. Paldiski on niin jämähtänyt paikoilleen, että siinä voi vielä aistia neuvostoliiton aikaisen läsnäolon ja eristyneisyyden. Eniten minua kuitenkin kiehtoi Pakrin niemi.
Niemen kärjessä jyrkänteen reunalla on hylätty talo, joka on raunioitunut. Mielettömän hienolla paikalla se sijaitsee ja olisi kiva tietää, mikä sen tarkoitus on ollut. Jyrkänteen reunalta on pudotusta sulana vellovaan mereen parisenkymmentä metriä. Jäätymätön ranta kiinnosti myös Pietari Suurta, joka aloitti satamakaupungin ja linnoituksen rakentamisen vuonna 1718. Venäläisille kaupungista tuli Baltijski Port, Baltian satama, liki 200 vuodeksi.
Virolaiset nimesivät kaupunkinsa Paldiskiksi vuonna 1933. Toisen maailmansodan aikoihin venäläiset palasivat tutulle niemimaalle. Neuvostovuosina satamakaupungissa sijaitsivat mm. ydinkäyttöisten sukellusveneiden tukikohta ja suurvallan suurin sukellusvenesodankäynnin koulutuskeskus.
Jumindan niemimaa
Pohjoisrannikolla Kolgan ja Haran lahtien väillä sijaitsevan Jumindan niemen kärki on erittäin kivinen ja karu. Elokuussa 1941 Jumindan nimimaan kärjessä Tallinnasta Leningradiin matkalla olleet saksalaisia pommikoneita pakenevat neuvostoliittolaiset evakuointilaivat ajoivat suomalaisten ja saksalaisten kylvämään miinakenttään. Arviolta 16 000 sotilasta ja siviiliä kuoli Jumindan edustalla.
No mitä siellä sitten oli nähtävää? Ei muuta kuin kiviä ja pitkää rantaa sekä miinamuistomerkki. Mutta siitä huolimatta se on näkemisen arvoinen. Näin netissä kuvia pitkistä hiekkarannoista, joten kesällä se voi olla mukava uintikohde.
Suosittelen näitä kohteita luonnosta ja historiasta innostuville matkailijoille. Kerro ihmeessä, jos sinulla on kokemuksia jommasta kummasta kohteesta!
MindyJBlog 