Isoäitini hokema keväästä, joka on iskostunut mieleeni. Runoilijan sanoin: ”Kevät on ainoa vuodenaika, jolla on sielu. Oikullinen, vallaton ja leikkisä.” Sunnuntaina nautin upeasta tyynestä keväisestä ilmasta Stansvikin kartanon rannalla perhosta katsellen, tänään sai laittaa toppatakkia päälle ja hanskat käteen. Satoi vähän luntakin. Mutta kevät on tullut, sillä innostuin istuttamaan orvokit parvekkeelle ja tulppaanikimpun olohuoneen pöydälle. Kevättä kuvattuna usean vuoden aikana:

Taivas on kattona

Suomalaisuus

Vanhan kaupungin koski

Kun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen heleään, se sydämeni on, ma virkoin sulle, kun vangitsit sen kätees lämpimään -Saima Harmaja-