Tappajabakteerin kourissa

cropped-mg_9642_edited-1.jpg

Kuuntelin Aallon aamuohjelmassa Kari Hotakaisen kertomusta auto-onnettomuudesta ja sen jälkeisistä kokemuksista sairaalassa. Monta kertaa mietin, että Hotakaisen ajatukset sairaalasta ja selviytymisestä olivat omiani. Vuonna 2007 nimittäin taistelin elämästäni A-streptokokin, tappajabakteeri, aiheuttamaa vaikeaa pehmytkudos- ja yleisinfektiota vastaan.

Kaikki lähti liikkeelle leikatusta vaivasenluusta. Kukaan ei tiedä, miten streptokokki haavaan pääsi, mutta sinne päästyään se alkoi tehdä tuhojaan. Neljän päivää leikkauksesta olin Töölössä ensiavussa. Mitä ihmettä sulle on tapahtunut? Tää jalka HAISEE? Antibiootit suoraan suoneen ja valmistelu leikkaukseen. Anestesialääkäri oli innoissaan, kun potilaana oli nuorta lihaa!! Yleensä kuulemma hän nukuttaa vanhempia ja kurttuisempia ihmisiä. Heh, heh ajattelin.

Teho-osastolla herätessäni näin silvotun jalkaterän ja ajattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Mikrobiologian opinnot takanani tajusin, että nyt on tosi kyseessä, tosin kertaakaan en miettinyt, että tässä tämä nyt oli. Tilanteen vakavuuden tajusin vasta silloin, kun jalkani leikannut ortopedi tuli katsomaan minua sairaalaan ja hän kertoi, että henkeni oli ollut muutamasta minuutista kiinni eli olin tullut viime tipassa ensiapuun. Streptokokki nimittäin aiheuttaa toksisen shokin ja kuolleisuus on tavallista suurempi.

Morfiinihuuruissa meni ensimmäiset päivät ja välillä kuvittelin olevani ties missä. Vihreät miehet kuljettivat sänkyäni pitkin käytävää, välillä luulin olevani lomalla Havaijilla. Kipu oli sietämätöntä, asteikkona täys kymppi. Sitten alkoi leikkausrumpa. Ihosiirtoja ja kieleleikkaus, jonka seurauksena olen kuin tilkkutäkki. Olin ennen kielekeleikkausta soitellut ystävieni ja sukulaisten kanssa ja kukaan ei voinut ymmärtää, miten jaksoin keskustella niin iloisesti, mutta leikkauksen jälkeen minulla ei ollut voimia tehdä yhtään mitään. Olin niin huolissani kielekkeen verenkierrosta, että en yksinkertaisesti jaksanut ajatella muuta. Leikkaus onnistui ja 2,5 viikkoa sairaalassa oltuani minut kammettiin ylös sängystä. Oh my god, miten kamalta tuo tuntui. Jalkaterä oli sininen, turvonnut ja sydämenlyönnit tuntuivat jalkaterässä kipuna.

Kuukauden sairaalajakso opetti paljon. Näin sairaalan todellisuuden narkkareineen päivineen sekä todella huonossa kunnossa (olin heihin verrattuna huippukunnossa) olevia ihmisiä, joiden elämä oli muuttunut yhdessä yössä. Elämä muuttui tämän seikkailun seurauksena. Jos aikaisemmin olin suorittanut ja elänyt työlleni, tämän session jälkeeni perheeni muuttui minulle tärkeimmäksi asiaksi. Nykyään yritän nauttia elämästäni jokaisena päivänä. Juokseminen muistuttaa minua joka kerta siitä, miten lähellä olen ollut jalan amputaatiota. Olen myös tehnyt asioita oman pääni mukaan ja toteuttanut asioita, joista olen pitkään haaveillut. Haavet nimittäin on tehty toteutettavaksi.

_MG_3611

Taalintehtaalle

Kävin ensimmäisen kerran Taalintehtaalla vuonna 2008. Mieleen jäivät keltaiset kauniit rakennukset, Taalintehtaan kartanon puisto sekä kuonatiilestä tehdyt masuunit ja makasiinit. Paikka jäi positiivisella tavalla mieleeni.

Taalintehdas on yksi Suomen vanhoista ruukkialueista. Ruukki tarkoittaa teräs- tai rautatehdasta, joka yleensä on sijainnut joen äärellä. Taalintehtaan ruukki Kemiön saaren etelärannalla on perustettu kuljetusyhteyksien kannalta erinomaiselle paikalle. Vanha ruukinpaikka on Pienestä Masuunilammesta mereen laskevan puron varrella. Uudempi tehdasalue on perustettu Skeppsholmenin saarelle, joka on liitetty penkereellä mantereeseen. Työntekijöiden ja virkailijoiden asuinrakennukset muodostavat hyvin säilyneen kokonaisuuden 1700-luvulta nykypäiviin. Merenrannassa on kaksitoista kuona- eli slagitiilestä 1880-luvulla rakennettua hiiliuunta ja vanhassa laivarannassa empiretyyliset talli, viljamakasiini ja varastorakennus.

taalintehdas 2

Taalintehdas on kehittynyt vuonna 1686 perustetun Taalintehtaan masuunin ympärille. Omistajia on pitkän historian aikana ollut useita ja monesti tehdas on ollut konkurssin partaalla. Vuonna 2010 hollantilainen pääomasijoittaja osti teräsyhtiö Ovakon lankaryhmän ja yrityksen nimeksi tuli FNSteel. Liikevaihtoa oli noin 350 miljoonaa euroa ja työntekijöitä Hangossa ja Taalintehtaalla yhteensä 800. Tehdas omisti työläisasuntoja, toimistoja, kartanon, hotellin, saunoja, joista valtaosa oli työntekijöiden käytössä. Kesällä 2012 FNSteel kuitenkin ajautui konkurssiin.

Asuntovahti toi sähköpostiini parisen viikkoa sitten kaksi kohdetta Kemiönsaarelta. Itse asiassa kohteita on kymmenkunta, mukana toinen Taalintehtaan kartanoista, hotellina toiminut Villa Meri, apteekkirakennus, pieni rivitalo, Folkhälsanin rakennuksia sekä saunarakennus (taitaa niitä vielä olla muitakin). Kohteet ovat FNSteelin konkurssipesän omistuksessa, jotka myydään tarjousten perusteella.

Ajelin Repen kanssa Taalintehtaalle katsomaan kohteita. Välittäjä ehtikin esitellä ainoastaan 1902 rakennetun saunarakennuksen, joka on toiminut yleisenä saunana ja pesutupana. Alakerrasta 2/3 on sauna-, suihku- ja pukeutumistiloja sekä pyykinpesutupa. Lisäksi alakerrassa on keittiö ja makuuhuone. Tulisijat on purettu. Yläkertaan on rakennettu mankeli- ja kuivatushuone. Muilta osin yläkerta on ullakkoa. Jaa-a ajattelin ajellessani kotiinpäin. Saisiko tuollaisesta kohteesta asuttavan? Tosin niitä rakennuksia on muitakin, joten valinnanvaraa kyllä on.

Taalintehtaalle kotoamme on matkaa 170 km. Matka on kolme kertaa pidempi kuin Inkooseen, joka on tähän saakka ollut ajatuksissani vapaa-ajan asunnolle. Mutta Taalintehtaassa yhdistyy merellisyys ja mielenkiintoinen tehdasympäristö. Lomakohteena se olisi ihanteellinen merellisyytensä vuoksi. Saa nähdä löytyykö täältä kauan etsitty vapaa-ajan asunto.

Norski, koiramainen kissa

Reea tuli kotiimme runsas vuosi sitten ja olen pitkään ihmetellyt ostinko sittenkin kisssannäköisen koiran. Reea nimittäin käyttäytyy koiramaisesti ollen erittäin kekseliäs ja älykäs.

Koiramaisuus tulee ilmi usealla eri tavalla. Koirat tuovat palloa, kun haluavat leikkiä, mutta en ole aikaisemmin kuullut, että kissat kertoisivat käytöksellään haluavansa leikkiä. Meillä kotona asuu kuitenkin kissa, joka kantaa lelujaan ja tuo ne leikittäjälleen vaativasti maukuen.  Oheisella huonolaatuisella videolla Reea pyytää minua leikkiin. Miten tuollaista pyyntöä voi vastustaa?

Eräänä aamuna olin keskittynyt työhöni enkä huomannut, että Reea toi koko ajan lisää leluja viereeni. Ensin se kantoi vakiolelunsa (kaksi erilaista huiskaa), sitten oli vuorossa siivouskaapista haettu pölyhuiska ja kun en siihenkään reagoinut, Reea kävi ruokakaapista hakemassa kissaruokapurkin, jonka se yritti tuoda minulle etiketistä kantaen. Hypätessään sänkyyn etiketti ratkesi ja purkki kieri sängyn alle. Huomio oli taattu ja nälkäkin kissalla oli.

Lelujen lisäksi se hakee ruokakaapista (sen omasta) monenlaista purkkia, tikkua ja pussia.  Foliopakkaukset se repii rikki ja syö sisällön. Kerran ihmettelin, missä Reean särkylääke on. Etsin sitä joka paikasta ja löysin purkin sängystä. Pahvipakkauksessa oli paljastavat hampaanjäljet. Se oli kantanut särkylääkkeen sänkyymme ja yrittänyt rikkoa pahvipakkauksen.

Sanotaan, että koirat kiintyvät ihmisiin ja kissat paikkoihin. Reean kohdalla huomio on ihmisissä, ei niinkään paikoissa. Se kulkee sinne minne ihmisetkin ja on siellä missä tapahtuu. Vielä yksi koiramainen piirre on nuoleminen eli aamuisin ihmisten nenät ja posket ovat märkinä karvaisen kaverin pusuista.

10 kuvaa kesään, marraskuu

10 kuvaa kesään -idean sain Tarun pitämästä Saaristohuvila-blogista.  Homma toimii siis näin:

Valitse yksi kotisi ikkuna, josta kuvaat koko kuvasarjasi. Valitse kuukaudenpäivä, jolloin kuvaat. Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi aina valitsemasi päivänä ja julkaise kuva blogissasi. Halutessasi voit julkaista kertyneistä kuvista kollaasin joka kuukausi.

Ja kappas vain, viimeisen kuvan aikoihin sinulla on kiva kuvasarja vuodenaikojen vaihtumisesta ja juhannuskin on jo vietetty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaan olohuoneen ikkunasta kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Kuva on otettu 3.11.2013 klo 10.00. Sumua, + 6 C (laivojen sumutorvet kuuluvat merellä).